IRC-Galleria

Ulkona on vielä synkkää. Parin kuukauden päästä saadaan toivottavasti kunnon lämpöä ilmaan. Ensimmäinen kunnon kesäpäivä pitää aloittaa puolalassa frisbeen, pajareiden ja tequilan seurassa, siitä sitten koko tien leveänä kuljetuksena gringoa, rantaa ja laivoja kohti. Illan viiletessä on hyvä ottaa lisää lämmikettä kapakoissa ja yöksi suunnata yökerhon kautta kebabbiin. Jollei hima oo sillon kaupungissa tai lähistöllä niin... taino aivan sama , jatkot pidetään kuitenkin korvessa, ja ne kestävät päivätolkulla. Toukokuuta odotellessa. Pakko myöntää että kaupunkia on kova ikävä. Saari pysyy aina lähellä, mutta syke pysyy sivistyksen parissa. Ennen kesää ehtii vielä hyvin etsiä miellyttävän asunnon jostain hyvästä paikasta. Eikä pelkästään etsiä, vaan vuokrata, muuttaa, asua, elää...

Pelkäämme asioita joita emme ymmärrä, pelkäämme sitä mitä emme pysty näkemään tai koskettamaan, pelkäämme kaikkea jota emme itse pysty käsittelemään järjellä. Pelkäämme turhaan, mutta se on istutettu meihin. Pelko on väärä tapa suhtautua siihen mitä ei ymmärrä. Mielenkiinto ja tutkiminen on parempi tapa. Toisaalta järjen yläpuolella lietsova pelko on niin syvällä meissä että tarvitsemme sen hallintaan kokemusta oman mielen hallinnasta, ja eritoten kiinnostusta.

Pelolla on joka kulttuurissa paikkansa, mutta länsimaalaisessa se hallitsee mielestäni eniten. Stressiäkin voisi pitää pelkotilana muiden kiireestä ja vaatimuksista johtuvien lieveilmiöiden ohella. Pelkää miten selvitä arjesta ja miltä näyttää muiden silmissä. Tällä puolella maapalloa vallitsee kansanmasennus ja lukemattomat mielisairaudet kytevät kokoajan keskuudessamme. Vain usko tulevaisuuteen pitää meitä pinnalla. Ei ole pessimististä sanoa ettei tällä puolella palloa asiat tule muuttumaan niin että pystyisin olemaan ylpeä kulttuuristani. Ei anarkismia, ei hippeilyä, ei mitään helvetin lokerointia, vain se mitä haluan. Kiireettömyyttä, ystävällisyyttä, järkipohjaa ja ennenkaikkea ihmismielen monipuolisuuden ja hyvinvoinnin arvostusta.

Ehkä lähden etsimään tätä muualta, ja aivan varmasti lähden kun aika on kypsä. Vaikka muurahainen saatankin olla, niin ajatusten tasolla eri heimoa kuin nämä suomalaiset kusiaiset. Eikä siinä ollut negatiivista latausta. Ikinä ei tiedä mistä onnen löytää (kun kyse on konkreettisesta paikasta), mutta voisin kuvitella sen lymyilevän jossain suuressa kaukoidässä tai vaihtoehtoisesti Mexicossa tai sen alapuolella. Taivaanrannan maalailu on aina hauskaa, varsinkin kun jossain vaiheessa elämää huomaa tehneensä aivan täysin eri tavalla miten on suunnitellut. Se on PELOTTAVAA ;)

Faktan ja paskan jauhamisella on enemmän yhtäläisyyksiä kuin heti alkuun uskoisi. Molemmista jää se sama paskan/puun maku kun tarpeeksi harjoittaa. Irtiottoja arjesta, luovaa sulaa hulluutta, aisoissa pysyvää skitsofreniaa, hallittua deliriumia ja vaikka kognitiivista fraktaalitaloutta (???). Vakavana asioiden analysoiminen johtaa ennenaikaiseen hiusrajan vetäytymiseen ja harmaisiin haituviin, nyt on aika palata juurille, verisille absurdin surrealismin kyllästämämille juurille. Heittäkäämme hanskat tiskiin ja lähtekäämme saharaan purjehtimaan.

