Päivä alkoi taas oluella ja musiikilla. Lausettakaan ei ehtinyt kirjoittaa kun huligaanityylinen kaveri saapui ovesta sisään olutlähetyksen kera. Itse heräsin kotoa ärsyttävissä olosuhteissa kun viereisellä työmaalla paukutettiin vehkeitä. Aina silloin kun haluaisi vielä ne puolentunnin unet! Ärsyttävää. Tämä olutlähetystä kantanut nuori herra oli herännyt hieman aikaisemmin pidätyssellistä pää pampulla kuhmuille mukiloituna ja muisti poissa. Jotain rikollista oli siis tapahtunut. Yhtäkkiä työmaan äänet tuntuivatkin varsin mukavilta. Voisi huonomminkin olla, mutta työmaa ei tosin ole minun syyni. Pitäisikö vaihtaa asuntoa? Taitaa olla muutenkin ajankohtaista.
Kesä tuli ja meni. Ilmat kylmenee ja vettäkin on tulossa. Ilmastonmuutos on tullut jäädäkseen, epävakaushan oli päivän sana? Säällä ei ole loppupeleissä paskankaan väliä, aina se on jokatapauksessa liian kylmä, kuuma, sateinen, tuulinen tai jotakin muuta. Nyt kun alkaa miettiä pelkkää olemista niin huomaa ettei asiat nytkään ole täysin hyvin. On kuuma. Jos avaan ikkunan, tulee kylmä. Korvia repii prosessorin tuulettimen ilkeä vinkuna ja humina. Greippimehu on loppu. On ihanaa valittaa pikkuasioista, koska tässä maassa niistä voi valittaa.
Kuulin hevosen hirnahduksia tv:stä. Hevoset ovat mukavia, silloin kun niitä saa grammamitalla kauppahallista. Hevonen on vanha kulkuväline. Polkupyörä onneksi korvasi hirnuvat konit.
Anteeksi hevostelijat, pitäkää musta orinne, minä tyydyn pippurimetwurstiin.
Ex-mäkikotka ahdistelee hänen ex-huuhkajaansa. Jos juorulehtien ja iltapäivälehtien Matti -otsikot todella myyvät niin hyvin, niin 7 päivää viikossa ilmestyvälle pelkästään Mattia käsittelevälle lehdelle olisi ollut kysyntää jo vuosia. Digi tv verkkoon voisi hakea kanavapaikkaa Matti 24 kanavalle. Salarakkaita ja mäkikotkia. Juorut myyvät eriskummallisen hyvin. Ihmisten yksityiselämällä näyttää olevan muillekkin jokin mystinen suuri merkitys. Seiska yllyttää kansalaisia kaivelemaan julkimoiden elämää ostamalla juoruja. "Tommi Mäkinen osti kaupasta korin kaljaa!". Näillekkö sitä kysyntää on? En vain ymmärrä. Julkisuuden henkilöt ovat eläimien asemassa. Meidät kaikki aivopestään juoruämmiksi! Ei väliä, salarakas kainaloon niin olo on turvattu ainakin seuraavaan viikkolehden numeroon asti.
Uusimmat blogimerkinnät
- aamun avautuminen ircissä 11.03.
- Rotan ja Härän odysseiasta katkelma... m... 23.01.
- Sunnuntaiaamuna valaistus ja moraalikrapula 17.08.
- kuukausi, nousukausi ja inflaation syömät ... 02.07.
- Vuosi nuoruudestani 02.06.
- [Ei aihetta] 17.05.
- rakkaudesta, ihmisenä olemisen tunteesta ... 17.05.
- Mellerin Puukkobulevardi 10.04.
- Frigidi, Aseksuaali, Impotentti, Eunukki, And... 10.04.
- no tätä oli pakko koittaa... 27.03.
Blogi
« Uudemmat
-
Vanhemmat »
Ketterä keskiviikko keppanoissaTorstai 18.05.2006 01:30
"Sormet ne tätä sontaa tuntuu suoltavan..."Tiistai 16.05.2006 15:11
Greippi meidän, joka olet kylmässä. Pyhitettu olkoon sinun mehusi. Tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun raikkautesi, myös jääkaapissa niin kuin lasissa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen juomamme. Ja anna meille meidän krapulamme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat liskojen yönsä viettäneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät putkesta. Sillä sinun on c-vitamiini ja hedelmäsokeri ja raikkaus iankaikkisesti.
Aamen
-Katos Viirua.
-ENKÄ KATO!
(heittää puhelimen seinään ja tilaa ambulanssin jo valmiiksi, tulevaa välikohtausta varten)
Aina ei ole edes itse perillä omasta ajatuksenjuoksusta. Ehkä Irwin sopii tähän päivään paremmin kuin saattaa kuvitella. Härmäläinen perusjuntti ja Häirikkö soimaan ja bisse käteen (ei se greippimehu sentään humalaa tuo).
