Niin ne kesälomat alkaa taas ja kalenteri tekee ihmisistä villipetoja. Kuka onnistuu väistämään tätä epäterveellisten grilliherkkujen ja päihteiden kimaraa? Talvet murjotetaan ja harkitaan itsemurhaa nappiverskoissa toppahaalareiden alla, kesällä herätään talviunesta ja säälittävät paskatkin muuttuvat hirviöiksi joiden maksat sulattaa kuorossa enemmän kuin kieltolain aikaan irtosi kotipolttoista. Vauriot koetaan todelliseksi vasta syksyllä, ja sitten taas taannutaan bakteerin tasolle ja nukahdetaan talvikoomaan, syysmasennukseen ja loskapaniikkiin kunnes taas kesä koittaa ja leveä elämä voittaa.
Psyken sykkiessä kajareista nurmikentillä, haittaa ei ole pienistä pajareista, kenenkään ei tarvi kärsiä varjareista kun duunataan kesän kuumaa huumaa. Se soundi on tullut taas kesäksi jäädäkseen! Sitä ei talvella juurikaan arvosta, mutta nyt psyke määrittää kesän sykkeen sydämessä. Rytmihäiriöt ovat historiaa kun pumppu oppii pamppaamaan pämppäämisen ja perussykkeen tahdissa. Tärkeintä ei ole tajuntaalaajentavat vaan yleinen heiluminen ja hälinä.
Hardimmasta soundista saa myös irti huomattavasti enemmän kesällä, kuka sitä nyt talvella tamppaa, kun kesällä voi loskat dumppaa ja pumppaa lisää humppaa grammariin. Kesän varsinaiseen alkamiseen kuuluu tärkeä rituaali, irroitetaan agavelta hattu! Suomeksi Sierra auki, greipit verille ja kasoittain jäitä.
Se ketä kehtaa jäädä tohtorin kesänavauksesta paitsi, saa maistaa elämän tylsempää puolta.
Loppuun vielä perjantain miete
Innokas ulosanti, yliravittu kotka ja rippituoli. Sovittu tapaaminen sateenkaaren päässä, pää jäässä jonkun häissä päissään. Turha tekstuaalinen kokemus, aliannostus lahjakkuutta ja pilkkujen raiskausta marjastamisen lomassa.
Kiitos Mac Donalds perheravintoloille, ravintorikkaasta ravinnosta ja elinkaaren pidennyksestä.
Uusimmat blogimerkinnät
- aamun avautuminen ircissä 11.03.
- Rotan ja Härän odysseiasta katkelma... m... 23.01.
- Sunnuntaiaamuna valaistus ja moraalikrapula 17.08.
- kuukausi, nousukausi ja inflaation syömät ... 02.07.
- Vuosi nuoruudestani 02.06.
- [Ei aihetta] 17.05.
- rakkaudesta, ihmisenä olemisen tunteesta ... 17.05.
- Mellerin Puukkobulevardi 10.04.
- Frigidi, Aseksuaali, Impotentti, Eunukki, And... 10.04.
- no tätä oli pakko koittaa... 27.03.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (2)
- ▶ 2008 (26)
-
▼
2007 (31)
- ▶ joulukuu 2007 (4)
- ▶ marraskuu 2007 (6)
- ▶ lokakuu 2007 (1)
- ▶ elokuu 2007 (2)
- ▶ heinäkuu 2007 (1)
- ▶ kesäkuu 2007 (3)
- ▶ toukokuu 2007 (6)
- ▶ huhtikuu 2007 (5)
- ▶ helmikuu 2007 (1)
- ▶ tammikuu 2007 (2)
- ▶ 2006 (18)
Blogi
BBQ > IDDQD 4EVA 2MUCH 3SOME - SUMMER 07 K1X @$$Perjantai 01.06.2007 17:24
Krapula. Kadotettu voimavara, herkempi itsesääli, paranoia aivotoimintaPerjantai 01.06.2007 01:51
Krapulan mahti, tasapainoton tahti, edellisillan sahti, oman käytöksensä vahti. Krapula kuuluu niihin asioihin elämässä jota vihaa suunnattomasti, silti samalla rakastaen sitä jollain perverssillä tasolla. Krapula antaa illuusion siitä että olet vihdoinkin valaistunut, kokenut suuremman tietoisuuden, ymmärtänyt elämän tarkoituksen.
