IRC-Galleria

Tänään täytin vuosia, ei silti jaksa vetää kuosia. Nyt on mittani täynnä tä-mä, mielessä siintää elä-MÄ. Lonkalta tekstiä heittelen, tunteitani vitut peittele.Elämä on laiffii ilman bitchii, siit on hyvä osaa heittää vitsii. Jaksa ei tätä paskaa lain, rinkka selässäni koht on ain. Pois pois pois pois, parempi niin ois jos tequilaan bungaan tois ja heti pois jois.

---

edit. System Failed - please insert floppy - Syntax Error - Please forgive me

---

Näytti olevan tilityskausi päällä synttärien aikoihin. Tuliko kahdenkympin kriisi? No tuli. Ei pitäisi miettiä että mitä on saanut aikaan vaan mitä tulee saamaan aikaan? Horisonttiin on helppo maalailla asioita mutta monesti maalit osoittautuvatkin vesiliukoisiksi jolloin ensimmäinen sadepäivä pyyhkii ne pois ja jättää suunnitelmista korkeintaan pienen muiston mielen syövereihin.

Pitäisi vaihtaa maalit siis kestäviin pastellisävyihin? Voin vannoa etten sitä tee. Voisin keskittyä maalailemaan kohtaa jossa kuljen, milloin milläkin maalilla. Kirkkaita, räikeitä, kestäviä, kestämättömiä. Tapahtuu niille sitten mitä tahansa niin se ei paljon puntarissa paina, en nimittäin aio katsoa taakseni.

---

One who rules, entertaining :><:

Hyvä ystäväni Riaz Ranjana opetti minulle täydellisen kaaoksen ohella painavia sanoja
"ELÄ HETKESSÄ, IKUISESSA RETKESSÄ"

---

Suunnitelmallisuus ja systemaattisuus ovat yhtä kuin syöpä. Siihen koulutetaan, siihen kasvatetaan, sitä arvostetaan. Katoaako ihminen sen kaiken alle? Kiire, kiire, kiire. Mihin on kiire? Hiljaa! Minä esitän kysymykset. Arvojärjestys. Pidätkö toisia parempina tai huonompina kuin itse olet? Määrittääkö oma henkilökohtainen moraalisi arvojärjestyksen? Mistä se moraali on peräisin? Onko se jonkun muun päästä? Kaiken kaaoksen keskellä pitäisikin keskittyä siihen mikä tuntuu hyvältä ja mikä tekee onnelliseksi. Tilastojen mukaan raha ei tuo onnea. Rahaa varten täällä kuitenkin eletään, sillä onnea kustannetaan. Valheellista paskaa, toivottavasti näen suuren muutoksen. Mitä se sitten olisi? Täyttä kaaosta.

Samassa junassa istutaan ja jotain odotetaan, konduktööreille "kumarretaan" ja näytetään lippua. Sääntöjä noudatetaan. Kuka ohjaa junaa ja mihin se on menossa? Jokaisella on eri pysäkkejä, harva kuitenkaan uskaltaa jäädä junasta pois. Junassa syntyy keskustelua ja ajatuksia, siellä ei saa kuitenkaan huutaa. Ravintolavaunussa tyydytetään tarpeita. Ihmiset vaihtavat ajatuksiaan rauhallisesti. Kukaan ei kyseenalaista junaa. Häiriköt poistetaan asemilla. Kuullostaako asema houkuttelevalta? Yksi matkustajista aiheuttaa junassa sekasorron jonka päätteeksi hyppää junan ikkunasta ulos ja hyvässä lykyssä saa houkuteltua muitakin samalle tielle. Ei enää junassa istumista, sieltä voi nähdä vihreät niityt ja lumiset alpit mutta minä haluan tuntea sen. Vapauden.

Elämän ei ehkä edes kuulu olla tasaista ja yllätyksetöntä. Se raiskaisi luovuuden. Ylämäkiä ja alamäkiä, ylämäet ovat raskaita ja alamäissä helpottaa? Mitä sitä turhaan analysoimaan, yhtä hyvin voisin nyt tehdä jotain muutakin kuin itsetutkiskelua. Voisin nyt lähteä nauttimaan aistieni suomista iloista --->