Ilta alkaa tulla. Olut maistuu hyvälle, mr Bungle kuullostaa hyvälle, elämä tuntuu hyvälle. Ylhäisessä yksinäisyydessään inspiraation sävelien sanelemana muodostan kirjaimista luettavaa tekstiä, painavaa sanaa. Sitä saakin syntyä sivukaupalla kun suoltamissyöverit ovat taas täyttyneet. Balanssissa! Pitkä aika murroksessa kului, mutta uskon sen olleen vain hyvästä. Näkemyksiä on helpompi esittää kun on omakohtaista kokemusta. Ulkona vallitseva viileys estää nauttimasta täysin siemauksin ulkoilmassa. Oman itsensä kontrollifriikki.
Romantiikka on minulle vielä aika tuntematon osa-alue, ainakin siinä muodossa minä se yleensä mielletään. Romantiikka on mielestäni jokin lämpimien tunteiden silta kahden ihmisen välillä, joka kumma kyllä tuntuu olevan riippuvainen myös ulkoisista tekijöistä. Lähiöromantiikka ei kuullosta järin houkuttelevalta, mutta miksei sekin toimisi? Ehkä minulla on vain pakottava tarve luoda näinkin kauniista ajatuksesta jotain inhorealismin meressä lilluvaa venettä (ilman airoja tietenkin). Tavanomaisuus ehkä tekee kaikesta niin tylsää ja kuollutta.
Elämysmatkoja lähiön yöelämään. Kurkistus sinne minne päin ei eksytä edes vahingossa. Ai niin, sekin oli jo keksitty. Lähiökulttuuri on monimutkaisempi kuin saattaisi kuvitella. Sen ostoskeskuksen ja krouvin (jossa turvenuijat ja eronneet muija kaljaansa maistelee) lisäksi on omistusasuntoja, kaupungin vuokra-asuntoja, ehkä jopa omakotitaloja joiden asukkaiden keskinäinen suhde suuressa suomalaisuudessaan on varmasti kokonaisen kirjasarjan veroinen tarina. Kiroilevia lapsia, halpoja ja isoja huumeluukkuja, alkoholisteja, työttömiä, pettämistä, tappelua, varovaisuutta, paranoiaa, betonia, betonia ja vielä kerran betonia. Mutta mikä tekee Westendissä asuvasta perheestä paremman? Liekö se plasmatv ja akateemisuus. Kateus, aliarvioiminen ja vähätteleminen lokeroi kansan väkisinkin eri kasteihin. Vai voimmeko jo puhua eri kulttuureista samankin kaupungin sisällä? Lähiöasukit palvelevat monesti huonommissa työpaikoissa akateemisia tavalla tai toisella. Asetanko itse ihmiset mustavalkokatseen eteen vai löytyykö arvostusta molemmin puolin? Mielessä pyörii sellainen myräkkä että jos alan enemmän analysoimaan niin istun tässä vielä huomen aamullakin. Ehkä siis annan vain sopivasti ajattelemisen aihetta ja jatkan omia toimiani KESKUSTAN yksiössäni (kaljan juomista ja mietiskelyä). Päätin olla käyttämättä hymiöitä sillä ne aliarvioivat ihmisten älykkyyttä poimia tekstistä punaisen langan ja sarkasmin.
Aamen
-Katos Viirua.
-ENKÄ KATO!
(heittää puhelimen seinään ja tilaa ambulanssin jo valmiiksi, tulevaa välikohtausta varten)
Aina ei ole edes itse perillä omasta ajatuksenjuoksusta. Ehkä Irwin sopii tähän päivään paremmin kuin saattaa kuvitella. Härmäläinen perusjuntti ja Häirikkö soimaan ja bisse käteen (ei se greippimehu sentään humalaa tuo).
Ilta alkaa tulla. Olut maistuu hyvälle, mr Bungle kuullostaa hyvälle, elämä tuntuu hyvälle. Ylhäisessä yksinäisyydessään inspiraation sävelien sanelemana muodostan kirjaimista luettavaa tekstiä, painavaa sanaa. Sitä saakin syntyä sivukaupalla kun suoltamissyöverit ovat taas täyttyneet. Balanssissa! Pitkä aika murroksessa kului, mutta uskon sen olleen vain hyvästä. Näkemyksiä on helpompi esittää kun on omakohtaista kokemusta. Ulkona vallitseva viileys estää nauttimasta täysin siemauksin ulkoilmassa. Oman itsensä kontrollifriikki.
Romantiikka on minulle vielä aika tuntematon osa-alue, ainakin siinä muodossa minä se yleensä mielletään. Romantiikka on mielestäni jokin lämpimien tunteiden silta kahden ihmisen välillä, joka kumma kyllä tuntuu olevan riippuvainen myös ulkoisista tekijöistä. Lähiöromantiikka ei kuullosta järin houkuttelevalta, mutta miksei sekin toimisi? Ehkä minulla on vain pakottava tarve luoda näinkin kauniista ajatuksesta jotain inhorealismin meressä lilluvaa venettä (ilman airoja tietenkin). Tavanomaisuus ehkä tekee kaikesta niin tylsää ja kuollutta.