Hellraiser ja krapula
Hellraiserilla ja krapulalla on yhtymäkohtia. Voimme olettaa että "pandoran lipas" (kuutio) on alkoholin vertauskuva, tie helvettiin ja/tai taivaaseen suhtautumisesta riippuen. Nautintoa ja tuskaa. Kenobiitit ovat viinapiruja, krapulan aiheuttamia liskojen öitä ja hirveyksiä näkökentässä pidemmän putken jälkeen. Naulapään sanoin : "ei enää leikkejä, tai kärsimyksesi tulee oleva legendaarista jopa helvetissä". Jätänkin tämän pohdinnan vain pintaraapaisun asteelle, ja ehkä palaan sen tulkitsemiseen, mieluiten krapulassa.
Krapulassa tunteet ovat pinnassa. Kaameassa krapulassa voi päästä itku kun katsoo MacGyveria ilman mitään järkevää syytä... Tai oikeastaan syy on luultavimmin kollektiivisessa tiedostamattomassa tehdyt havainnot siitä takatukasta ja niistä lenkkareista, ja niiden yhdistyessä näköhermon kautta alitajuntaan syntyy pakokauhun omainen reaktio. Tätä krapulaa kutsun MacGyver darraksi. MacGyver darran iskiessä kannattaa keskittyä patenttien virittelemiseen kuten MacGyver itse, krapulassa sitäpaitsi on monesti luovimmillaan. Saatat havahtua MacGyver darran jälkeisenä päivänä tiskiharjasta tehdyn teddykarhun vierestä joka ilmaisee seksuaalista halukkuutta ledein.
Krapula on äiti teresa ja hitler onnellisessa avioliitossa. Se kuvaa tätä kehon ja mielen inflaatiota parhaiten. Onnea matkaan sielunveljet ja siskot! Viikonloppu on tuloillaan!
Hellraiser ja krapula
Hellraiserilla ja krapulalla on yhtymäkohtia. Voimme olettaa että "pandoran lipas" (kuutio) on alkoholin vertauskuva, tie helvettiin ja/tai taivaaseen suhtautumisesta riippuen. Nautintoa ja tuskaa. Kenobiitit ovat viinapiruja, krapulan aiheuttamia liskojen öitä ja hirveyksiä näkökentässä pidemmän putken jälkeen. Naulapään sanoin : "ei enää leikkejä, tai kärsimyksesi tulee oleva legendaarista jopa helvetissä". Jätänkin tämän pohdinnan vain pintaraapaisun asteelle, ja ehkä palaan sen tulkitsemiseen, mieluiten krapulassa.
Krapulassa tunteet ovat pinnassa. Kaameassa krapulassa voi päästä itku kun katsoo MacGyveria ilman mitään järkevää syytä... Tai oikeastaan syy on luultavimmin kollektiivisessa tiedostamattomassa tehdyt havainnot siitä takatukasta ja niistä lenkkareista, ja niiden yhdistyessä näköhermon kautta alitajuntaan syntyy pakokauhun omainen reaktio. Tätä krapulaa kutsun MacGyver darraksi. MacGyver darran iskiessä kannattaa keskittyä patenttien virittelemiseen kuten MacGyver itse, krapulassa sitäpaitsi on monesti luovimmillaan. Saatat havahtua MacGyver darran jälkeisenä päivänä tiskiharjasta tehdyn teddykarhun vierestä joka ilmaisee seksuaalista halukkuutta ledein.
Krapula on äiti teresa ja hitler onnellisessa avioliitossa. Se kuvaa tätä kehon ja mielen inflaatiota parhaiten. Onnea matkaan sielunveljet ja siskot! Viikonloppu on tuloillaan!