Veljet ja siskot! Nyt on tullut kukkaislapsien aika, kaurapuuroon happoa, ei syövyttävää vaan aivoille tärkeää vitamiini L S D:tä. Jokainen masentunut vääriin profeettoihin ja joulupukkiin uskova lapsi saa nyt uuden mahdollisuuden! Näe lentävät käpylehmät ja fröbelin palikoiden tahtiin jammailevat ohutsuolenpätkät, ala palvomaan upponallea ja luottaa petolliseen ihmiseen! Unohda kaikki mikä muistuttaa tästä maailmasta, unohda aika, paikka ja hajota egosi värikkääseen avaruuteen, josta saat etsiä sitä pinkkien kissojen ja koirien kanssa. Kaurapuurossasi on pandoran lipas, tietoisuus ja kadotus. Kaurahiutaleita myydään kaupassa, sisältää torajyvän talvehtemisasteella saastutettua viljaa ja näinollen huomattavan määrän tryptamiineja!

hmm... liian punnitsevaa. miten olisi täysivaltainen selkäranka-näppäimistö - virta.

Amorin nuoli raiskasi talitiaisen kylmänä kevätaamuna
Amorin huoli liittyi pikkulintujen omaantuntoon
Amorin suoli tyhjeni mannerheimintielle verkkaisesti
Amorin tuoli oli ikean viime vuoden mallistosta
Amori kuoli myötähäpeään lukiessaan tätä

Suoraan sieltä. Voi mammona, kaipa tätä pitää suoltaa useammin, jää niin ihanan tyhjä olo, ihan kuin olisin eimikään eimissään eimilloinkaan.


---


Musta tehdään nainen! Mä olen nainen! Mä käyttäydyn niinku Hugh Grant romanttisessa komediassa ja leikin kotirouvaa ilman essua. Teen safkaa niinku Neiti etsivä ja oon yhtä innostunu pyykinpesusta ku viisikko konsanaan (???). Vai onko muhun sittenki istutettu aivoihin joskus sellanen vanhoillinen ajatustenvääristäjäimplantti mikä kertoo että nainen on kodinhoitajarobotti? Jos miehet muuttuukin tulevaisuudessa naisiksi? Sitten perätään meidän oikeuksia tehdä duunia ja saada yhtä hyvää palkkaa kun nää kaksjalkaset viekkaat sissit. Onneksi fysiikka vielä pitää ÄIJÄT (vitut nikulasta ja muista tv-klovneista!) tarpeellisina, eikä ihan hetkeen ole tapahtumassa niin isoa evoluution askelta että me kuihduttaisiin naisten mittoihin ja naisista tulisi Schwarzeneggereitä.

Darwin ei tainnut tietää että evoluutio jatkuu, eikä Freudilla ollut hajuakaan seksuaalisuuden oikeasta merkityksestä.

Kahdesta en luovu, meitsin perheestä, meitsin possesta. Posse ei oo ikinä pysyny samana ja tuntuu välillä olo vitun turistilta vanhas seuras. Joskus vuosia viettäny hyvässä sakissa ja lähteny sieltä näkemään ja tekemään täysin erilaisia asioita. Monta kertaa se vanha posse on edelleen saman jengin kanssa duunaamas samoi stoorei, ja ku ite ilmestyy siihen vuosien tauon jälkee, ni katotaa melkeen aina suht pitkään ja nenänvartta pitkin (riippuen mitä oon tehny "tän koko ajan", mut oohan rehellinen ja jollei frendit ymmärrä ni haistakoo vitut, mut on luotu kulkemaa!). En mäkä arvostele niitä siitä et junnaa paikoillaan ja elämänkokemukset on jääny vähäsiks, siis minun mielestä, mun mielestä.

En tarvi minkäänlaista hyväksyntää, vaan ennemminki samanhenkistä sakkia, vituttaa vaan liian paljon se ettei kukaan muu oo täysin mukana menossa ku mun nainen, tää onki vähä nuorempi ja naispuolinen versio musta itestä. Perhe pitää aina huolen omistaan, ja frendienki pitäis, mut se on ehkä liikaa toivottu ellei sama veri virtaa suonissa. Ja sehän virtaa...