Elämysmatkoja lähiön yöelämään. Kurkistus sinne minne päin ei eksytä edes vahingossa. Ai niin, sekin oli jo keksitty. Lähiökulttuuri on monimutkaisempi kuin saattaisi kuvitella. Sen ostoskeskuksen ja krouvin (jossa turvenuijat ja eronneet muija kaljaansa maistelee) lisäksi on omistusasuntoja, kaupungin vuokra-asuntoja, ehkä jopa omakotitaloja joiden asukkaiden keskinäinen suhde suuressa suomalaisuudessaan on varmasti kokonaisen kirjasarjan veroinen tarina. Kiroilevia lapsia, halpoja ja isoja huumeluukkuja, alkoholisteja, työttömiä, pettämistä, tappelua, varovaisuutta, paranoiaa, betonia, betonia ja vielä kerran betonia. Mutta mikä tekee Westendissä asuvasta perheestä paremman? Liekö se plasmatv ja akateemisuus. Kateus, aliarvioiminen ja vähätteleminen lokeroi kansan väkisinkin eri kasteihin. Vai voimmeko jo puhua eri kulttuureista samankin kaupungin sisällä? Lähiöasukit palvelevat monesti huonommissa työpaikoissa akateemisia tavalla tai toisella. Asetanko itse ihmiset mustavalkokatseen eteen vai löytyykö arvostusta molemmin puolin? Mielessä pyörii sellainen myräkkä että jos alan enemmän analysoimaan niin istun tässä vielä huomen aamullakin. Ehkä siis annan vain sopivasti ajattelemisen aihetta ja jatkan omia toimiani KESKUSTAN yksiössäni (kaljan juomista ja mietiskelyä). Päätin olla käyttämättä hymiöitä sillä ne aliarvioivat ihmisten älykkyyttä poimia tekstistä punaisen langan ja sarkasmin.
Arki alkaa, palkka juoksee...Maanantai 15.05.2006 15:49
nopea katsaus tilille pisti hymyn huulille. Luulenpa että tänään tulee Riaz kuvioihin. Myöhemmin lisää, nyt pitää hoitaa "limokuljetus"...
Limo olikin bussi, varsin kummallista. Vihdoinkin kotona. Olutta! Missä helvetissä on olutta? Polttoainetta saa huoltoaseman lisäksi kaupoista,kioskeista ja baareista. Kyllä autot ovat huonossa asemassa. Toisaalta peltikärryt saavat löpöänsä 24/7 mikä on epäreilua. Miksen saa vapaassa maassa päättää itse mihin aikaan haluan startata moottorini? Joudun odottamaan aamuyhdeksään tai turvautua hamstraamiskeinoihin sekä pimeään litkuun. Jos automobiileillekkin olisi ikäraja polttoaineen käyttöä ajatellen, koko bisnes siirtyisi palstan sivuille.
Drive-in on myös tabu alkoholipiireissä. Olisi vähintäänkin kohtuullista antaa ihmisille mahdollisuus tilata rasvaisten hampurilaisten lisäksi alkoholia suoraan autoonsa. "Kaksi tequilashottia", ajaminenkin sujuu paremmin. Autoilla on bensiinimittari josta seurataan polttoainetilannetta. Meillä orjilla taas on alkometri. Ja kaiken huippu on se että mitä enemmän promilleja saadaan aikaiseksi, sen vihaisemmaksi liikenteenvalvojat muuttuvat. Kohtuutonta!
Summa summarum
Elämä on epäreilua. Jo ennen tuomiopäivää koneet asetetaan ihmisen edelle. Ja tätä on jatkunut jo kauan. Avatkaa nyt rouvanjestas silmänne!
"jokapäivä tahdon ja aion humaltua, viinan avulla kohota, ja jumaltua. Pullon eteen syvään ja hartaasti kumartua, pyhän henkesi kanssa yhteen sulautua"
Se on siis yksin kotona ilman Macaulay Culkinia. Seuranani vain karhupullot ja niiden henki. Toivottavasti ei peto pääse tänään irti.
No nyt sit oon niin humalas ettei oo tosikaa ja kello on 4:18. Forteen menin yksin, näin jonku Joensuulaise ukon mikä heitti mul viinaksia. Sit hetken pääst olin jo ihan umpisolmussa. Tequilaa tarpeeksi ni pakotin jonku äijän heittää mul lisää. No nyt hävettää. Kyseinen sälli oli joku maailmanmatkaaja sekopää ketä oli ammuttukki about 4T kertaa. Olipa henkeviä keskusteluja, enkä saatana yhtään naista saanu kotiin tällä pärställä. Oonko tosiaan niin idiootti ja ruma ja tyhmä. No en. Ei vaan kiinnostanu. Sammuu tähänki jo melekeest. Nyt on varmaa pakko mennä nukkuun. Niinpaljon ihme sakkii ja ihme juttui et näen varmaa unta... No en ees tiiä mistä, onneks!!! Meni lekkeriks, elämä kekkeriks. On tää hullua, uskokaa tai älkää te 1 lukija mut tää on ollu taas elämäni oudoimpia päiviä. Ehkä Sambaleelesoosi ja punaset jalapenot pistä mut tajuun tän kaiken. On vaikeeta bloggaa ku päässäki blokkaa. Hyvää yötä maailma, toivottavasti huomenna jutun taso paranee. Krapulassa tapana, oonko valkee ku lakana ;o <-- ja rumia hymiöitä pukkaa, mun aivot on sulle nhubbabubbaaaaaaa ;> <--- no toi vast ruma onkin. Pitää vaan olla kaiken keskellä niiku laivaihjoevwpj...