Sekasortobalanssissa...Keskiviikko 30.05.2007 18:23
Narsistinen persoonallisuushäiriö? Minullako? Aivan varmasti, mutta silti mikään subkategoria ei täsmää oman käytökseni kanssa. Entä miten on mahdollista myöntää näinkin vakava mielenhäiriö ja hakea siihen apua sen takia että tulisi toimeen paremmin läheistensä kanssa? Narsistihan ei ikinä hae apua sen takia. Käytösmalleista löytyy viitteitä monesta eri narsismin muodosta , mutta ei edes osittain täydellistä tiettyä diagnoosia.
Osaan näyttää syyttävää sormea osittain lapsuudessa nähdyn parisuhteen käytösmallien omaksumiseen tiedostamattomalla tasolla, silti tiedostaen tämän. Vaikeaselkoista tosiaan, mutta ehkei oman mielen analysoiminen, omana psykiatrina toimiminen ole ollutkaan turhaa. Oma narsistisuuden muotoni on suurelta osin reaktiivista, vainoharhan ja typerien ajatusten synnyttämää mustasukkaisuutta mikä purkautuu mm. aggressioina ja se on seuraavaa ajankohtaa on mahdotonta ennustaa. Kun tämä pullataikina pääsee paisumaan, muistiin jää yleensä tyhjä kohta, musta aukko jolloin itsekkin ihmettelen käytöstäni. Oma narsistisuuden muotoni on osoittanut myös hitaan paranemisen merkkejä. Olen pystynyt antamaan enemmän parisuhteessa toiselle tilaa hengittää enemmän, ja vapauksia joka olisi ennen ollut mahdotonta.
Mutta voisiko oikeasti olla mahdollista että kärsin Dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä eli sivupersoonasta?
-
Eri persoonat voivat olla tietämättömiä toisistaan, tai joku persoonista voi olla tietoinen kaikista eri persoonista. Koska isäntäpersoona ei aina ole tietoinen sivupersoona tai sivupersoonien olemassaolosta, hänen elämässään esiintyy ajallisia aukkoja ja ajan vääristymiä, joita hän isäntäpersoonana oppii peittelemään.
Sivupersoonat edustavat ihmisen tunne-elämän eri puolia. Hyvin käyttäytyvät tai hyvin käyttäytyvä persoona huolehtii sosiaalisesta kanssakäymisestä muiden kanssa antaen ulospäin ihmisestä normaalin vaikutelman. Tämä persoona ei välttämättä pysy ilmaisemaan voimakkaita vihantunteita, joita ilmaisee aggressiivinen vainoojapersoona, joka on käyttäen "samaistuminen hyökkääjään" puolustuskeino käyttäen sisäistänyt itseensä lapsuuden vihamielisen vanhemman piirteitä. Auttajapersoona taas voi toimia välittäjänä vainoojapersoonan ja hyvin käyttäytyvän persoonan välillä. Sivupersoona voi olla myös vammainen, esimerkiksi kuuro välttyäkseen kuulemasta lapsuuden traumaattisia kokemuksia.