Tuli kelailtua nyt yksin aika pitkään juttuja kaikin puolin, ja voin sanoa että selvensi vitusti mua kokonaisuutena. Mietin miten hyvät frendit käyttäytyy, mietin sitä miten kaverit käyttäytyy, mietin sitä miten ite käyttäydyn. Oon vitun pettyny omaan kännikäytökseeni, mut se taitaa olla ikuinen vika. Tässä vaihees elämää pitäis olla kakara-angstit tiessään, mut monessa jannussa näkee edelleen sen vitun teinin. Eli sanoin "käyttäytyy kuin 15 vuotias liimapää, mut aikuisen äijän edessäs näät". Sillä asenteella selvis pitkälle, mut nykyään se on mahdotonta. Tuntuu et lössi ei opi oikeesti omasta elämästään mitään, VITTU SAATANA tä on meijä jokasen henk koht elämä ja sen eteen on pakko osata tehdä töitä ja olla nöyrä. Vitut mistään yhteiskunnan asettamista normeista niinku työ, omakotitalo tai vastaavaa paskaa, kysymys tässä koko hommassa on henkisellä hyvinvoinnilla, ja se ei vaadi penniäkään tai kenenkään tekopyhän kusipään hyväksyntää, se on SUSSA!

ps. Siitä oon perkeleen onnellinen et teksti alkaa liukuu taas, se on mun henkireikä.

pps. Ja nyt loppu se kuvien googlaaminen ja ylimalkainen viljely. Ei mun blogi tarvi niitä mihinkään, jollei sana pure ni aivan sama. Ja tän tekstin ulkoasu on aivan perseestä, vaan enpä jaksa alkaa näin kirjoittamaan aina kirjakielellä varsinkin jos sana menee perille. Veikkaan kuitenkin et oon ite ainoa ketä tästä blogista mitään hyötyy, saan tyhjennettyä pään sisäsiä kasseja tähän tekstiin. Hämärää että joku tosissaan lukee tätä.

Tsirp tsirp

Ja se vitun viikonloppu vaikuttaa näemmä pitkälle viikkoonkin. "Sekakäyttö kunniaan" toimii silloin kun sitä tekee, mutta arkeen pääsyssä on ongelmia jo parin päivän jäljiltä. Tätä seikkaa ei muistunut mieleen ennen kuin kelaili "ennenvanhaan" tapahtuneita.

Koko ajan väsyttää ja vituttaa, tulee nukuttua törkeen pitkiä yöunia ja muutenkin on aivot epäbalanssissa. Yksin sitä ei näe muuta kun vitutuksena, mutta kun lähellä on muita, sitä ei voi olla huomaamatta. On aikoja jolloin pitää olla streittinä, selvittää kuuppaa. Pelkkä viikonloppudokaaminen kostautuu pidemmällä aikavälillä arkeen, kun tarpeeksi irrottelee sinä parina päivänä, ja nyt se on taas mennyt liiallisuuksiin. Nyt on se aika vuodesta kun liian monen viikonlopun jälkeen alkaa viikkoisin tulla kylmää hikeä selkään ja viinaväristyksiä.

Tän saman asian oon todennu jo ennenkin, mutta sillon kun viina virtaa harvemmin, ei sitä enää todellakaan muista. Ja sitten kun taas tulee otettua liian usein, havahtuu. Ennen sitä jaksoi bilettää päiväkausia muka ilman morkkista tai minkäänlaista pahaa oloa. Todellisuudessa siitä ajasta ei ole juurikaan mitään syvempiä muistikuvia tai tunteita, tai paremminkin siitä ei ole muiden havaintoa. Jos sama tahti jatkuisi kauan pidempään, kusisin muutakin kuin maksani ja kuntoni. Viime kesällä olin kahteen otteeseen kuukauden kuivana, ja sama tulee toistumaan nyt. Nyt kun on sen aika. Arki tuntuu aika mahtavalta kun on hetken ollut ilman päihtymystä, sen sentään muistan. Pari viikkoa tekee jo ihmeitä, mitä kauemmin, sen parempi. Näin alkoholipersolle jantterille se kuukausi alkuun on hyvä lähtökohta, se on onnistunut ennenkin. Ja liian isoa palaa en edes halua haukata.