Kännissä näemmä kirjotusasukin saa uuden ilmeen. Olenko humalassa täysi idiootti? Vai olenko kenties aina? Miksi esitän kysymyksiä näin paljon? Kuka niihin vastaa? Kenties se toinen minä joka astuu kuvioihin muutaman alkoholiannoksen jälkeen. Katsotaan sanoi hammaslääkäri ja otti aurinkolasit povitaskustaan, pisti Motörheadin soimaan ja kaatoi rinnuksilleni gallonan cuba libreä.
Limo olikin bussi, varsin kummallista. Vihdoinkin kotona. Olutta! Missä helvetissä on olutta? Polttoainetta saa huoltoaseman lisäksi kaupoista,kioskeista ja baareista. Kyllä autot ovat huonossa asemassa. Toisaalta peltikärryt saavat löpöänsä 24/7 mikä on epäreilua. Miksen saa vapaassa maassa päättää itse mihin aikaan haluan startata moottorini? Joudun odottamaan aamuyhdeksään tai turvautua hamstraamiskeinoihin sekä pimeään litkuun. Jos automobiileillekkin olisi ikäraja polttoaineen käyttöä ajatellen, koko bisnes siirtyisi palstan sivuille.
Drive-in on myös tabu alkoholipiireissä. Olisi vähintäänkin kohtuullista antaa ihmisille mahdollisuus tilata rasvaisten hampurilaisten lisäksi alkoholia suoraan autoonsa. "Kaksi tequilashottia", ajaminenkin sujuu paremmin. Autoilla on bensiinimittari josta seurataan polttoainetilannetta. Meillä orjilla taas on alkometri. Ja kaiken huippu on se että mitä enemmän promilleja saadaan aikaiseksi, sen vihaisemmaksi liikenteenvalvojat muuttuvat. Kohtuutonta!
Summa summarum
Elämä on epäreilua. Jo ennen tuomiopäivää koneet asetetaan ihmisen edelle. Ja tätä on jatkunut jo kauan. Avatkaa nyt rouvanjestas silmänne!
"jokapäivä tahdon ja aion humaltua, viinan avulla kohota, ja jumaltua. Pullon eteen syvään ja hartaasti kumartua, pyhän henkesi kanssa yhteen sulautua"
Se on siis yksin kotona ilman Macaulay Culkinia. Seuranani vain karhupullot ja niiden henki. Toivottavasti ei peto pääse tänään irti.
No nyt sit oon niin humalas ettei oo tosikaa ja kello on 4:18. Forteen menin yksin, näin jonku Joensuulaise ukon mikä heitti mul viinaksia. Sit hetken pääst olin jo ihan umpisolmussa. Tequilaa tarpeeksi ni pakotin jonku äijän heittää mul lisää. No nyt hävettää. Kyseinen sälli oli joku maailmanmatkaaja sekopää ketä oli ammuttukki about 4T kertaa. Olipa henkeviä keskusteluja, enkä saatana yhtään naista saanu kotiin tällä pärställä. Oonko tosiaan niin idiootti ja ruma ja tyhmä. No en. Ei vaan kiinnostanu. Sammuu tähänki jo melekeest. Nyt on varmaa pakko mennä nukkuun. Niinpaljon ihme sakkii ja ihme juttui et näen varmaa unta... No en ees tiiä mistä, onneks!!! Meni lekkeriks, elämä kekkeriks. On tää hullua, uskokaa tai älkää te 1 lukija mut tää on ollu taas elämäni oudoimpia päiviä. Ehkä Sambaleelesoosi ja punaset jalapenot pistä mut tajuun tän kaiken. On vaikeeta bloggaa ku päässäki blokkaa. Hyvää yötä maailma, toivottavasti huomenna jutun taso paranee. Krapulassa tapana, oonko valkee ku lakana ;o <-- ja rumia hymiöitä pukkaa, mun aivot on sulle nhubbabubbaaaaaaa ;> <--- no toi vast ruma onkin. Pitää vaan olla kaiken keskellä niiku laivaihjoevwpj...
Kännissä näemmä kirjotusasukin saa uuden ilmeen. Olenko humalassa täysi idiootti? Vai olenko kenties aina? Miksi esitän kysymyksiä näin paljon? Kuka niihin vastaa? Kenties se toinen minä joka astuu kuvioihin muutaman alkoholiannoksen jälkeen. Katsotaan sanoi hammaslääkäri ja otti aurinkolasit povitaskustaan, pisti Motörheadin soimaan ja kaatoi rinnuksilleni gallonan cuba libreä.
Sunnuntaiaamuna vapina ja ra(ha)pulaSunnuntai 14.05.2006 17:09
Kledjut döfää niiku korsteeni, ihan ku kärtsärismettis. Jysyy ei oikestaan oo. Silti mielessä kiiltää tropiikin raikkaus, greippimehuksikin kutsuttu elämän elinvoiman palautusjuoma.
Onkohan C-vitamiinissa ja VAIN HEDELMÄN OMASSA SOKERISSA jotain mystistä?