-
Mitä enemmän mielenhäiriöistä lukee, sitä enemmän niitä itsestään toteaa löytyvän. En pysty sanoin kuvailemaan kuinka pelottavalta tuntuu tiedostaa tällaisia asioita. Jos näillä eväin edes yrittäisin diagnosoida omaa mieltäni lopputulos saattaisi näyttää tältä:
Kyseinen henkilö omaa monta sivupersoonaa. Istäntäpersoona tiedostaa suurimman osan persoonista, voimatta liiemmin vaikuttaa niiden toimintaan. Aggressiivisin persoona kärsii pahoista vainoharhoista ja se tulee esiin tiedostamattomista pienistäkin asioista, ilmeisesti tunnetilasta ja ulkoisesta minimaalisestakin ärsykkeestä joka laukaisee näitä tunnetiloja. Tämä persoona on hyvin epäsäntillinen ja ilmaantuu milloin haluaa, se jättää myös mustia aukkoja. Toinen läheisten ihmissuhteiden kannalta fataali persoona on narsistinen, loukkaava ja tunteeton. Narsistinen persoona astuu näyttämölle sitä enemmän ja useammin, mitä pidempään parisuhde on kestänyt. Lopulta tämä persoona muuttuu melkein dominoivaksi, mutta mahdollisesti pystyy henkiseen kehitykseen ja kasvuun pitkällä aikavälillä. Yhtä persoonaa voisi kutsua hukassa olevaksi auttajapersoonaksi. Tämä persoona ei ymmärrä välttämättä olevansa samassa ruumiissa aggressiivisimman persoonan kanssa, kuitenkin ilmestyen usein aggressiivisimman persoonan jälkeen hetkeksi. Se on vain hetken aikaa hukassa ihmetellen ns. mustia aukkoja. Näiden lisäksi itse tiedostettuja persoonia on ainakin huolettoman iloinen toivoa täynnä oleva rauhallinen persoona, itseään analysoiva "isäntäpersoona" joka tekee töitä mielen kasassa pitämiseksi, ylimasentunut onneton persoona, helposti innostuva ja paljon suunnitelmia tekevä joka ei kuitenkaan kykene itse toteuttamaan hyviä suunnitelmia ja harvemmin näkyvä jalat maassa pitävä arjen kanssa sinut oleva persoona. Sosiaalisissa ja julkisissa tilanteissa persoonat pitävät eheintä kokonaiskuvaa tasapainoisen olemuksen illuusion luomiseksi, minkä takia muiden kuin läheisimpien ihmisten on todella vaikeaa uskoa minkäänlaisten mielenhäiriöiden läsnäoloon vaikka henkilö itse tästä puhuisikin vakavasti. Tämä saattaa olla myös vaikea asia hoitoa haettaessa, kun henkilö vaikuttaa täysin normaalilta. Tämä "eheä" persoona pyrkii luultavasti kaikin keinoin puolustamaan persoonia hoidolta tai miltä tahansa keinolta sulauttaa persoonat yhdeksi. Hoidon kannalta vaikein persoona saattaa olla se joka avun ollessa jo käsillä, yhtäkkiä "oivaltaakin" pystyvänsä itse pääsemään kaikista esteistä yli, estäen kaikki mahdolliset toimenpiteet persoonien yhteensulattamiseksi, se saattaa olla myös joku "eheän persoonan" muoto tai alipersoona?
Kaikilla persoonilla on kuitenkin ainakin yksi yhteinen piirre, seksuaalinen latautuminen. Seksi on tärkeimpiä asioita, ja se saattaa olla jonkinnäköinen piilopirtti johon paetaan. Ruumiillisen nautinnon merkitys tuntuu olevan syvällisimpiä puolia parisuhteessa, se tuntuu jopa määrittelevän elämää jossaan suhteessa. Seksuaalisuuteen tuntuu myös liittyvän pakkomielteinen persoona joka seksuaalisen latautumisen aikana voi tulla kyläilemään vaatien seksiä melkein hinnalla millä hyvänsä, tällä persoonalla ei ole mitään muta tavoitetta kun saada seksiä, jonka jälkeen se häviää yhtä nopeasti kuin tulikin. Voidaan siis sanoa että tällä seksiaddiktipersoonalla on suuri vaikutus myös muiden persoonien toimintaan. Se juuri on saattanut tehdä seksistä tärkeämmän osan elämää kun sen pitäisi olla, ja pystyy tällä tavalla herättämään helpommin myös aggressiivisen ja vainoojaluonteiset persoonat unesta. Aggressiivisen melkein psykoosinomaisen persoonan tehtävä tuntuukin olevan monesti seksinnälän sammuttaminen raivolla.
Vuosien ajan runsas alkoholinkäyttö ja muutaman vuoden sekakäyttökausi ovat voineet lisätä persoonien oireilua, mutta sekakäytön lopettaminen on myös parantanut paljon. Olen myös varma että erilaiset hallusinogeenit synnyttivät uuden persoonan joka haki aina vain hämärämpiä ja rankempia kokemuksia. Tämä persoona on joko kuollut, mennyt piiloon, tai sitten tullut järkiinsä ja muuttanut täysin toimintatapojaan. Tätä persoonaa on vaikea havaita itse, ja sen olemassaolo onkin tullut selville vasta sen kadottua.
