IRC-Galleria

Kahdesta en luovu, meitsin perheestä, meitsin possesta. Posse ei oo ikinä pysyny samana ja tuntuu välillä olo vitun turistilta vanhas seuras. Joskus vuosia viettäny hyvässä sakissa ja lähteny sieltä näkemään ja tekemään täysin erilaisia asioita. Monta kertaa se vanha posse on edelleen saman jengin kanssa duunaamas samoi stoorei, ja ku ite ilmestyy siihen vuosien tauon jälkee, ni katotaa melkeen aina suht pitkään ja nenänvartta pitkin (riippuen mitä oon tehny "tän koko ajan", mut oohan rehellinen ja jollei frendit ymmärrä ni haistakoo vitut, mut on luotu kulkemaa!). En mäkä arvostele niitä siitä et junnaa paikoillaan ja elämänkokemukset on jääny vähäsiks, siis minun mielestä, mun mielestä.

En tarvi minkäänlaista hyväksyntää, vaan ennemminki samanhenkistä sakkia, vituttaa vaan liian paljon se ettei kukaan muu oo täysin mukana menossa ku mun nainen, tää onki vähä nuorempi ja naispuolinen versio musta itestä. Perhe pitää aina huolen omistaan, ja frendienki pitäis, mut se on ehkä liikaa toivottu ellei sama veri virtaa suonissa. Ja sehän virtaa...

Tuli kelailtua nyt yksin aika pitkään juttuja kaikin puolin, ja voin sanoa että selvensi vitusti mua kokonaisuutena. Mietin miten hyvät frendit käyttäytyy, mietin sitä miten kaverit käyttäytyy, mietin sitä miten ite käyttäydyn. Oon vitun pettyny omaan kännikäytökseeni, mut se taitaa olla ikuinen vika. Tässä vaihees elämää pitäis olla kakara-angstit tiessään, mut monessa jannussa näkee edelleen sen vitun teinin. Eli sanoin "käyttäytyy kuin 15 vuotias liimapää, mut aikuisen äijän edessäs näät". Sillä asenteella selvis pitkälle, mut nykyään se on mahdotonta. Tuntuu et lössi ei opi oikeesti omasta elämästään mitään, VITTU SAATANA tä on meijä jokasen henk koht elämä ja sen eteen on pakko osata tehdä töitä ja olla nöyrä. Vitut mistään yhteiskunnan asettamista normeista niinku työ, omakotitalo tai vastaavaa paskaa, kysymys tässä koko hommassa on henkisellä hyvinvoinnilla, ja se ei vaadi penniäkään tai kenenkään tekopyhän kusipään hyväksyntää, se on SUSSA!

ps. Siitä oon perkeleen onnellinen et teksti alkaa liukuu taas, se on mun henkireikä.

pps. Ja nyt loppu se kuvien googlaaminen ja ylimalkainen viljely. Ei mun blogi tarvi niitä mihinkään, jollei sana pure ni aivan sama. Ja tän tekstin ulkoasu on aivan perseestä, vaan enpä jaksa alkaa näin kirjoittamaan aina kirjakielellä varsinkin jos sana menee perille. Veikkaan kuitenkin et oon ite ainoa ketä tästä blogista mitään hyötyy, saan tyhjennettyä pään sisäsiä kasseja tähän tekstiin. Hämärää että joku tosissaan lukee tätä.

Tsirp tsirp

Ja se vitun viikonloppu vaikuttaa näemmä pitkälle viikkoonkin. "Sekakäyttö kunniaan" toimii silloin kun sitä tekee, mutta arkeen pääsyssä on ongelmia jo parin päivän jäljiltä. Tätä seikkaa ei muistunut mieleen ennen kuin kelaili "ennenvanhaan" tapahtuneita.

Koko ajan väsyttää ja vituttaa, tulee nukuttua törkeen pitkiä yöunia ja muutenkin on aivot epäbalanssissa. Yksin sitä ei näe muuta kun vitutuksena, mutta kun lähellä on muita, sitä ei voi olla huomaamatta. On aikoja jolloin pitää olla streittinä, selvittää kuuppaa. Pelkkä viikonloppudokaaminen kostautuu pidemmällä aikavälillä arkeen, kun tarpeeksi irrottelee sinä parina päivänä, ja nyt se on taas mennyt liiallisuuksiin. Nyt on se aika vuodesta kun liian monen viikonlopun jälkeen alkaa viikkoisin tulla kylmää hikeä selkään ja viinaväristyksiä.