Greipissä se mystisyys on. Leary oli idiootti, valeprofeetta. Minä olen se valon lapsi joka tuo greippimehun koko kansan(talouden) tietoon. Kolme kunniahuutoa kylmälle greippimehulle ja kumarrus valion mekkaa kohti, 7 kertaa greippi meidän rukous ja synninpaljastus katolilaiskopissa
(jos haluaa säilyttää henkensä niin kannattaa miettiä mitä sanoo, Rybb & Decker on kuolemansynti, sisältää runsaasti hedelmälihaa).
Tulipa eilen sitten ihmisiä yöllä padan roihun ääreen istuskelemaan... SELVINPÄIN!!! Karhukossukuuri ja pari grillattua makkaran kuvatusta, sauna ei lämmennyt tällä kertaa.
Punkut vietiin käsistä ja yhden kulauksen maistaneena voin suurena viiniasiantuntijana kertoa että tämän aussishirazin kuvaukseen sopisi "nomen est omen". Onneksi en juonut.
psssst... se oli muuten Moondarra.
Sunnuntaitilitys : Noora menee naimisiin (Ere Kokkonenko tätä paskaa suoltaa?)
Miten on mahdollista että nelonen näyttää moista roskaa? Noora menee naimisiin on varmasti huonointa realitysontaa mitä on tai tulee ikinä olemaan. Nooralla on aikaa 18 päivää naimisiinmenoon ja sulhasesta ei tietoakaan. Olen seurannut sarjaa siitä lähtien kun totesin että se on jopa niin huono että se on pakko katsoa. Uskon että kun sarja loppuu niin nelosella muistellaan tuskastuneina kanavan historian suurinta floppia. Toisin kuin viinit niin tämä sarja huononee jakso jaksolta.
Väkisin käydyt keskustelut täysin urveloiden sulhasehdokkaiden kesken aiheuttaa myötähäpeäkohtauksia, jokainen vähänkin järkevämpi ohjelmaan hakenut jättää itse leikin kesken tai vetää lekkeriksi. Sääliksi käy Nooraa, mutta toisaalta säälipinnatkin unohtuvat kun huomaa että 80% ohjelman kestosta koostuu idioottimaisesta naurunkaltaisesta hörötyksestä. No minkäs ihminen naurulleen voi, mutta kun siihen lisätään vieläkin ärsyttävämmät musiikit ja tunnari niin pannukakku alkaa paisua paskasta. Jaksojen nolointa (parasta!) antia on häiden suunnittelu.
Tänään Noora maisteli leipomossa sulhasehdokkaan kanssa erilaisia leivoksia häitä varten. Nöyryytys purkautui epätodellisen typerällä smalltalkilla ja noloina keskustelun tynkinä joka päättyi siihen että sulhasehdokas palautti itse sormuksen ja lähti pois katuen varmasti samalla elämänsä suurinta virhettä. Loppujakso kuluikin sitten esitellen TÄYSIN toissijaisia asioita mm. Nooran avantouinti ja häpeällinen käynti carting radalla joka ei liittynyt yhtään mihinkään. Nooran sisko kehui että oli kiva päästä ajelemaan tiedostaen kuitenkin ettei Noora pidä siitä varmaan lainkaan. Pakkaa sekoitti vielä Karita Tuomola ylpeilemässä ajotaidoillaan siinä sivussa kun Noora ajoi kahtakymppiä ja päin helvettiä. Pitäähän jaksoihin saada tarpeeksi materiaalia mutta kysyn vain että MITEN HELVETISSÄ TÄMÄ PALVELEE SARJAN IDEAA? Noora tapasin myös urheilullisen uuden sulhasehdokkaan jonka mukaan hän lähti hieman vastahakoisen oloisesti keilaamaan. Keilauskaan ei sujunut. Lopussa myös paljastui että sulhasehdokkaalla on niiiiiiin kiireinen työ ettei ole tavannut Nooraa ilmeisesti kertaakaan tämän julkisen keilahallinöyryytyksen jälkeen.
Jos näemme vielä ensi viikolla uuden jakson niin nauhoitan sen takuulla, eihän ihmisten typeryydestä jää jälkipolville muuten todisteita. Sarja voitaisiin yhtä hyvin kuopata nyt sillä minun lisäkseni katsojia on varmaan vähemmän kuin spitaalisella sormia. On toisaalta ihanaa että telkusta tulee näinkin huonoa ohjelmaa, minä rakastan huonoutta. Varsinkin silloin kun se on tahatonta, noloutta ja häpeää. Naamalleni kehittyy murhaajan virne, silmäni alkavat kiilua ja saatan päästää suustani kommentteja kuten "EI VITTU!!!!" tai "NO HUHHHHHUHH" sekä naurahdella äänekkäästi vihaisesti. Sarja ei kuitenkaan ole vitsi eikä tarkoituksella hyväile myötähäpeärauhasia, nolointa ehkä onkin että se tekee sen kuitenkin.
NELONEN - TEHKÄÄ LISÄÄ TÄTÄ PASKAA! Oma elämä tuntuu ihanalta, kiitos teidän.
Onkohan C-vitamiinissa ja VAIN HEDELMÄN OMASSA SOKERISSA jotain mystistä?
