IRC-Galleria

Kaksi yötä jouluun on, laskin aivan itse tänään, kun näin paloitellun tontun pururadalla. Joku helvetin vihanen skidikööri veti sen kylmäksi kun tää saatanan tonttu oli menossa vasikoimaan pukille pahoja tekoja. Tontun taskusta löytyin verinen kuulustelupöytäkirja missä luki kaikkien tuhmien skidien nimet ja teot. Skidit tarvii joululahjansa, muttei ole valmiita olemaan kilttejä koko vuotta niiden takia.



Eilinen sujui ennakoitua paremmin. Kaupungilla joulutungoksessa asioiminen vaatii yleensä päihtymyksen alle, mutta tällä kertaa se onnistui ilmankin. Joululaulut ei syöpynyt aivoihin edes pahasti, ja päälle vyöryvät ostomaniasta kärsivät kalkkunalaumat eivät talloneet hengiltä. Päivä vaati kuitenkin veronsa, viissataa euroa ja rapiat. Käteen ei jäänyt oikeastaan mitään. Helvetillistä kulutusta vituttaa katsoa vierestä, mutta siihen lähtee liian helposti itsekin mukaan. Onneksi joulu on vaan kerran vuodessa, ja pian ohi.

Koko kuukauden, ja jo marraskuussa ihmiset sekoavat täysin joulusontaan. On koristelua (kautta likaisten varpaitteni), paskoja ainavainsamoja lauluja, ostovimmaa ja ylipäänsä stressiä siitä miten "selviää" tästäkin joulusta. Se on raffia. Jouluna pitäisi olla rauha? Aatto tuntuukin olevan jonkinlainen kulminaatiopiste mihin tämä parin kuukauden stressihelvetti päättyy, minkä jälkeen koko juhla unohdetaan kuin sitä ei olisi ollutkaan. Asiaa ei auta yhtään median lietsominen eikä se että postiluukku suoltaa jatkuvalla syötöllä mainoksia joista kaikista voi lukea rivien välistä "Kiire kasvaa, jeesus syntyy, oletko valmis? Missä on lahjat? Missä on safkat? Missä on rahat!?". Tätä kansan kulutusfestaria on mahdoton edes yrittää väistellä sivistyksen parissa. Miten olis taas vaihtoehto 2. Metsä?

2 yötä. 2 yötä. 2 yötä.

Oma tyhmyys palkitaan iskulla vasten kasvoja. Enkö ajatellutkaan loppuun saakka mihin olin ryhtymässä? Ihminen on vitun typerä eläin, se antaa tunteidensa vallata kaiken järkipohjan, ja seurauksena ei ole ikinä mitään hyvää. Myöhemmin on ehkä oppinut elämästä lisää, mutta pään valtaa silti tunne "miksi vitussa edes ryhdyin tähän?". Ilmeisesti kaikki turha on läpikäytävä parempaa tulevaisuutta hakiessa, tai muistaakseen paremman menneisyyden, tai sitten vain unohtaakseen kaiken vain antaakseen itselleen luvan pilata kaikki radalla.

Uskoo saatana niin paljon itseensä että unohtaa realiteetit ja ennen pitkää ei osaa edes pettyä enää. Jossain vaiheessa kuitenkin kyynisyys valtaa kehon ja ihmisraunio on taas valmista kauraa matkalla ojaan vain todistaakseen itsellensä että sieltä pääsee pois. Yhteiskunnan pelisäännöillä pelattu oravanpyörä on loppupeleissä aivan samaa paskaa kuin toisella puolella vetäminen. Kultainen keskitie ja VITUN POSKET SAATANA, korkeintaan itämaisista uskonnoista huokuvaa harhaa. Keskellä poukkoileminen on itsensä kusetusta. Valitse puolesi, unohda huolesi. Vitun ala-arvoista lyyristä keplottelua. Elämä on! Aina samaa paskaa alusta loppuun, pettymyksiä ja vitutusta. Unessa on hetken rauhassa, vaikka sielläkin vallitsee samat profaanista maailmasta opitut säännöt liian usein. Pakokeinoa ei löydy päihteistä, uskonnoista, perheestä tai ylipäätään mistään muusta kuin kuolemasta. Elämä on vitun peli, valitse puolesi, rakenna huolesi. Huolet loppuu kun game overit kilahtaa tauluun.