Tän saman asian oon todennu jo ennenkin, mutta sillon kun viina virtaa harvemmin, ei sitä enää todellakaan muista. Ja sitten kun taas tulee otettua liian usein, havahtuu. Ennen sitä jaksoi bilettää päiväkausia muka ilman morkkista tai minkäänlaista pahaa oloa. Todellisuudessa siitä ajasta ei ole juurikaan mitään syvempiä muistikuvia tai tunteita, tai paremminkin siitä ei ole muiden havaintoa. Jos sama tahti jatkuisi kauan pidempään, kusisin muutakin kuin maksani ja kuntoni. Viime kesällä olin kahteen otteeseen kuukauden kuivana, ja sama tulee toistumaan nyt. Nyt kun on sen aika. Arki tuntuu aika mahtavalta kun on hetken ollut ilman päihtymystä, sen sentään muistan. Pari viikkoa tekee jo ihmeitä, mitä kauemmin, sen parempi. Näin alkoholipersolle jantterille se kuukausi alkuun on hyvä lähtökohta, se on onnistunut ennenkin. Ja liian isoa palaa en edes halua haukata.

Metron horoskooppi kertoi mm. näin tänään :

"Härät ovat nautiskelijoita ja eritoten persoja viinalle, ajatuksiesi normaalitila on siis usein erittäinkin epästabiili. Hakeudu hoitoon."

Saatoin ehkä kuulla mielessäni epätoivoiset naurunhörähdykset sitä lukiessani. On se perkele kun jonkun freelancer -juopon horoskooppiartikkelitkin neuvovat mitä pitäisi tehdä, ja vielä osuvat aika arasti. Oli miten oli, suunta on tämä.




Helvetin hauskana offtopiccina lainaan Pasi Ahtilan tekstiä free jazzista :

"Free jazzin kuunteleminen on kuin eksyisi metsään. Oikeastaan metsä on aivan liian rauhallinen paikka. Se on eksymistä vieraaseen kaaoottiseen kaupunkiin. Sellaiseen, jossa kukaan ei puhu samaa kieltä kanssasi. Basisti juottaa free jazzin kuuntelijalle ensin salakavalasti viinaa, kitaristi pöllii kaikki rahat ja rumpali mukiloi kujalle. Saksofonisti eksyttää epävarmassa ja sekavassa tilassa olevan kuuntelijan suurkaupungin ruuhkaan. Varattomana ja suuntaa vailla kuuntelija hoipertelee ympäriinsä etsien merkityksiä ja tartuntapintaa edes johonkin. Ilta saapuu. Ympärillä pimeä Singaporen satama, tappajat perässä, pimeys edessä, joku puhaltaa vieressä riitasointuja korvaan. Edward Vesalan haamu leijailee utuisen meren päällä."

Mielikuva jostakin alter egostani ylpeilemässä tuhannen matkoilla ulkomailla iski kuin ziljoona salamaa, mutta miten vitussa se freejazz tähän liittyi? Jos jotakin musiikin lajia voi kuvailla noilla sanoin, voitte olla varmoja että löydätte minut jostakin seuraavista freejazz -konserteista. Mitä se sitten ikinä onkaan. Laillista douppia?

Viikonlopusta jäi jumalaton kuhmu kuuppaan, ku taju lähti vitun kankaalle kylpyhuoneen lattialle. Kolaus tyhjensi muistin ja teki sekavaksi, kuhmu oli saman kokonen ku Aku Ankalla vanhoissa piirretyissä.

Kuhmun lisäksi tuli takaumia takavuosien pitkistä, sekavista viikonlopuista jotka alkoivat ja päättyivät aina täysin erilaisessa kuosissa. Siihen ei kiinnosta palata, vaikka pakko myöntää että oma viehätyksensä sellaisissa viikonlopuissa tai viikonpäivissä onkin.

Pakko kelata vähän taaksepäin.