Greipissä se mystisyys on. Leary oli idiootti, valeprofeetta. Minä olen se valon lapsi joka tuo greippimehun koko kansan(talouden) tietoon. Kolme kunniahuutoa kylmälle greippimehulle ja kumarrus valion mekkaa kohti, 7 kertaa greippi meidän rukous ja synninpaljastus katolilaiskopissa
(jos haluaa säilyttää henkensä niin kannattaa miettiä mitä sanoo, Rybb & Decker on kuolemansynti, sisältää runsaasti hedelmälihaa).
Tulipa eilen sitten ihmisiä yöllä padan roihun ääreen istuskelemaan... SELVINPÄIN!!! Karhukossukuuri ja pari grillattua makkaran kuvatusta, sauna ei lämmennyt tällä kertaa.
Punkut vietiin käsistä ja yhden kulauksen maistaneena voin suurena viiniasiantuntijana kertoa että tämän aussishirazin kuvaukseen sopisi "nomen est omen". Onneksi en juonut.
psssst... se oli muuten Moondarra.
Sunnuntaitilitys : Noora menee naimisiin (Ere Kokkonenko tätä paskaa suoltaa?)
Miten on mahdollista että nelonen näyttää moista roskaa? Noora menee naimisiin on varmasti huonointa realitysontaa mitä on tai tulee ikinä olemaan. Nooralla on aikaa 18 päivää naimisiinmenoon ja sulhasesta ei tietoakaan. Olen seurannut sarjaa siitä lähtien kun totesin että se on jopa niin huono että se on pakko katsoa. Uskon että kun sarja loppuu niin nelosella muistellaan tuskastuneina kanavan historian suurinta floppia. Toisin kuin viinit niin tämä sarja huononee jakso jaksolta.
Väkisin käydyt keskustelut täysin urveloiden sulhasehdokkaiden kesken aiheuttaa myötähäpeäkohtauksia, jokainen vähänkin järkevämpi ohjelmaan hakenut jättää itse leikin kesken tai vetää lekkeriksi. Sääliksi käy Nooraa, mutta toisaalta säälipinnatkin unohtuvat kun huomaa että 80% ohjelman kestosta koostuu idioottimaisesta naurunkaltaisesta hörötyksestä. No minkäs ihminen naurulleen voi, mutta kun siihen lisätään vieläkin ärsyttävämmät musiikit ja tunnari niin pannukakku alkaa paisua paskasta. Jaksojen nolointa (parasta!) antia on häiden suunnittelu.
Tänään Noora maisteli leipomossa sulhasehdokkaan kanssa erilaisia leivoksia häitä varten. Nöyryytys purkautui epätodellisen typerällä smalltalkilla ja noloina keskustelun tynkinä joka päättyi siihen että sulhasehdokas palautti itse sormuksen ja lähti pois katuen varmasti samalla elämänsä suurinta virhettä. Loppujakso kuluikin sitten esitellen TÄYSIN toissijaisia asioita mm. Nooran avantouinti ja häpeällinen käynti carting radalla joka ei liittynyt yhtään mihinkään. Nooran sisko kehui että oli kiva päästä ajelemaan tiedostaen kuitenkin ettei Noora pidä siitä varmaan lainkaan. Pakkaa sekoitti vielä Karita Tuomola ylpeilemässä ajotaidoillaan siinä sivussa kun Noora ajoi kahtakymppiä ja päin helvettiä. Pitäähän jaksoihin saada tarpeeksi materiaalia mutta kysyn vain että MITEN HELVETISSÄ TÄMÄ PALVELEE SARJAN IDEAA? Noora tapasin myös urheilullisen uuden sulhasehdokkaan jonka mukaan hän lähti hieman vastahakoisen oloisesti keilaamaan. Keilauskaan ei sujunut. Lopussa myös paljastui että sulhasehdokkaalla on niiiiiiin kiireinen työ ettei ole tavannut Nooraa ilmeisesti kertaakaan tämän julkisen keilahallinöyryytyksen jälkeen.
Jos näemme vielä ensi viikolla uuden jakson niin nauhoitan sen takuulla, eihän ihmisten typeryydestä jää jälkipolville muuten todisteita. Sarja voitaisiin yhtä hyvin kuopata nyt sillä minun lisäkseni katsojia on varmaan vähemmän kuin spitaalisella sormia. On toisaalta ihanaa että telkusta tulee näinkin huonoa ohjelmaa, minä rakastan huonoutta. Varsinkin silloin kun se on tahatonta, noloutta ja häpeää. Naamalleni kehittyy murhaajan virne, silmäni alkavat kiilua ja saatan päästää suustani kommentteja kuten "EI VITTU!!!!" tai "NO HUHHHHHUHH" sekä naurahdella äänekkäästi vihaisesti. Sarja ei kuitenkaan ole vitsi eikä tarkoituksella hyväile myötähäpeärauhasia, nolointa ehkä onkin että se tekee sen kuitenkin.
NELONEN - TEHKÄÄ LISÄÄ TÄTÄ PASKAA! Oma elämä tuntuu ihanalta, kiitos teidän.