Jaksaa jaksaa, todellakin jaksaa. Tajuaa vaan tän koko duunin luonteen ni sitä suostuu jatkamaan ihan mielenkiinnosta. Liian paljon tässä mestassa on silti tekemistä ja hektistä helvettiä, tekee mieli taas muuttaa vittu metsään. Rakkaus löytyy pakastimesta, sulatat ja vedät naamas ni se on loppu. Uutta kehiin tyydyttämään omaa nälkää, ei vittu, älkää! Vittumaisesti se pakastepaska löytyy sun sisältäs ku koitat sulattaa sitä. Mun aineenvaihdunta on ainaki vitun nopee.

Ei oo montaa tuntia alkuräjähdykseen. Kela laittaa mut sillon raskaaksi, alulle, taas. Hetken selviää kelalla radalla pahalla, minkä jälkeen vetää velalla. Luukut, hihnaa, nauhaa, hetkellistä mielenrauhaa. Ei se vittu auta eteenpäin, mut hetkellisesti mikä on tärkeetä, tärkeintä. Menenkö sinne taas vai jäänkö tähän, ei vittu. ku mieli tekis vähän. Vittu vittu vittu vittu ei sitä edes tiedä mistä avautuu ja alkaa tuntuu tämäkin suoli tyhjältä, vitun tyhmältä, turhalta kuraselta väkisin väännetyltä vittuilulta.

Sen piti tasaantua mut enpä nyt enää tiedä varmaksi. Neuvooantavaa vaan lisää ja sitä lisää sisään, streittinä ei misään.

Kofeiini huuhtelee vatsaa, kädet tuntuvat tiskatulta rotalta ja jääkaappi pelottelee sisällöllään. Vitun kuiva ja huono läppä se roiskeinen lätty mikä odottaa innoissaan pääsyä vatsalaukkuuni korventamaan sisuksiani. Tasaisen traumaattinen talviuni tekee tuloaan ja vie aivolohkot ovimiehelle joka ripustaa ne narikkaan kunnes kesä koittaa. Siihen saakka säätiedotus lupaa räntää, tuulta ja tylsyyden potkaistessa lujiten, myös pilveä. Taktinen harhautus on ollut päihtymys, ilman sitä olen tylsimys. Känni on pelastus ja darrat piristys tänä synkkänä vuodenaikana jolloin Einsteinit ja Äiti Teresat muuttuvat koomapotilaiksi ja Hitlereiksi. Masennuslääkkeet eivät toimi edes placebolla talvivitutukseen, ja jos jokainen tästä kansantaudista kärsivä menisi lääkärille oireitaan itkemään, niin apteekit olisivat tyhjiä alta aikayksikön, ei siis mikään ihme että tämä kansa lääkitsee itseään kirjoittamalla itselleen reseptin kaupan holihyllylle, kauppalistan kansankielellä. Raamatussakin lukee että viimeiseksi Humala loi suomen pelotellakseen sillä kadotuksella syntisiä. Tulkoon pimeys!
Tulkoon aromaterapia, valohoidot ja satanismi!

