IRC-Galleria

Viikonloppuni on luonnollisesti pilalla. Määränpäänä on rakas maamme ruotsi, ja pääasiassa sen monikulttuurinen sulatuskeidas. Viikonloppu vääryyden maassa selvinpäin. Vain kuolleen ruumiini yli. Mahdottomaksi tilanteen tekee se, että pitäisi olla. Eli ei edes alkoholia. Toisin sanoen tämä on pakko vetää lekkeriksi, oikeaksi karnevaalien karnevaaliksi. Ei vappupillejä, eikä serpentiiniä, vain minä, pelkoni ja harhaluulot onnistuneesta viikonloppulomasta.

STOP. Kelataanpa taaksepäin. Viimeiset muistikuvani mahdollisuuksien tukholmasta ovat parin vuoden takaa, juuri ennen joulua. Löysin itseni tukholman sossusta iranilaisjoukkion kanssa ilman rahaa. Asiat kuitenkin järjestyivät. Tähän reissuun liittyy niinpaljon sanoinkuvailematonta häpeää, näin selvinpäin ajatellen että jätän sen hamaan tulevaisuuteen. Tätä ennen muistikuvani samaisesta miljööstä sisältävät paljon viinaa, eetteriä, huuruisen hotellin. Ainiin. ja uudenvuoden.
Vanhoja kelaillessa voin olla varma ettei tämäkään matka onnistu ilman eläimeksi muuttumista. Pahinta on nykyinen aivolohkoni osasto joka tekee näinä päivinä täysillä töitä sen eteen. Se vaatii polttoaineekseen vain yhden oluen, sitten se on menoa. Verovapaa viina, humalaiset naiset ja kusipäiset persoonani koituvat vielä turmiokseni. Miten suodattaa tämän kaiken paskan kelluvassa eedenissä? Ei mitenkään. Se on rakennettu tartuntatauteja ja päihteidenkätön liioittelua silmälläpitäen, aina pohjapiirroksia myöten. Kaikki tiet vievät taxfreehen!

Selvinpäin ihminen sisälläni kieltäytyy vielä joistain paheista, mutta tiedän jo nyt että ohjelmaesitettä selaillessa päähäni pinttyy ajatus tärkeilevästä hienostomaisesta tilaisuudesta. Viininmaistelusta. Tosiasiassa tämä tilaisuus taxfreessä on kielletty hedelmä, se jolla kunnon suomalaisista tehdään villipetoja. Houkutuksien hyttikäytävillä alkaa yömyöhään olla ruuhkaksi asti päihteiden ja naisien keräilijöitä. Ihmiset ovat ihmisille sushia, tanssivat diskossa sushien kanssa ja aamulla suu haisee raa'alle kalalle. Aamulla eeden muuttuu kelluvaksi helvetiksi, sieltä ei pääse pois! Matkani jatkuu tosin aamulla ävnkärin paikalla tukholmaan. Tässä vaiheessa mieleeni juolahti pari terävää seikkaa. Tarvitsen lääkettä! Itselääkintä on avain onneen tunnin yöunien ja kalmaisien muistojen päälle. Mikä sopisi siis lääkkeeksi?

Huominen päivä kuluu siis keräillessä lääkettä mukaan karmivalta kuullostavalle matkalle. Jotain poltettavaa, se on selvä. Myös jotain sumentavaa, ilman muuta. Löytää pitää myös tuotteita jotka saavat kivetkin heräämään eloon. Mieleni valtaa jo pelko, entä jos paljastun?
Aurinkolaseja vahvuuksilla odotellessa, pitänee tyytyä elottomiin muoveihin. Oli miten oli, paljastuminen vaivaa eniten koska matkaseuranani on erittäin läheinen henkilö, läheistä sukua. Hän on huolissaan minusta, koskei ymmärrä gonzoa. Viinan ollessa laillista, on hyvä turvautua nimenomaan siihen oljenkorteen. Kun kerran eläimeksi asti pääsen, en matkan aikana morffaa kertaakaan takaisin ihmiseksi. Käyn sekoittamassa länsinaapurimme täysin. Luultavasti aiheutan sisällissotia ja kauhua vieraalla maaperällä. Aion myös merkata reviirini kuseksimalla pitkin kaupunkia.