Yksi mielenkiintoinen teoria alkoholisoitumisesta on että henkilö hakee humalasta truvapaikkaa, koska tietää mitä silloin on odotettavissa. Humalassa persoonien vaihtelu on miltei olematonta ja silloin ratissa onkin se "kännipersoona" joka löytyy varmasti monelta. Suhtautuminen alkoholinkäyttöön on voinut muuttua kun humalatilaankin on syntynyt uusia "persoonanjatkeita" esim. aggressiivisen välinpitämätön pelkäämätön persoona jota alkoi näkyä jossain vaiheessa. Uusimpana persoona joka pahoinpitelee ystäviään ja huokuu vainoharhaa heitä kohtaan. Onko mahdollista että henkilö on ollut niin kauan humalassa yhteenlaskettuna että jokin on nähnyt otollisen tilaisuuden synnyttää myös erilaisia humaltuneita persoonia. Alkoholinkäytön kriittinen tarkastelu ja sen halveksunta johtuu mitä ilmeisimmin näistä uusista aggressiivisista puolista.
Henkilö pystyy elämään ja toimimaan yhteiskunnassa siitä huolimatta että häneltä löytyy lukuisia eri mielenhäiriöitä joita saattavat olla paniikkihäiriö, eri narsistisuuden muodot, skitsofrenia, erilaatuisia masennuksia. Normaalisti näin monta päällekkäistä vakavaa mielenhäiriötä vaatisivat laitoshoitoa, ja yhteiskuntakelpoisuus saattaakin syntyä nimenomaan sivupersoonista jotka "jakavat" eri mielenhäiriöt näin kasaamatta kaikkea kerralla. Puolustusmekanismi voi olla tiedostamaton tapa estää persoonien integroiminen, johtuen juuri tästä pelosta että kaikkien persoonien henkilökohtaiset ongelmat kasaantuisivat yhteen. Hoito saattaa olla erittäin mutkikasta ja paras tulos saadaan sillä että isäntäpersoona jatkaa itsensä syväluotaamista ja analysointia, joka on tähän asti osoittautunut toimivaksi sillä henkilö pystyy tiedostamaan kokoajan enemmän mielestään ja pystyy jo käsittelemään omia tekemisiään ja persooniaan kriittisen objektiivisesti. Itsensä psykiatrina toimiminen yhdistettynä terapiaan ja mahdollisesti myös lääkitykseen voi auttaa tappamaan jotkin persoonat ja sulauttamaan toiset. Tulosten näkymisen aikataulusta ei ole minkäänlaista varmaa tietoa, se voi tapahtua päivässä tai toipuminen saattaa kestää vuosia. Se että henkilö joutuu taistelemaan päänsä sisällä olevia täysin eri ihmisiä vastaan, voi olla niin uuvuttavaa tai hämmentävää etten poissulkisi mahdollisuutta saada hoidon yhtydessä psykoosin tai psykooseja. Henkilö on kokenut muutamaan otteeseen jonkinlaisen heräämisen tai havahtumisen väittäen hetken olevan oikea oma itsensä ja olevan kohta taas poissa. Tämä on tapahtunut vaan pienen hetken ajan jättäen muistikuvan äärimmäisestä surusta, aivan kuin tietäisi pian taas kuolevansa, en poissulkisi kuitenkaan mahdollisuutta että tämäkin olisi vain jonkun persoonan kepponen, enkä myöskään sitä ettei hetkeksi palautuminen olisi mahdollista, sitä on esiintynyt joskus.
Se mistä tämä kaikki juontaa juurensa, voi kuitenkin aueta vain terapiassa,psykoanalyysissa tai jonkin sortin hypnoosissa. Näin syvälle omaan mieleen uppoutuminen voi olla vaarallista ilman asiantuntijaa, mutta myös äärimmäisen vaikeaa. Yksin koko tähän astisen elämän läpikäyminen meditaatiossa, transsimaisessa tilassa saattaisi avata joitain lukkoja.