Ei oo työtä, taas kiristän vyötä, epäonni myötä ja hyvää vitun yötä!

itseäni lainatakseni ja pahan olon maximoidakseni:

Yksinhuoltaja raahaa vaunuja mudassa kohti automarkettia, kuluttaakseen osansa. Raiteilla
Ohiajavasta perheautosta hohkaa perheonni, krapula ja känni. Raiteilla
Ilman täyttää rakkaus ja pakokaasu, ojassa on kuollut kissa. Raiteilla
Verhojen takana mäntä painuu pohjaan, ohikiitävän hetken, ihminen lentää. Raiteilla
Se aalto joka murtui lännessä, vyöryy nyt yli turistien, ja viattomien. Raiteilla
Thompson ja Melleri kääntyy haudassaan. Raiteilla

----

JA ÄLKÄÄ VITTU KUKAAN PÄÄSTÄKÖ MUA "AIKUISTUMAAN" ETTEN JOUDU SIIHEN TYLSIMYSKÄRSIMYS -HELVETTIIN MITÄ MILTEI HALVEKSIN!!!

5 päivää radalla teki sentaas mitä odotinkin, mieleni on risana. Yksikin yö ilman unta näemmä loihtii asuntoon uusia ihmisiä sivusilmän ihailtavaksi. Säikky ja epäsosiaalinen olo on se mitä vähiten kaipaan tämän höykytyksen keskellä. Perusperjantaina meni ikkunoita rikki

---edit--- keskeytyi kirjoitus, enempää turha tilittää

Vein sun perhees, ehkä johtu sun virheest
Lyijyy tauluun, vittu mä kuolen nauruun, massatelotus kouluun, köysi ei oota ees jouluun
Fataali infernaali helvetti kutsuu, kolme kalaa ja bisse ynnä pari rumaa hutsuu
Tuplapiippu suuhun, aivot vittu kuuhun, en usko muuhun, pelkkään väkivaltaan ja piippu suuhun!
Vapaa-aika magiaa mustaa, placebon taikaa! Joka lause on juosten kustu, ehkä tätä lukee vaan joku vitun hutsu. Vittu vitunvitunvittu, nyt tippu riimeistä järki, yöt pystys, kyljestä löytyy moran kärki, se haava joka mäti ja märki. Siihen uppos terän mittaa, hiivatulehsdus vitun huora tä jäbä lähtee kittaa, ratsaan, hitsaan ja flippaan niinku haluun, se ei sulle kuulu vittuakaan! Menen tulen, en kanna huolta ja edustan sitä väärää puolta. Citykarhusäkki olalle, darra osus omalle kohalle, ei pahalla muttei vittu hyvälläkään, siit on turha väitelläkää. Kättele, vedä käteen, neiti oot naamat pienistä, joka jamppa dikkaa sienistä, sievistä, pienistä. Aggressiot on aina mukana, monekohan pellen mielestä oon mukava? liian monta shottii osus tähän vitun kloppiin, doussit päälle ja liukkaalle jäälle! Anti vittu mennä vaan, se ei kiinnosta vittuakaan, jyvät tauluun ja nyt puhutaan asiaa. Slurkit perässä, varjot perässä, nauhamaksut erässä, notkut kuumotttaa mun VITUN SELÄSSÄ. Pelko on perseestä, juokse kohti ja näytä et oot terästä, moraa tulee perästä! Selkäänpuukotus on päivän sana, se opittiin jo junnuna ku oli ysärin lama, hei jäbä anna mulle pala, se polttaa perseessä, kesällä kovas vitun helteessä. Anna se vitun savubiitti, nyt jumalauta mulle riitti, pakko vetää sumuu ennenku riehaantuu, ja fuckin hipit yhteiskunnast erkaantuu. Rastoille, mukanastoille paskanaamoille mulla on vaan yks vitun sanoma, jos näen sut edessäin ni pääs on vittu sohjona!