Kaikki alko ihan perjantaibissetellessä, hiukan itseään rauhoitellessa ja saunoessa himben taloyhtiössä, mistä sitten siirryttiin baariin ottamaan lisää juomia ja namujakin. Jatkoilla jatkui dokaaminen ja tulipa sitten valvottuakin pirteenä siinä dokaamisen yhteydessä. Ämpärit alkoivat älykkäiksi jossain vaiheessa yötä taikka aamua ja nyt koodikieli muuttui surkuhupaisaksi. Voimmekin pohtia taas että mitä täällä sitten kannattaa alkaa julistamaan, vai edes yrittää naamioida se tietämättömimmiltä?

Saunottiin ja pää kolisi -> aamu jatkui.
Aamu taittui iltaan ja sama meininki jatkui taas yömyöhäiseen baariin ja pilkkuun asti. Sunnuntaiherätys oli taas kännimäisen vittumainen. Jossain vaiheessa iltapäivää juominen keskeytyi ja paha olo alkoi hiipiä niskaan. No nyt on sitten tiistai ja darra on 90% ohi, vielä eilen se jylläsi.

Kuukausi selvänä oli suunnitelma tästä eteenpäin. Ei ainakaan känniä, ei ainakaan kovaa, tai jos ei kuri riitä niin ei sitä ensimmäistäkään. Nyt vaan kesää kohti duunia / putsia (no ei vaines!) nuuhkiessa ja kotia sekä suhdetta hoidettaessa. Tulipa laihaa blogia...

ps. oheinen kuva on jostain menneisyydestä

Pienenä uskoin joulupukkiin, uskoin sillon myös lumiseen talveen. Ai mutta hei, nythän on talvi! Ei jaksa enää kiinnostaa vaikka takapihalle kasvaisi tunturit laskettelurinteineen. Liian kauan harmaata ja vetistä paskaa pitää odotukset kesässä ja sen lämmössä.

Päivät rannalla uidessa ja auringossa, hyvä kirja edessä, hyytävä juoma kädessä. Kun arska päättää laskea, alkaa saunan piipusta tupruta savua, ja se savu tupruaa aina aamuun asti. Grilli ja sen antimet lämmittää viileänä kesäyönä saaristossa. Herään hymysuin pikkulintujen piipittämiseen, tai vaihtoehtoisesti kiimaisen harakan raakkumiseen, sillä ei ole väliä, sillä on kesä. Heräämisen jälkeen on aikaa hoitaa päivän askareet vaikkapa kaupungilla tai kaupassa ja sitten taas palata kiireettömään aikatauluun.

Sen vuoksi jaksan hymyillä, elän kesästä. Ilmaston lämpeneminen on hyvä asia!

härkä-rotta vs. rapu-käärme = tulos:

Lähes mahdoton tulos. Tämä suhde vaatii kärsivällisyyttä. Kaksi ihmistä eivät kehity yhtäaikaa, vaan yhdessä saatujen kokemusten kautta. Jännitteet tulevat vastaan jokaisen elämässä, tässä suhteessa ehkä liian usein. Kateudesta ja mustasukkaisuudesta johtuvat riidat puhdistavat kyllä ilmaa ja osoittavat että tunteita on olemassa. Muistakaa että rakkauden vastakohta on välinpitämättömyys. Jotta tämä suhde toimisi, suokaa toisillenne myönnytyksiä silloin tällöin.


Mistäköhän näitä juttuja revitään? Onko tosissaan niin että tähtikartat kertovat meistä jotain? Minulle ne ovat naurettavaa mumbojumboa ja diibadaabaa. Har har har, blah blah blah, Ken sent me!
blogini muuttunee testimaaksi pikkuhiljaa mutta varmasti. Poika tarvitsee sombreron ja tequilaa! Pojan pitää päästä pois lobotomiakurssilta. Pojan pitää asentaa valvontakamera otsaan, pojan pitää kuolla.