Metron horoskooppi kertoi mm. näin tänään :

"Härät ovat nautiskelijoita ja eritoten persoja viinalle, ajatuksiesi normaalitila on siis usein erittäinkin epästabiili. Hakeudu hoitoon."

Saatoin ehkä kuulla mielessäni epätoivoiset naurunhörähdykset sitä lukiessani. On se perkele kun jonkun freelancer -juopon horoskooppiartikkelitkin neuvovat mitä pitäisi tehdä, ja vielä osuvat aika arasti. Oli miten oli, suunta on tämä.




Helvetin hauskana offtopiccina lainaan Pasi Ahtilan tekstiä free jazzista :

"Free jazzin kuunteleminen on kuin eksyisi metsään. Oikeastaan metsä on aivan liian rauhallinen paikka. Se on eksymistä vieraaseen kaaoottiseen kaupunkiin. Sellaiseen, jossa kukaan ei puhu samaa kieltä kanssasi. Basisti juottaa free jazzin kuuntelijalle ensin salakavalasti viinaa, kitaristi pöllii kaikki rahat ja rumpali mukiloi kujalle. Saksofonisti eksyttää epävarmassa ja sekavassa tilassa olevan kuuntelijan suurkaupungin ruuhkaan. Varattomana ja suuntaa vailla kuuntelija hoipertelee ympäriinsä etsien merkityksiä ja tartuntapintaa edes johonkin. Ilta saapuu. Ympärillä pimeä Singaporen satama, tappajat perässä, pimeys edessä, joku puhaltaa vieressä riitasointuja korvaan. Edward Vesalan haamu leijailee utuisen meren päällä."

Mielikuva jostakin alter egostani ylpeilemässä tuhannen matkoilla ulkomailla iski kuin ziljoona salamaa, mutta miten vitussa se freejazz tähän liittyi? Jos jotakin musiikin lajia voi kuvailla noilla sanoin, voitte olla varmoja että löydätte minut jostakin seuraavista freejazz -konserteista. Mitä se sitten ikinä onkaan. Laillista douppia?

Viikonlopusta jäi jumalaton kuhmu kuuppaan, ku taju lähti vitun kankaalle kylpyhuoneen lattialle. Kolaus tyhjensi muistin ja teki sekavaksi, kuhmu oli saman kokonen ku Aku Ankalla vanhoissa piirretyissä.

Kuhmun lisäksi tuli takaumia takavuosien pitkistä, sekavista viikonlopuista jotka alkoivat ja päättyivät aina täysin erilaisessa kuosissa. Siihen ei kiinnosta palata, vaikka pakko myöntää että oma viehätyksensä sellaisissa viikonlopuissa tai viikonpäivissä onkin.

Pakko kelata vähän taaksepäin.

Kaikki alko ihan perjantaibissetellessä, hiukan itseään rauhoitellessa ja saunoessa himben taloyhtiössä, mistä sitten siirryttiin baariin ottamaan lisää juomia ja namujakin. Jatkoilla jatkui dokaaminen ja tulipa sitten valvottuakin pirteenä siinä dokaamisen yhteydessä. Ämpärit alkoivat älykkäiksi jossain vaiheessa yötä taikka aamua ja nyt koodikieli muuttui surkuhupaisaksi. Voimmekin pohtia taas että mitä täällä sitten kannattaa alkaa julistamaan, vai edes yrittää naamioida se tietämättömimmiltä?

Saunottiin ja pää kolisi -> aamu jatkui.
Aamu taittui iltaan ja sama meininki jatkui taas yömyöhäiseen baariin ja pilkkuun asti. Sunnuntaiherätys oli taas kännimäisen vittumainen. Jossain vaiheessa iltapäivää juominen keskeytyi ja paha olo alkoi hiipiä niskaan. No nyt on sitten tiistai ja darra on 90% ohi, vielä eilen se jylläsi.