All of these lines across my face
Tell you the story of who I am
So many stories of where I've been
And how I got to where I am
But these stories don't mean anything
When you've got no one to tell them to
It's true, I was made for you

I climbed across the mountain tops
Swam all across the ocean blue
I crossed all the lines and I broke all the rules
But baby I broke them all for you
Oh because even when I was flat broke
You made me feel like a million bucks
You do and I was made for you

You see the smile that's on my mouth
It's hiding the words that don't come out
And all of my friends who think that I'm blessed
They don't know my head is a mess
No they don't know who I really am
And they don't know what I've been through like you do
And I was made for you

All of these lines across my face
Tell you the story of who I am
So many stories of where I've been
And how I got to where I am
But these stories don't mean anything
When you've got no one to tell them to
It's true, I was made for you

It's true, I was made for you


---

Typerää liimata tänne lyriikoita. Pari yötä pystyssä jauhamassa paskaa tekee ihmeitä. Nyt on loppu. Jos taustalla soi Cashin Im free free from chain gang now, voi sanoa että tässä on kohta lampaita laskemassa. Viimeisillä voimillani taistelen laskeutumista vastaan ja juon yhtä ainoaa olutta.

Taas yksi aamu peukalonpyörityskurssilla. Mitä hyödyn tästä? Paikalla on pakko olla, vaikka päivä kuluukin lähinnä surffatessa. Sujuisi huomattavasti paremmin tequilapäissään ja pikku sumussa. Tulen kärsimään taas kofeiinimyrkytyksestä puolenpäivän aikoihin, ja iltapäivällä mieli on liian levoton. Ammatilliseen koulutukseen ohjaava koulutus. Peukku perseeseen sopisi parhaiten kurssille nimeksi.

Työnhaku on työtä itsessään, mutta saa nähdä mitä duunia pääsen tekemään tämän vuoden puolella. Se voi olla junatarjoilija, tietokoneen asentaja/myyjä, hotellin siivooja, pyöränkorjaaja, rinnetyöntekijä... Tuskin mitään elämäntyötä edellämainituista tulee, mutta ainakin pääsee koittamaan duunia eri aloilta. Hauskin näistä olisi varmaan junatarjoilija, siinä sivussahan voisi tehdä vaikka mitä kuriirin hommaa eri kaupunien välillä ;)

Täydellistä. Nyt ei ole oikea aika kirjoittaa tästä viikonlopusta... Vielä. Elämäni muinaistulien yö, luvassa liskojen öitä seuraavat 3 päivää. Kouluun aamulla, kuinka virkistävää. Darrat menevät edelleen vittumaisempaan suuntaan, syytä voi vain epäillä. Yksi osasyyllinen on koko viikonloppu ja kaikki alkoholi minkä pumppasin sisääni. Pullotolkulla viinaa.

-EDIT-

Muinaistulissa koetut tripit saariston rannassa humpan soidessa, oli jotain aivan muuta kuin tavanomaista kakofoniaa. Sankassa ihmisjoukossa, keskellä ruman tanssin, koin kun psyke kolahti päähäni humppavalssin soidessa. Yritin kiivetä lavalle varastamaan kitaraa (tai jotain?) mutta unohdin itseni ihmisjoukkoon, ja seuraavaksi muistikuvani on kun itse tanssin keskellä hirveyden, vanhojen liskojen kanssa. Kyynärpäällä tilaa, tallo varpaita, toisten ilta siis pilaa! Yö jatkui kummallisena paikallisessakin. En ole ikinä pelannut pokeria ulkona päästäni leijaillessa, ja selvähän se on että jäin velkaa minulle suurehkon summan. Saatana! Alkuilta ja kaikki sujuivat täysin tillintallin ja oikeastaan olisin mieluummin muistelematta tätä päivää.

<Stalinger> VitTu mul tulee aina Transest mielee joku vitun huara soittamas alaasteel huiluu ja heiluttelee huivii. HYI vITTTU!!!1

<Stalinger> rikos ja ansaittu rangaistus, raiskaus ja 9 kuukauden tuskainen odotus. Mielisairas alkio aluilla, liian monta kuivunutta läikkää lahkeilla.