Anna mennä, pistä se paskaks. Vitusti viinaa ja monta päivää vaikka sitte eteenpäin, ei tässä kuitenkaan olla katoomas mihinkää duunii tai skolee. kolmatta linjaa ylös ja darras alas. Aamubisset vois veivata suoraa handelist, mut kauniimpi osapuoli sanoo "ei" jo ennenku ehtii ajatella koko hommaa. Hirvee jama ja eilen ilman hilloa hirveemmässä, mut eilen se oli täyettä, nyt kolotus. Poski pullottaa, se sai nyrkkii, en feidannu vaan kai ansaitsin sen? sitä ennen se pullotti ilmasesta brenkusta, nyt on krappemainen känätys jännitys jäljellä. jos pussis ois massii ni lähtisin heti kolmeen kaisaan junalla vetää vitulliset minkä jälkee olarii ottaa tasurit ja kääntää alavasurit jonku turhan denan nassuu. Sitä se vittu aina on. Jos nyt alkais ootella et darra pukkaa täysil niskoille ni byyttais saletisti. selvänä on helppo hötkyillä etten muka tarvii viinaa, vitut! tässä jamassa tohtori tarvii lääkettä ja kipeesti. aamukännis on senverran rata-apina et se ei jää yhtee päivää. Soitto frendille - tää oli jo baarissa ottaa heti aamusta känäriä. Krapula on ehkä turhin keksintö ku sen saa vege pelkäl dokaamisel mikä on aina kivaa! mut ei midist, tohtori kuittaa ja lähtee ottaa kaksnepa seiskaa vaiks vittu jeiskaa... siihen asti kunnes olo on henkisestiki suoraan sanoen paska... huomenna.

Kipinä aivokuoressani sytyttää herkästi leimahtavan käpylisäkkeeni ilmiliekkeihin vapauttaen dimetyylitryptamiinin keskelle aivojani. Viimeinen matka on alkanut.

Terence mc Kenna pitää DMT:tä lähinnä kommunikointivälineenä joihinkin elämää suurempiin olentoihin. Mc Kenna ottaa psykedeelit mielestäni liian vakavasti. Aisoissa pysyvä skitsofrenia on käsite jota voisin markkinoida psykeihin pärähtäneille filosofeille ja "tiedemiehille". Jos käpylisäke todella erittää dmt:tä, voisin uskoa kuolemanrajakokemusten olevan sen syytä. Onko ihmisellä siis mekanismi jolla hän hyväksyy kuolemansa, viimeisen tripin avulla? En ole lukenut semitieteellistä
Rick Strassmanin Spirit Moleculea, joten enempää faktoista on turha jorista.

Käpylisäke erittää verenkiertoon myös melatoniinia joka vaikuttaa unirytmiin. DMT:llä on taas sanottu olevan vaikutusta juuri uniin. Epäsymmetrinen käpylisäke sijaitsee syvällä aivoissa, eikä sen toimintatapaa tunneta juurikaan. On kiehtovaa miten kemialliset reaktiot ja sähköimpulssit liittyvät tunteisiimme, mielentilaan ja uskontoon. Unet ovat myös kiehtovia, se miten ne sotivat profaania maailmaa vastaan kaikella epämääräisyydellään. Unet ovat taidetta sanan oikeassa merkityksessä!

Kuolemanrajakokemuksia on mahdollista luoda ilman kuolemisen rajalla käymistäkin. Dimetyylitryptamiinia kun löytyy myös monista kasveista ja eläimistä, kai tiedätte miksi sammakoita nuollaan etelä-amerikassa? Intiaanit käyttävät DMT:tä yage nimisessä henkiparannusjuomassa.
DMT:tä vielä huomattavasti vahvempi kokemus tulee 5-meo-dmt:stä, jota myös esiintyy kasvikunnassa ja joissain sammakoissa. Joku vertasikin näitä keskenään niin että,
jos DMT kierrättää viiden minuutin aikana täydellisen kiertokäynnin läpi Ranskan jokaisen taidemuseon niin 5-MeO-DMT taas siinä samassa ajassa laukaisee sinut raketilla auringon keskustaan jossa räjähdät paloiksi (ja alat tästä sitten vähitellen koostua uudelleen - tai omasta näkökulmastasi sinä ja ympäröivä maailma). Takuuvarma kuolemanrajakokemus.

Dissosiatiiveilla saadaan myös samankaltaisia kokemuksia. Ne on kuitenkin kaukana "romanttisista"
luonnonvaraisista shamanismimaisista kokemuksista, ne kun ovat länsimaalaisten kemiallisia nukutusaineita ja yskänlääkkeitä (ketamiini, pcp, dextrometorfaani). Dextrometorfaania esiintyy luonnonvaraisesti Resilar -pulloissa, joihin on kuitenkin kehittynyt väärinkäyttöä estävä geeni, sorbitoli. Sorbitolista saa pahoja vatsavaivoja, mutta se on kierrettävissä pienellä operaatiolla. Siitä vaan helppoja (ja oikeasti vaarallisia!) kuolemanrajakokemuksia hakemaan apteekin hyllyltä!
Vaan tottahan toki DMT ja 5-meo-DMT:kin on syntetisoitu.