Elimistöni teki sen taas. Ruokahalu katoaa jo hyvissä ajoin ennen kuin viina alkaa virrata. Se teki sen jo nyt. Aina vouhotetaan siitä että pitää kuunnella omaa sisintään, ja nyt tosiaan kuuntelen. Normaalisti ruokahalu katoaa sinä päivänä kun viina virtaa, vaikkei päihtymystilaa olisi edes suunniteltu. Nyt jo päivää ennen... Se enteilee todella kovia humalatiloja, muistikatkoksia ja sekaantumista huonoille teille. Ihoni on kananlihalla, vatsassa lentelee perhosia. Itseni tuntien, se tarkoittaa puhdasta gonzoa monta päivää putkeen.

mietin pari päivää kehtaanko kertoa. tehdäkkö blogista täysin todenmukainen? viikonlopun aikana voi tapahtua vaikka mitä (ja viikon).

ja tuli

dfh

Blogi on hyvä tapa seurata omaa elämää, päivärytmittömyyttä. Sisältö tuntuu puuttuvan välillä täysin. Todellisuudessa sisältö on sitä minkä itse näkee sisältönä. Joku päivä nautin vielä elämää suuremmista asioista ilman rahaa,mitään materiaa tai tajuntaalaajentavia. Pyrkimys siihen on kova mutta oppimiskynnys korkea. En usko itämaisiin metodeihin niiden omassa muodossaan joten en lähde opettelemaan mitään muuta filosofiaa tai ylipäätään näitä tapoja pintaraapaisua pidemmälle, onhan elämäni ikioma. Vaikutteita siihen hakee väkisinkin muualta mutta ne eivät saa ohjata minua, korkeintaan antaa suuntaa, ja suuntaakin vain monen vaikutteen yhteisvaikutuksesta. Selvisikö? Jos olit kännissä ja selvisit niin voit huolestua, jos asia selvisi niin voit huolestua myös. Olet hullu jos luet tätä.

Perjantai kului todistaen itselleen muutaman tosiasian mm. sen että mieleni on huomattavasti vahvempi kuin olen olettanut. Käännetapaus tässä jaksossa taas kerran. Luottamus palautuu enemmän kun huomaa olleensa väärässä. Pelko hulluudesta on osittain pahempi kuin kuolemanpelko. Rajan tuolla puolen oli mieleni, ei yksikään kemiallisesti tuotettu aistimus. Kosmos johon kemialla ei ole asiaa, ei edes luonnon kemialla.

---

Kuolema. Elämän suurimmat hetket ovat syntymä ja kuolema, sekä itselle että läheisille. Kuolemanpelko ohjaa ihmisiä tekemään mitä tahansa. Miksi elämän luonnollisimmista asioista pitää tehdä tabu? Onko se pelko luotu ajalla jolloin kirkolle haluttiin enemmän merkitystä? Kuoleman pitäisi olla onnellinen hetki, sitä ei pitäisi yrittää pitkittää tai väistellä. Jokaisen on kuitenkin hyväksyttävä tuleva, ja sen on aina kuolema. Pelko liittyy varmasti myös siihen että oletetaan kaiken loppuvan ihmisen kuoltua. Emme saa varmuutta asiasta ennen kuin koemme sen kuoleman. Sitä odotellessa, vaan ei liian fanaattisesti.

Jos mainitsisin sanan krapula, ottaisin tietoisesti valittajan roolin. Jättäkäämme moinen sana ulos varastostamme ikuisiksi ajoiksi ja korvatkaamme se jollain kauniimmalla. Uusi aloitus...