Erakkodenailua ja häpykarvahippaaLauantai 13.05.2006 22:48
Beachpartyt pidän vaikka vittu väkisin, siis yksin. Juomat on muttei ihmisiä, mut kylhän sitä yksinäänki voi joskus ottaa humalan ja painia vaikka vaihtelun vuoks ittensä kanssa. Kunnon musat levylle, sauna päälle samoin grilli. Tätäsenytvaasittenon...
Miksei kalevalasta saa ihQdaa-painosta? Onko se ihme ettei kansanfantasia uppoa kun nuoriso kokee sen liian epäselväksi.
Jukolan talo, eteläisessä Hämeessä, seisoo erään mäen pohjoisella rinteellä, liki Toukolan kylää. Sen läheisin ymÂpäristö on kivinen tanner, mutta alempana alkaa pellot, joissa, ennenkuin talo oli häviöön mennyt, aaltoili teräiÂnen vilja.
Jukolan asunto, itäisessä Turussa, seisoo erään ostoskeskuksen pohjoispuolella, liki Toukolan rappua. Sen läheisin ympäristö on betoninen piha, mutta alempana on lähiöpubit, joissa ennenkuin talo oli häviöön mennyt, aaltoili pelkät viinan kanssa lutraajat.
Seitsemän sielunveljestä uusiopainos? Kustantaja? Missä? Ai Helsingissä? No voin vaihtaa ton Turun tosta pois, eiköhän se jokatapauksessa kerro kaiken oleellisen. Mieti...
Miksei kalevalasta saa ihQdaa-painosta? Onko se ihme ettei kansanfantasia uppoa kun nuoriso kokee sen liian epäselväksi.
Jukolan talo, eteläisessä Hämeessä, seisoo erään mäen pohjoisella rinteellä, liki Toukolan kylää. Sen läheisin ymÂpäristö on kivinen tanner, mutta alempana alkaa pellot, joissa, ennenkuin talo oli häviöön mennyt, aaltoili teräiÂnen vilja.
Jukolan asunto, itäisessä Turussa, seisoo erään ostoskeskuksen pohjoispuolella, liki Toukolan rappua. Sen läheisin ympäristö on betoninen piha, mutta alempana on lähiöpubit, joissa ennenkuin talo oli häviöön mennyt, aaltoili pelkät viinan kanssa lutraajat.
Seitsemän sielunveljestä uusiopainos? Kustantaja? Missä? Ai Helsingissä? No voin vaihtaa ton Turun tosta pois, eiköhän se jokatapauksessa kerro kaiken oleellisen. Mieti...
Syntymäpäivä (vittu mix mä en saa enää lahjoi? Joulun allahan sitä piti kiltti olla.)Maanantai 08.05.2006 17:23
Tänään täytin vuosia, ei silti jaksa vetää kuosia. Nyt on mittani täynnä tä-mä, mielessä siintää elä-MÄ. Lonkalta tekstiä heittelen, tunteitani vitut peittele.Elämä on laiffii ilman bitchii, siit on hyvä osaa heittää vitsii. Jaksa ei tätä paskaa lain, rinkka selässäni koht on ain. Pois pois pois pois, parempi niin ois jos tequilaan bungaan tois ja heti pois jois.
edit. System Failed - please insert floppy - Syntax Error - Please forgive me
Näytti olevan tilityskausi päällä synttärien aikoihin. Tuliko kahdenkympin kriisi? No tuli. Ei pitäisi miettiä että mitä on saanut aikaan vaan mitä tulee saamaan aikaan? Horisonttiin on helppo maalailla asioita mutta monesti maalit osoittautuvatkin vesiliukoisiksi jolloin ensimmäinen sadepäivä pyyhkii ne pois ja jättää suunnitelmista korkeintaan pienen muiston mielen syövereihin.
Pitäisi vaihtaa maalit siis kestäviin pastellisävyihin? Voin vannoa etten sitä tee. Voisin keskittyä maalailemaan kohtaa jossa kuljen, milloin milläkin maalilla. Kirkkaita, räikeitä, kestäviä, kestämättömiä. Tapahtuu niille sitten mitä tahansa niin se ei paljon puntarissa paina, en nimittäin aio katsoa taakseni.
One who rules, entertaining :><:
Hyvä ystäväni Riaz Ranjana opetti minulle täydellisen kaaoksen ohella painavia sanoja
"ELÄ HETKESSÄ, IKUISESSA RETKESSÄ"
Suunnitelmallisuus ja systemaattisuus ovat yhtä kuin syöpä. Siihen koulutetaan, siihen kasvatetaan, sitä arvostetaan. Katoaako ihminen sen kaiken alle? Kiire, kiire, kiire. Mihin on kiire? Hiljaa! Minä esitän kysymykset. Arvojärjestys. Pidätkö toisia parempina tai huonompina kuin itse olet? Määrittääkö oma henkilökohtainen moraalisi arvojärjestyksen? Mistä se moraali on peräisin? Onko se jonkun muun päästä? Kaiken kaaoksen keskellä pitäisikin keskittyä siihen mikä tuntuu hyvältä ja mikä tekee onnelliseksi. Tilastojen mukaan raha ei tuo onnea. Rahaa varten täällä kuitenkin eletään, sillä onnea kustannetaan. Valheellista paskaa, toivottavasti näen suuren muutoksen. Mitä se sitten olisi? Täyttä kaaosta.
