Toivossa on hyvä elää, ja epätoivossa kuoleminen liian kliseistä. Elää mustavalkoista elämää harmaan yhdentekevyyden seudulla, ja leikkii tulella ilman palovammoja. Hetken luulin jo onnistuvani tässä, sitten minä itse aloin heräillä.
Negatiivisia viboja ei tarvitse enää metsästää sen kummemmin, niitä kun löytää ihan itsestään. Ja sitten kun ollaan tarpeeksi vihaisia, niin revitään vanhasta maailmasta tuttuja naamoja monimutkaistamaan kevyttä arkea ja vittumaiseen hymynaamojen täyttämää tyhjiötä jossa elämme. Voisi julistaa kuukauden, jolloin kaikki vain vittuilisivat toisilleen ja olisivat mahdollisimman tylyjä. Loukkaa lähimmäistäsi -päivä kalenteriin ja kunniamerkkejä pahoinpitelijöille sodasta lähimmäisiä vastaan. Annetaan arvoille kenkää ja pyyhitään moraalin siloposket paskaisessa hepatiittien täyttämässä HIV-pöntössä.
Kenenkään elämä ei ole täydellistä. Kenenkään elämästä ei voi edes tehdä täydellistä, mutta sitäkin helpommin elämän voi repiä riekaleiksi vaikka pala kerrallaan. Pieniä paloja raastaen, isompiakin lohkoja repien, viiltäen ja viilaten -kunnes jäljellä on huonosti kohdeltu ihmispolo jolle voi antaa syanidia lohdutukseksi paremman elämän puolesta. Saavuta mitä haluat, mutta muista että jokainen kusipää vaikuttaa jollain perverssillä tavalla kaikkien elämään, halusit sitä tai et. On helppo hymyillä kun ei tarvitse nähdä nälkää ja voi keskittyä olemaan jäsen tässä kerhossa. Itserakkaiden kusipäiden yhteisessä reilussa sikarikerhossa.