Heräsin ruumiillisesti hieman loppuunpalaneen oloisena. Ei auttanut muu kuin suostua siskon taivutteluihin lähteä paikalliseen naukkaamaan siideriä. Se kannatti! Ideat paranivat vielä tästäkin ja oluenhakureissun jälkeen löysimmekin itsemme kauniilta maaseudulta pitämässä hauskaa oikein hyvässä seurassa. Sitä olin kaivannut kauan. Viiniä meni pullotolkulla ja olutkin maistui sivussa, makkaraa unohtamatta. Keskustelua syntyi kaiken aikaa eikä kukaan ollut tuppisuuna perisuomalaisena, eikä olisi ollut ilman alkoholiakaan.

---

Saimme myös idean lähteä lämpimänä päivänä kummitusjahtiin. Tiedän että tarinat ovat parhaita ruokkimaan mielikuvitusta joten tämä saari on kuin luotu epätavallisia tajunnantiloja silmällä pitäen. Kauhua,pelkoa,joukkohysteriaa. Sitä kaikkea halutaan kunnes niin tapahtuu. Suhtaudun skeptisesti niinsanottuun yliluonnolliseen vaikken asiasta mitään johtopäätöksiä voi edes tehdä. Jotakin kummallista on vain koettava. Aina mielessä itää ajatus "mitä jos kuitenkin todistaisimme itsellemme että..."

Pelko on ihana tila. Se saa käyttäytymään järjettömällä tavalla ja tekemään hätiköityjä ratkaisuja. Pelko luo lisää pelkoa ja laittaa aistit toimimaan yliaisteina. Pelko tarttuu ja sen aistii. Pelko juontaa juurensa kuolemanpelosta.

Tämä päivä on alitaJUNGassa tai jossakin syövereissä mistä sitä ei heti pysty kaivamaan esiin. Taisi olla dokaamista ja sitä samaa paskaa eli yhdentekevää. Miksi edes joka päivä pitäisi olla jotenkin uskomaton tai ennennäkemätön? Koska haluan että se olisi niin.

Jokaisesta päivästä voi tehdä uskomattoman. Ei mieti sääntöjä tai mitään rajotteita niin tie ennennäkemättömään on avoinna, kunhan osaa nauttia kokemuksista. Kaikenlaisista kokemuksista. Elämä on juuri sellainen, millaisen siitä itse tekee. Tämä jo todistaa että jokainen on oman itsensä jumala. Suurin synti on luottaa johonkin muuhun elämän tärkeimmissä asioissa. Analysointi, johtopäätöksien tekeminen ja oman itsensä kuuntelu. Niillä pääsee jo pitkälle.

---

-lainaus-
"Tiede edustaa ihmisille kahta tärkeätä asiaa: älyn loistaville käyttelijöille se on laillistettu ja syystä arvostettu menetelmien ja suhtautumisten valtatie suurempaan maailmantuntemukseen. Mutta se on myös intuitiovammaisille piilopirtti, jonne sopii kipittää taiteen epämääräisyyttä pakoon, kutsua omaa urautuneisuuttaan logiikaksi, omaa levotonta ennakkoluuloisuuttaan kriittisyydeksi."

Missä tiede ja taide kohtaa? Taide on itseensä luottamista, tiede on muihin luottamista. Entä miten määritellään taide? Se on mahdotonta. Tiede luottaa olemassaolon lakeihin joten se on helpommin lähestyttävissä, se vaatii ymmärrystä, muistia ja soveltamista. Taide tulee luonnostaan, se on kaikkea sitä mitä sinulla on sisälläsi, hulluutta. Sitä mitä kenelläkään muulla ei ole, yksilöllistä. Tiede kutsuu sitä hulluudeksi koska sillä ei ole mitään kaavaa tai järjestelmällisyyttä. Mutta mikä tekee tiedemiehistä ja taiteilijoista tunnetusti hieman omalaatuisia? Ovatko tiedemiehetkin "hulluja"?