Sinä päivänä kun kuolema kolkuttaa ovella, ja ennen elintoimintojen loppumista järkeni pääsee lentämään avaruuteen, mietin luultavasti "voi vittu, oon ollu täällä jo. paska paikka ja kaikenlisäks kusetusta!" -sitten tajuntani sammuu. Se jos mikään on rappioromantiikkaa! Kaikenlaisia itse aiheutettuja rajakokemuksia vaivaa sama dilemma mikä tulee kokeiltaessa sexifantasioita ja kinkkisiä juttuja, ne kun ei kerran koitettuaan enää tunnu miltään. Kaikkea EI KANNATA KOITTAA!
Kuvainnollisesti, kuin myisi sielunsa saatanalle.

Monesti tulee oivallettua uusia asioita jotka auttavat järjestelemään pääkopan ja ympäröivän maailman asioita, omaksuttua ajattelumalleja jotka luulee itse keksineensä. Sitä nauraa kaikenmaailman "pilipali-elämänhallintafilosofioille" ja pitää niitä väkisinkin noloina ja säälittävinä yrityksinä tehdä rahaa, käännyttää johonkin tms. Ei suostu uskomaan tai edes kiinnostumaan muiden ihmisten neuvoista jotka ovat heitä auttaneet, ne neuvot kun tuntuvat häpeällisen mystisiltä kun ne tulee toisen suusta tai kynästä.

Tässä päässä on turhaa yrittää omaksua toisten hyväksi havaittuja ajattelumalleja, kun itsekeskeisesti kiipeää perse edellä puuhun niin kauan kunnes on löytää itselleen paremman tavan toimia. Ei todellakaan ole helppoa koittaa muuttaa itseään, ja mitä enemmän sitä miettii, sen vaikeammaksi se tulee. Loppupeleissä asiat kuitenkin näyttävät tapahtuvan itsekseen, ja juuri siihen suuntaan jota hakee. Ehkäpä se on vain tahdon asia?

No joka tapauksessa voin sanoa että hävettää lievästi sanottuna huomata näiden viisaiden miesten tekemien maallikolle oudolta kuullostavien metodien toimivan hienosti. Klikki onkin siinä että itse oivaltamani asiat ovat monesti jo tulleet jonkun toisen kynästä, hieman eri vinkkelistä, mutta säilyttäen pääasiat. Tekisi mieli itsekin saarnata ihmisille ajatustyön tärkeydestä ja antaa heille eri metodeja oman käytöksen kontrolloimiseen, mutta minusta se on täysin turhaa ja tekisin itsestäni vain naurunalaisen "höpöhöpö"-jutuillani. Enhän itsekään kuuntele muita näin tärkeissä asioissa. Paras neuvo onkin analysoida itse itseään, omaa käytöstään ja sen perusteella etsiä asioita joiden haluaa muuttuvan. Liiallinen oman käytöksen tarkkailu ja kontrollifriikiksi asettuminen vain pahentaa tilannetta.

Mitä tämä sitten tarkoittaa? Jollei auennut niin ei yhtään mitään, esimerkkejä en ala rustaamaan ainuttakaan, sen verran hölynpölyltä tämäkin käännytys-blogi alkaa näyttämään. Ehkä halusin vain sanoa että voit tehdä asioille jotain, ilman rahaa ja ulkopuolista apua. Voi kuullostaa salatieteiltä, okkultismilta, matrixilta tai meditoinnilta, mulle on ihan sama. Anna ajatuksille tilaa, aikaa ja itsellesi anteeksi. Siihen ei tarvita ihmeitä.