Samassa junassa istutaan ja jotain odotetaan, konduktööreille "kumarretaan" ja näytetään lippua. Sääntöjä noudatetaan. Kuka ohjaa junaa ja mihin se on menossa? Jokaisella on eri pysäkkejä, harva kuitenkaan uskaltaa jäädä junasta pois. Junassa syntyy keskustelua ja ajatuksia, siellä ei saa kuitenkaan huutaa. Ravintolavaunussa tyydytetään tarpeita. Ihmiset vaihtavat ajatuksiaan rauhallisesti. Kukaan ei kyseenalaista junaa. Häiriköt poistetaan asemilla. Kuullostaako asema houkuttelevalta? Yksi matkustajista aiheuttaa junassa sekasorron jonka päätteeksi hyppää junan ikkunasta ulos ja hyvässä lykyssä saa houkuteltua muitakin samalle tielle. Ei enää junassa istumista, sieltä voi nähdä vihreät niityt ja lumiset alpit mutta minä haluan tuntea sen. Vapauden.
Elämän ei ehkä edes kuulu olla tasaista ja yllätyksetöntä. Se raiskaisi luovuuden. Ylämäkiä ja alamäkiä, ylämäet ovat raskaita ja alamäissä helpottaa? Mitä sitä turhaan analysoimaan, yhtä hyvin voisin nyt tehdä jotain muutakin kuin itsetutkiskelua. Voisin nyt lähteä nauttimaan aistieni suomista iloista --->
edit. System Failed - please insert floppy - Syntax Error - Please forgive me
Näytti olevan tilityskausi päällä synttärien aikoihin. Tuliko kahdenkympin kriisi? No tuli. Ei pitäisi miettiä että mitä on saanut aikaan vaan mitä tulee saamaan aikaan? Horisonttiin on helppo maalailla asioita mutta monesti maalit osoittautuvatkin vesiliukoisiksi jolloin ensimmäinen sadepäivä pyyhkii ne pois ja jättää suunnitelmista korkeintaan pienen muiston mielen syövereihin.
Pitäisi vaihtaa maalit siis kestäviin pastellisävyihin? Voin vannoa etten sitä tee. Voisin keskittyä maalailemaan kohtaa jossa kuljen, milloin milläkin maalilla. Kirkkaita, räikeitä, kestäviä, kestämättömiä. Tapahtuu niille sitten mitä tahansa niin se ei paljon puntarissa paina, en nimittäin aio katsoa taakseni.
One who rules, entertaining :><:
Hyvä ystäväni Riaz Ranjana opetti minulle täydellisen kaaoksen ohella painavia sanoja
"ELÄ HETKESSÄ, IKUISESSA RETKESSÄ"
Suunnitelmallisuus ja systemaattisuus ovat yhtä kuin syöpä. Siihen koulutetaan, siihen kasvatetaan, sitä arvostetaan. Katoaako ihminen sen kaiken alle? Kiire, kiire, kiire. Mihin on kiire? Hiljaa! Minä esitän kysymykset. Arvojärjestys. Pidätkö toisia parempina tai huonompina kuin itse olet? Määrittääkö oma henkilökohtainen moraalisi arvojärjestyksen? Mistä se moraali on peräisin? Onko se jonkun muun päästä? Kaiken kaaoksen keskellä pitäisikin keskittyä siihen mikä tuntuu hyvältä ja mikä tekee onnelliseksi. Tilastojen mukaan raha ei tuo onnea. Rahaa varten täällä kuitenkin eletään, sillä onnea kustannetaan. Valheellista paskaa, toivottavasti näen suuren muutoksen. Mitä se sitten olisi? Täyttä kaaosta.
Samassa junassa istutaan ja jotain odotetaan, konduktööreille "kumarretaan" ja näytetään lippua. Sääntöjä noudatetaan. Kuka ohjaa junaa ja mihin se on menossa? Jokaisella on eri pysäkkejä, harva kuitenkaan uskaltaa jäädä junasta pois. Junassa syntyy keskustelua ja ajatuksia, siellä ei saa kuitenkaan huutaa. Ravintolavaunussa tyydytetään tarpeita. Ihmiset vaihtavat ajatuksiaan rauhallisesti. Kukaan ei kyseenalaista junaa. Häiriköt poistetaan asemilla. Kuullostaako asema houkuttelevalta? Yksi matkustajista aiheuttaa junassa sekasorron jonka päätteeksi hyppää junan ikkunasta ulos ja hyvässä lykyssä saa houkuteltua muitakin samalle tielle. Ei enää junassa istumista, sieltä voi nähdä vihreät niityt ja lumiset alpit mutta minä haluan tuntea sen. Vapauden.
Elämän ei ehkä edes kuulu olla tasaista ja yllätyksetöntä. Se raiskaisi luovuuden. Ylämäkiä ja alamäkiä, ylämäet ovat raskaita ja alamäissä helpottaa? Mitä sitä turhaan analysoimaan, yhtä hyvin voisin nyt tehdä jotain muutakin kuin itsetutkiskelua. Voisin nyt lähteä nauttimaan aistieni suomista iloista --->
« Uudemmat
-
Vanhemmat »