IRC-Galleria

Musta Enkeli (Itseasissa mulla on musta enkeli tässä vieressä, mikä joskus oli vielä kullanvärinen)

musta enkeli, mua katsot surkein silmin. Kuollut kyyhky kädessäs, verenpunaa siivissäs.
musta enkeli, sua katson halveksuen. Siitin kädessäin, kuivunutta spermaa lahkeessain.
musta enkeli, olit ennen kultainen ja iloinen. Minä tein sinusta saastaisen.

Raiteilla (taas yksi lähiön ja yhteiskunnan ylistyslaulu)

Yksinhuoltaja raahaa vaunuja mudassa kohti automarkettia, kuluttaakseen osansa. Raiteilla
Ohiajavasta perheautosta hohkaa perheonni, krapula ja känni. Raiteilla
Ilman täyttää rakkaus ja pakokaasu, ojassa on kuollut kissa. Raiteilla
Verhojen takana mäntä painuu pohjaan, ohikiitävän hetken, ihminen lentää. Raiteilla
Se aalto joka murtui lännessä, vyöryy nyt yli turistien, ja viattomien. Raiteilla
Thompson ja Melleri kääntyy haudassaan. Raiteilla

R.U.M.A (tää on sitten jo 5+ vuotta vanhaa...)

Silmäni pullistuivat kuin jättimäiset punkit verta imiessään rasvaisen koiran hikisellä iholla.Kieleni turposi kuin pullataikina jättiläisten maassa. Korvani repesivät kuin ihmiset Mikko Alatalon nähdessään. Sormeni venyivät kuin Irakin sota. Nenäni painui kasaan kuin kansanehdokkaiden lupaukset. Menin yhtä hiljaiseksi kuin ihmiset katsellessaan 70’s showta. Olin ruma... Ruma ja hiljainen, liian harvinainen kuollakseni mutta liian ruma elääkseeni.

---

Tässä kohtaa naurahdin makoisasti, liekö muutamia vuosia sitten tapahtunut "hento" nousu...

(Sinulle Sinuhe egyptiläinen, laulan ja tanssin kuin metsän korento. Pois on tähdenlento ja extaasinousu hento. Täyttä päätä päälle pukkaa hiki, hikipinko taikka laillistansa sinko,,rg,')

---

Wanhaa kansantarua, Ukko ja Kissa.

UKKO JA KISSA

Aina tupaan tullessani laukaisen aseen kattoon, luoti kimpoaa mattoon. Isäntä herjoja huutaa, ei ole talossa luutaa. Turpa rullalle taikka matto! Kuuluu kun ratkeaa rakko. Elämän kiperiä kynnyksiä, vastat en voi kun sanat suusta vietiin. Keimaillen sanavarastoansa uusii, toisten sanoilla päänsä täyttää ja näin muillekkin näyttää : ei ole sananparsi pahempi, mitä ammus ase vaan ei lehmä. Kojootti perkele, huusi emäntä. Nyt viimeisen tulimmaisen talohon hankit. Pois oitis kammarista helvettiin, idästä länteen, moskovasta zurichiin. Isäntä kummissaan kenkiä sovittaa, ei ole akkaa pahempaa, pois nyt joutaa. Tallihin tie kävi ryöppyinen, sadonkorjuu pirtissä alkanee. Emännän pää kirnuun tipahtaa, kissa pankolta hypähtää ja lapset nurkassa naurahtaa. Vallesmanni turmioksi nimittää, perkele uunista isännän päätä silittää : hyvä lapseni, teit oikein näin, emännän helvettiin viskasit ja vuorossa muut nyt on. Anna viikatteen korjata, silkohapset, nulikat. Kiittämättömät kakarat! Isäntä nurkkaan kiiruhtaa, viikatteensa kohottaa. Lapset huutaa armoa ja routaa, isän mielessä ei tule poutaa. Rankkasade nurkat kastelee, verta ja hurmetta, kissakin jo parkaisee. On isännän maltti täpösen täynnä, kissakin paskaksi seinään jo joutaa. Vaan tulipa hälle yksinäinen mieli, sinne katos pikku vesikieli. Ei enää kehräystä pankolla, ei kissan kutiaista. Henkiinhän kissa ei enää herää, ei leikittele lankakerää. Tuhruinen jälki vaan muistona lie, jälkipolville näyttää kun tärkein elo sammui seinään. Isäntä pirullinen suri vain kattia, vaimo ja lapset vaikka olivat poissa.

---

Metsän kätkemä on käsikirjoitus lyhytanimaatiota varten vuosien takaa. Puistattavan rakastettavan mätäistä kerrontaa.

METSÄN KÄTKEMÄ

Lensin kallionkoloon. Heräsin auringonvaloon. Kissalla oli reppu väärinpäin, hämähäkit pyörähtivät oikeinpäin. Kissan reppu oli täynnä riekaleita, vanhojen ihmisten päänahan riekaleita. Kissan helistimestä lähti kamala ääni, kuin tuhat itkevää,parkuvaa lasta. Karhuemo söi poikasensa, Koiranputket rehottivat kymmenen metrin korkeuteen asti. Olin alastomana suuressa synkässä metsässä. Kissa alkoi laulamaan :

”Ken metsään haluaa mennä nyt, niin takuulla järkyttyy! Siel kaikki riekaleiksi revitään ja mun pikkureppuun pakataan. Veri tirskuu ja kallionseinään kuivuu. Tuhannet ihmislapset suossa uinuu!”

Kauhistuin ja järkytyin, juoksin kauas pois. Niin kauas että vedet vaihtui mätään. Suuria järviä, sietämätön lemu. Elämisen tuskaa. Peseytyä nyt mätäjärvessä. Näin kuinka järvestä lensi rannalle pääkallo. Kallon sisältä löytyi tuubi mobilaattia. Mutta miksi ei tomaattimurskaa!! hermostuin sillä mobilat ja murska on täydellinen yhdistelmä näin absurdiin metsään. Aloin soittamaan männynhavuilla raparperista tehtyä kaasulla käyvää kitaraa. Soittoni houkutteli satoja päättömiä vauvoja ympärilleni. Ne tanssivat ympärilläni suloisesti. Vauvat olivat nousseet mätäjärvestä. Yhtäkkiä vauvat juoksivat takaisin järveen. Taivaalta laskeutui aromipesä vähän matkan päähän. Aromipesä avautui ja saatoin haistaa kypsennetyn lihan. Minulla oli nälkä joten juoksin aromipesän luo. Siellä oli mädäntynyt kukko mikä oli täytetty munuaisilla. Yhtäkkiä kuulin taas kissan laulua kauempaa metsästä. Ääni lähestyi minua. Vaikka juoksin niin kovaa kuin suinkin pääsin niin ääni lähestyi minua. Lopulta ääni tuntui tulevan kovaa pääni sisältä. Juoksin ja juoksin. Olin seota. Löysin pienen mökin. Sisällä oli Neitonen joka keitti kääpiöitä elävinä suurissa padoissa. Neito järjesti minulle illallisen jonka syötyäni minua ei ole ollut olemassa... tietääkseni.