Kun ihminen kuolee, muuttuu hän monesti yli-ihmiseksi. Pahat teot ja luonto unohtuu ja muistamme vain uniikin persoonan. Ihmismieli unohtaa kaiken paskan päällimmäisenä ja kuoleman jälkeen ainoana säilyvät hyvät asiat. Maailma ei ole kuoleman jälkeen enää niin kyyninen. On surullista että arvostus nousee vasta kun persoona on kuollut. Kaikki se kaunis jolla olisi halunnut auttaa ihmisiä on ollut turhaa elämän ajan. Tietoinen ihminen voi siis jättää vain ja ainoastaan perintönsä jälkipolville jotka toivon mukaan koittavat vaalia sitä. Liian usein kyse on rahasta. Tunnustamme sisimmissämme ettei se auta pääsemään päämääräämme, mutta teemme silti kaikkemme paremman elämän puolesta, vauraudesta. Kauniit ajatuksemme ovat turhaa niin kauan kun ihminen pysyy ihmisenä, siihen asti voimme vain tehdä itsestämme eläimiä ja etsiä totuutta sitä kautta. Kulttuurisidonnaisuus on kirosana. Emme voi matkustaa ja nähdä mielipiteitä muista kulttuureista, jollei meillä ole tarvittavaa vaurautta. Länsimaissa olemme tottuneet illuusioon turvallisuuden tunteesta joka estää meitä jättämästä kaikkea taakse. Monikulttuurisuus on suuri valhe yhteiskunnassamme, se repii kulttuurit kappaleiksi muka yhteisen hyvän puolesta. Todellisuudessa maailma ei ole missään turvallinen ja totuutta etsivät johdetaan harhaan oravanpyörään. Tasaista tahtia tavoitteleville riittää yrittämistä koko elämäksi. Hän joka tämän saavuttaa, on täydellinen länsimaiden silmin, yksi muurahainen suuressa järjestelmässä.

Koulutettu, työllistetty, tasapainoinen ihminen on harhakuvaa. Elämme täällä kovassa paineessa. Paine luo stressiä ja turvattomuuden tunnetta. Kun tämä oravanpyörän lieveilmiö on ylittänyt viimeisen kynnyksensä, olemme aikuisiän kriisissä. Turvaudumme länsimaiseen teennäiseen henkisyyden hoitoon, mikä löytyy maallisesti ahneesta uskonnosta.

Ehkäpä minun pitäisi hoitaa kokonainen portaali nettiin avautumisia ja perverssejä novelleja varten. Ehkäpä minä tämän teenkin. Ehkäpä aloitan sen tekemisen jo tänään. Tai sitten huomenna. Jotakin on nyt tehtävä, sen sanoo jo terve järkikin. Jotakin suuruudenhullua, jotakin erilaista, jotakin mikä loppuu päätteeseen.COM

Myöhähäpeä on ääkkösten aikaan hyvä domaini.

PS. Tänään on NELJÄS päivä
PPS. Neljäs plateau on paha - kysy vaikka herra Resilarilta

Tänne ei ole kirjoitettu aikoihin mitään. Eikö ole ollut aikaa, vai onko motivaatio loppunut matkalla? Välillä tuntuu ettei jaksa, ei kiinnosta, eikä auta mikään muu kuin päihtymys -ja sekin vain hetkellisesti. Nyt tuntuu taas siltä. Todellinen hiljaisuus, vaisu äänettömyys. Ehkä aikani on tullut kehittää taas jotain aivan muuta. Jotain mielekästä ja innostavaa. Onko sitä ikinä ollutkaan pidempää aikaa, vai loppuuko motivaatio aina jossain vaiheessa?

Toivossa on hyvä elää, ja epätoivossa kuoleminen liian kliseistä. Elää mustavalkoista elämää harmaan yhdentekevyyden seudulla, ja leikkii tulella ilman palovammoja. Hetken luulin jo onnistuvani tässä, sitten minä itse aloin heräillä.