Kuukausi selvänä oli suunnitelma tästä eteenpäin. Ei ainakaan känniä, ei ainakaan kovaa, tai jos ei kuri riitä niin ei sitä ensimmäistäkään. Nyt vaan kesää kohti duunia / putsia (no ei vaines!) nuuhkiessa ja kotia sekä suhdetta hoidettaessa. Tulipa laihaa blogia...

ps. oheinen kuva on jostain menneisyydestä

Pienenä uskoin joulupukkiin, uskoin sillon myös lumiseen talveen. Ai mutta hei, nythän on talvi! Ei jaksa enää kiinnostaa vaikka takapihalle kasvaisi tunturit laskettelurinteineen. Liian kauan harmaata ja vetistä paskaa pitää odotukset kesässä ja sen lämmössä.

Päivät rannalla uidessa ja auringossa, hyvä kirja edessä, hyytävä juoma kädessä. Kun arska päättää laskea, alkaa saunan piipusta tupruta savua, ja se savu tupruaa aina aamuun asti. Grilli ja sen antimet lämmittää viileänä kesäyönä saaristossa. Herään hymysuin pikkulintujen piipittämiseen, tai vaihtoehtoisesti kiimaisen harakan raakkumiseen, sillä ei ole väliä, sillä on kesä. Heräämisen jälkeen on aikaa hoitaa päivän askareet vaikkapa kaupungilla tai kaupassa ja sitten taas palata kiireettömään aikatauluun.

Sen vuoksi jaksan hymyillä, elän kesästä. Ilmaston lämpeneminen on hyvä asia!

härkä-rotta vs. rapu-käärme = tulos:

Lähes mahdoton tulos. Tämä suhde vaatii kärsivällisyyttä. Kaksi ihmistä eivät kehity yhtäaikaa, vaan yhdessä saatujen kokemusten kautta. Jännitteet tulevat vastaan jokaisen elämässä, tässä suhteessa ehkä liian usein. Kateudesta ja mustasukkaisuudesta johtuvat riidat puhdistavat kyllä ilmaa ja osoittavat että tunteita on olemassa. Muistakaa että rakkauden vastakohta on välinpitämättömyys. Jotta tämä suhde toimisi, suokaa toisillenne myönnytyksiä silloin tällöin.


Mistäköhän näitä juttuja revitään? Onko tosissaan niin että tähtikartat kertovat meistä jotain? Minulle ne ovat naurettavaa mumbojumboa ja diibadaabaa. Har har har, blah blah blah, Ken sent me!
blogini muuttunee testimaaksi pikkuhiljaa mutta varmasti. Poika tarvitsee sombreron ja tequilaa! Pojan pitää päästä pois lobotomiakurssilta. Pojan pitää asentaa valvontakamera otsaan, pojan pitää kuolla.

Anna mennä, pistä se paskaks. Vitusti viinaa ja monta päivää vaikka sitte eteenpäin, ei tässä kuitenkaan olla katoomas mihinkää duunii tai skolee. kolmatta linjaa ylös ja darras alas. Aamubisset vois veivata suoraa handelist, mut kauniimpi osapuoli sanoo "ei" jo ennenku ehtii ajatella koko hommaa. Hirvee jama ja eilen ilman hilloa hirveemmässä, mut eilen se oli täyettä, nyt kolotus. Poski pullottaa, se sai nyrkkii, en feidannu vaan kai ansaitsin sen? sitä ennen se pullotti ilmasesta brenkusta, nyt on krappemainen känätys jännitys jäljellä. jos pussis ois massii ni lähtisin heti kolmeen kaisaan junalla vetää vitulliset minkä jälkee olarii ottaa tasurit ja kääntää alavasurit jonku turhan denan nassuu. Sitä se vittu aina on. Jos nyt alkais ootella et darra pukkaa täysil niskoille ni byyttais saletisti. selvänä on helppo hötkyillä etten muka tarvii viinaa, vitut! tässä jamassa tohtori tarvii lääkettä ja kipeesti. aamukännis on senverran rata-apina et se ei jää yhtee päivää. Soitto frendille - tää oli jo baarissa ottaa heti aamusta känäriä. Krapula on ehkä turhin keksintö ku sen saa vege pelkäl dokaamisel mikä on aina kivaa! mut ei midist, tohtori kuittaa ja lähtee ottaa kaksnepa seiskaa vaiks vittu jeiskaa... siihen asti kunnes olo on henkisestiki suoraan sanoen paska... huomenna.