IRC-Galleria

Viikonloppuni on luonnollisesti pilalla. Määränpäänä on rakas maamme ruotsi, ja pääasiassa sen monikulttuurinen sulatuskeidas. Viikonloppu vääryyden maassa selvinpäin. Vain kuolleen ruumiini yli. Mahdottomaksi tilanteen tekee se, että pitäisi olla. Eli ei edes alkoholia. Toisin sanoen tämä on pakko vetää lekkeriksi, oikeaksi karnevaalien karnevaaliksi. Ei vappupillejä, eikä serpentiiniä, vain minä, pelkoni ja harhaluulot onnistuneesta viikonloppulomasta.

STOP. Kelataanpa taaksepäin. Viimeiset muistikuvani mahdollisuuksien tukholmasta ovat parin vuoden takaa, juuri ennen joulua. Löysin itseni tukholman sossusta iranilaisjoukkion kanssa ilman rahaa. Asiat kuitenkin järjestyivät. Tähän reissuun liittyy niinpaljon sanoinkuvailematonta häpeää, näin selvinpäin ajatellen että jätän sen hamaan tulevaisuuteen. Tätä ennen muistikuvani samaisesta miljööstä sisältävät paljon viinaa, eetteriä, huuruisen hotellin. Ainiin. ja uudenvuoden.
Vanhoja kelaillessa voin olla varma ettei tämäkään matka onnistu ilman eläimeksi muuttumista. Pahinta on nykyinen aivolohkoni osasto joka tekee näinä päivinä täysillä töitä sen eteen. Se vaatii polttoaineekseen vain yhden oluen, sitten se on menoa. Verovapaa viina, humalaiset naiset ja kusipäiset persoonani koituvat vielä turmiokseni. Miten suodattaa tämän kaiken paskan kelluvassa eedenissä? Ei mitenkään. Se on rakennettu tartuntatauteja ja päihteidenkätön liioittelua silmälläpitäen, aina pohjapiirroksia myöten. Kaikki tiet vievät taxfreehen!

Selvinpäin ihminen sisälläni kieltäytyy vielä joistain paheista, mutta tiedän jo nyt että ohjelmaesitettä selaillessa päähäni pinttyy ajatus tärkeilevästä hienostomaisesta tilaisuudesta. Viininmaistelusta. Tosiasiassa tämä tilaisuus taxfreessä on kielletty hedelmä, se jolla kunnon suomalaisista tehdään villipetoja. Houkutuksien hyttikäytävillä alkaa yömyöhään olla ruuhkaksi asti päihteiden ja naisien keräilijöitä. Ihmiset ovat ihmisille sushia, tanssivat diskossa sushien kanssa ja aamulla suu haisee raa'alle kalalle. Aamulla eeden muuttuu kelluvaksi helvetiksi, sieltä ei pääse pois! Matkani jatkuu tosin aamulla ävnkärin paikalla tukholmaan. Tässä vaiheessa mieleeni juolahti pari terävää seikkaa. Tarvitsen lääkettä! Itselääkintä on avain onneen tunnin yöunien ja kalmaisien muistojen päälle. Mikä sopisi siis lääkkeeksi?

Huominen päivä kuluu siis keräillessä lääkettä mukaan karmivalta kuullostavalle matkalle. Jotain poltettavaa, se on selvä. Myös jotain sumentavaa, ilman muuta. Löytää pitää myös tuotteita jotka saavat kivetkin heräämään eloon. Mieleni valtaa jo pelko, entä jos paljastun?
Aurinkolaseja vahvuuksilla odotellessa, pitänee tyytyä elottomiin muoveihin. Oli miten oli, paljastuminen vaivaa eniten koska matkaseuranani on erittäin läheinen henkilö, läheistä sukua. Hän on huolissaan minusta, koskei ymmärrä gonzoa. Viinan ollessa laillista, on hyvä turvautua nimenomaan siihen oljenkorteen. Kun kerran eläimeksi asti pääsen, en matkan aikana morffaa kertaakaan takaisin ihmiseksi. Käyn sekoittamassa länsinaapurimme täysin. Luultavasti aiheutan sisällissotia ja kauhua vieraalla maaperällä. Aion myös merkata reviirini kuseksimalla pitkin kaupunkia.

Elimistöni teki sen taas. Ruokahalu katoaa jo hyvissä ajoin ennen kuin viina alkaa virrata. Se teki sen jo nyt. Aina vouhotetaan siitä että pitää kuunnella omaa sisintään, ja nyt tosiaan kuuntelen. Normaalisti ruokahalu katoaa sinä päivänä kun viina virtaa, vaikkei päihtymystilaa olisi edes suunniteltu. Nyt jo päivää ennen... Se enteilee todella kovia humalatiloja, muistikatkoksia ja sekaantumista huonoille teille. Ihoni on kananlihalla, vatsassa lentelee perhosia. Itseni tuntien, se tarkoittaa puhdasta gonzoa monta päivää putkeen.