-

Tällä kauniin ajankohtaisella teoksella voitin vittumaisen paskan Nobelin Ruotsissa 2002!
Seuraavan teokseni nimi on "Hellettä napajäätiköllä"

Sivistys on lentotukialus, onneton pala metallia kauniissa meressä.
Lapset ovat luuta ja nahkaa, onnettomia kaloja kauniissa meressä,
Eläimien luurangot meren pohjassa, saastuneiden korallien peittäminä piilossa
Tähdet itkevät verta, kun inhimillisyys katosi luonnonvarojen myötä,
greenpeace vissiin teki vitun hyvää työtä? Valaat kaikki seivattiin,
pyyntialukset vittuun heivattiin, kehitysmaanlapset joutuivat helvettiin!
Turkikset tuhottiin kaikki pois maasta, vauraussymbolit lämmittäneet oisivat itkeviä siperian katulapsia! Sammenmäti syötettiin katukissoille, tryffelit ja hummerit viemärirotille!
Sodat syttyi helvetinmoiset, maa paloi ja taivas itki verta, nauroin aivan saatanasti joka kerta.
Jenkit hyökkäs afrikkaan, sinne vei valkosen miehen rikkaan, kantamaan säkeissä kultaa pois omalle tontille. Oksennus on lentänyt pidemmälle kuin urea.

-Stephen King 1987-










---
lopetetaan se ajankohtainen paskanjauhaminen ja keskitytään vaikka kovakuoriaisten lisääntymisen seurantaan.

Täydellistä elämää ,vitut sellaista ole ikinä ollutkaan. Se voi tuntua täydelliseltä verrattuna siihen paskaan missä on uinut, muttei täydellistä pysty edes tavoittelemaan, sehän ois saatana täydellistä!
Itse kukin kaipaa vanhoja hyviä aikoja takaisin ja niitä ihmisiä joiden kanssa on monet juttu koettu, päällimmäisinä muistoina hyvät hetket, ja huonoillekkin hetkille nykyään vaan nauraa. Aika kultaa vitusti muistoja, rosoinen elämä muuttuu ihan muuksi. Tämä sama dilemma toistuu aika ajoin, kun alkaa miettimään mihin on tultu. Se on ollu raskas polku eikä sitä tarvi enää uudelleen polkea, vaan aika siirtyä eteenpäin, kohti uusia ongelmia ja uusia pulmia. Joku päivä kaipaa näitä aikoja takaisin, nykyhetkeä kun on vitun vaikea arvostaa vaikka tilanne olis mikä.

Menneestä on saatanan vaikeeta päästää irti, kaikesta siitä tutusta ja turvallisesta hetken ilosta ja totaalisesta ahdingosta mihin se vei. Ihminen muuttuu helvetisti pienenkin ajan sisällä, se on käsittämätöntä ja pelottavaa. Persoonallisuus ei loppupeleissä muutu vaan käytösalgoritmit ja suhtautuminen, sitä kutsutaan myös länsimaissa aikuistumiseksi. Itse käytän nimitystä initiaatioriiti, melkeinpä vain sen takia että se kuullostaa vitusti filosofimaisemmalta (onkohan tuollasta sanaa?) ja kuvaa elämän jaksoja paremmin kuin aikuistuminen. Kaiken kaavamaisuuden vastustaja voin sanoa ettei ole helppoa edes yrittää vakaannuttaa elämäntapojaan ilman että miettii väkisinkin kaavoihin kangistumista, vaan sitä se ei ole. Vakaata elämää on helpompi hallita ja sen ei ikinä tarvi olla sitä normaalia tavallisen ihmisen arkea, eikä se tässä päässä voisikaan olla. Senverran yhteiskuntakelvoton olio on sieluni eli tajuntani alin kolkka josta kaikki hämäräperäinen kumpuaa.

Muuta en kaipaa kuin Yangin oman Yingini viereen, turvaa ja tukea rakkaimmalta ihmiseltä, siltä joka on kuukausia vierelläni kestänyt, kenen kanssa olen ilot ja surut jakanut ja kenen kanssa sekunti tuntuu vuodelta, ja vuosi sekunnilta. Elämän kirjoon kuuluu paljon asioita joita moni pari kokee yhtä paljon vuosien aikana, mitä me ollaan koettu pienessä ajassa. Kadonnut toinen puoleni, puolet minusta, jonka kesällä löysin ja jota en käsistäni päästä, sillä olisiko elämäni elämisen arvoista jos menettäisin puolet itsestäni?

terveisin
Halinalle (rölli?), keiju Helinälle