Otetaan tarkastelun kohteeksi matemaatikkonero John Forbes Nash Jr. Nash ei yrittänyt muotoilla vanhaa vaan tämä luoda aivan uutta teoriaa ja tekikin sen. Hän kärsi harhoista ja tieteellisesti hänellä oli skitsofrenia. Nash oli omistautunut täysin aivotyölleen. Johtuiko harhat älyn ja kaavojen etsimisestä syvältä ihmismielestä?

Olen varma että taide ja tiede kohtaavat sinä päivänä kun molemmat suunnat osaavat arvostaa toisiaan. Ihmismielestä ja epämääräisyydestä nämä suuretkin teoriat ovat peräisin. Tiede on taidetta. Kaikki on kaikkea ja mikään ei ole mitään. Emme saa aliarvioida ihmismieltä.

Ei mitään erikoista alla auringon. Ei myöskään tiistaina. Aina kun moisia välipäivä tulee niin voi olla varma että pian räjähtää. Hetken hiljaisuus elämässä tarkoittaa kohdallani sitä että jotain suurta on tapahtumassa. Elämä vaihtaa taas suuntaa, minulla ei ole aavistustakaan mihin. Ehkä muutoksia tapahtuu rakkausrintamalla, toivottavasti myös talouspuolella. Niitä odotellessa.

---

Kirjoitinko tosiaan rakkausrintamalla? Toivottavasti se tarkoittaa jotain muuta kuin elämän lässähtämistä pannukakuksi. Se on väistämätöntä jollei naisessa ole intohimoakut täynnä ja hulluutta enemmän kuin kurjenmäessä. Deitti-ilmoitus olisi helppo laatia:

"Sinä sekopäinen narttu joka haluat hypätä airottomaan veneeseen myrskyllä, sinua odottaa paikka veneessäni. Ole vihainen, ole raivohullu, ole mitä tahansa kunhan olet minun silmääni miellyttävä ja tulet toimeen persoonieni kanssa. Siitos."

Tv pitää kieltää muuten lailla.

Herätys suomen perseenreiästä liian pieneltä sohvalta.
Aamusavuke ja toteaminen parvekkeella "onpa lämmin ja hieno ilma".
Suunnistus bussiin ja paluu saariston syliin.
Iltamyöhään asti valmisteltu vanhaa vajaa hyötykäyttöön (mihin muuhunkaan kuin juhlimiseen).

Krapuloissa sitä jostaan syystä aina tulee tehtyä enemmän. Krapula on tila joka pitäisi kokea joka päivä. Homo Sapiens on luotu ottamaan alkoholista kaiken irti, kärsimään seuraavana aamuna / päivänä krapulan ja samalla ottaa siitä kaikki luovuus ja työntäytteisyys irti. Kun krapula on ohi ehkä aikasintaan iltapäivällä voi taas uusi juominen alkaa. Näin ei tarvi kestää mitään kuukausien mittaisia krapulakausia.

Nyt, keskiviikkona oluthammas särkee ja ikenet vaativat viinahuuhtelua. Suljen silmäni ja matkustan jokaisen meidän onnenmaahamme. Viinamaahan. Sinne jossa joka talon nestehanoista irtoaa pirtua ja tequilaa, sinne jossa kalja on halvempaa kuin vesi. Viinamaassa kaikki on toisin, siellä ihmiset ovat onnellisia. Siellä ihmiset kuolevat nuorina ja hauraina autuaan tietämättöminä vanhuusiän kriiseistä ja ongelmista, siitä helvetistä minkä täällä joutuu kokemaan jollei käytä kehoansa loppuun tarpeeksi ajoissa. Täällä sitä ei ihannoida. Täällä ei osata mitään.

---

Itäblokissa vodka, suomessa kossu ja muut vedenomaiset litkut, mexicon seutuvilla tequila, idässä myös taitaa absintti olla aika haluttua. Emme saa tyytyä suomalaisiin perinneruokiin ja kossuun. Meidän pitää avata silmämme ja haalia tequilaa kahmalokaupalla uumeniimme, meidän pitää nähdä se lämpö ja kunnia. Olipas taas paskansuoltofiltteri offilla, harmi.