Negatiivisia viboja ei tarvitse enää metsästää sen kummemmin, niitä kun löytää ihan itsestään. Ja sitten kun ollaan tarpeeksi vihaisia, niin revitään vanhasta maailmasta tuttuja naamoja monimutkaistamaan kevyttä arkea ja vittumaiseen hymynaamojen täyttämää tyhjiötä jossa elämme. Voisi julistaa kuukauden, jolloin kaikki vain vittuilisivat toisilleen ja olisivat mahdollisimman tylyjä. Loukkaa lähimmäistäsi -päivä kalenteriin ja kunniamerkkejä pahoinpitelijöille sodasta lähimmäisiä vastaan. Annetaan arvoille kenkää ja pyyhitään moraalin siloposket paskaisessa hepatiittien täyttämässä HIV-pöntössä.

Kenenkään elämä ei ole täydellistä. Kenenkään elämästä ei voi edes tehdä täydellistä, mutta sitäkin helpommin elämän voi repiä riekaleiksi vaikka pala kerrallaan. Pieniä paloja raastaen, isompiakin lohkoja repien, viiltäen ja viilaten -kunnes jäljellä on huonosti kohdeltu ihmispolo jolle voi antaa syanidia lohdutukseksi paremman elämän puolesta. Saavuta mitä haluat, mutta muista että jokainen kusipää vaikuttaa jollain perverssillä tavalla kaikkien elämään, halusit sitä tai et. On helppo hymyillä kun ei tarvitse nähdä nälkää ja voi keskittyä olemaan jäsen tässä kerhossa. Itserakkaiden kusipäiden yhteisessä reilussa sikarikerhossa.

Humala, se oma jumala joka mulle suo pakomatkan kaikesta inhimillisyydestä ja tekee itsestä eläimen. Ennen se oli tiikeri, nykyään ameeba. Uhanalainen olen joka tapauksessa. Humala on vaan sana, kaatokänni ja rähinäkänni on sitä mitä mun alitajunta haluaa, se haluaa hakata kepillä jäätä niin kauan kunnes on liian myöhästä, ja sekin on liian aikaisin. Kun mikään ei riitä, kun kalja ei riitä, kun mikään helvetin olemassa oleva alkoholi ei riitä siihen mitä se tajunta haluaa, täytyy miettiä uusia keinoja pitää elämänsä gutsissa.

Pellenä pyörin ympäriinsä, kaatuilen. laattailen ja tappelen. Aaamulla muistini tuntuu kuin RAM- kammalta. Joka yö se tyhjentyy ja aamulla on kova selvittely siitä mitä VITTUA sitä on taas tultu tehtyä tai sanottua. Omatunto ei vaivaa mutta kun kyseessä on tärkeämpää, rakkaita lähimmäisiä jota se vaivaa, niin on pakko taas mennä sisimpään tutkimaan mikä musta tekee tällasen. Pystynkö pitämään hommat kasassa? Olenko Alkoholisti? VITUT! Olen vain liian outo elääkseen, Liian harvinainen kuollakseen. Yksi friikki kummajainen kummajaisten valtakunnassa.

---

Viikonloput on viikonloppuja. Hyvän käytöksen käsikirja povitaskussa ja radalle... Niin juuri, ei näin. Eiköhän se tästä. Kyllä kaikki järjestyy. Ei mitään hätää. Väkinäisiä fraaseja elämääni jonka jumala olen minä itse, ei mikään vitun korkeampi voima. Tee se minkä tarpeelliseksi näet, ja pidä huoli rakkaimmistasi, viakka se vaatisi mitä tahansa uhrauksia. Pää on se joka oppii, virheistä ja onnistumisista.

Suomi, geenit, minä. 1+1+1=KOLME YKKÖSTÄ, ei yhtään nollaa. Kiitoksia sunnuntaikirjani, vieritit suuren kiven pääni päältä.