-
Onko tämä melodramaattista keinotodellisuuksien keksimistä oikeiden ongelmien peittämiseksi vai varteentotettava diagnoosi? Vaikea sanoa, mutta apu on jo ovella ja taistelen eheän minän aikaansaamiseksi vaikka viimeiseen veripisaraan asti. Itse itsensä diagnosointi mielenhäiriöiden saralla on yleisesti katsottuna mahdotonta. Ehkäpä näin kieroutuneessa sivupersoonien jatkumossa onkin yksi hyvä puoli, se tekee sen mahdolliseksi. Todellisuudentaju järkkyy ehkä hieman ja elämä tuntuu melkein peliltä kun näitä asioita miettii. Apu on onneksi jo ovella ja suurimmat edistysaskeleet on jo otettu. Sotasuunnitelma on melkein valmis ja hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Omien minien ymmärtäminen on tässä sodankäynnissä ehkä tärkein seikka. Ehkäpä persoonani löytävät tämän pulmanratkonnan tuloksena samaan huoneeseen? Sekasortobalanssi...
Sekasortobalanssi on tila joka syntyy usein pohdittuaan liikaa mahdollisia mielenhäiriöitä epävakaassa tilassa. Ravitsevaa, ja niin outoa.
Osaan näyttää syyttävää sormea osittain lapsuudessa nähdyn parisuhteen käytösmallien omaksumiseen tiedostamattomalla tasolla, silti tiedostaen tämän. Vaikeaselkoista tosiaan, mutta ehkei oman mielen analysoiminen, omana psykiatrina toimiminen ole ollutkaan turhaa. Oma narsistisuuden muotoni on suurelta osin reaktiivista, vainoharhan ja typerien ajatusten synnyttämää mustasukkaisuutta mikä purkautuu mm. aggressioina ja se on seuraavaa ajankohtaa on mahdotonta ennustaa. Kun tämä pullataikina pääsee paisumaan, muistiin jää yleensä tyhjä kohta, musta aukko jolloin itsekkin ihmettelen käytöstäni. Oma narsistisuuden muotoni on osoittanut myös hitaan paranemisen merkkejä. Olen pystynyt antamaan enemmän parisuhteessa toiselle tilaa hengittää enemmän, ja vapauksia joka olisi ennen ollut mahdotonta.
Mutta voisiko oikeasti olla mahdollista että kärsin Dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä eli sivupersoonasta?
-
Eri persoonat voivat olla tietämättömiä toisistaan, tai joku persoonista voi olla tietoinen kaikista eri persoonista. Koska isäntäpersoona ei aina ole tietoinen sivupersoona tai sivupersoonien olemassaolosta, hänen elämässään esiintyy ajallisia aukkoja ja ajan vääristymiä, joita hän isäntäpersoonana oppii peittelemään.
Sivupersoonat edustavat ihmisen tunne-elämän eri puolia. Hyvin käyttäytyvät tai hyvin käyttäytyvä persoona huolehtii sosiaalisesta kanssakäymisestä muiden kanssa antaen ulospäin ihmisestä normaalin vaikutelman. Tämä persoona ei välttämättä pysy ilmaisemaan voimakkaita vihantunteita, joita ilmaisee aggressiivinen vainoojapersoona, joka on käyttäen "samaistuminen hyökkääjään" puolustuskeino käyttäen sisäistänyt itseensä lapsuuden vihamielisen vanhemman piirteitä. Auttajapersoona taas voi toimia välittäjänä vainoojapersoonan ja hyvin käyttäytyvän persoonan välillä. Sivupersoona voi olla myös vammainen, esimerkiksi kuuro välttyäkseen kuulemasta lapsuuden traumaattisia kokemuksia.
-
Mitä enemmän mielenhäiriöistä lukee, sitä enemmän niitä itsestään toteaa löytyvän. En pysty sanoin kuvailemaan kuinka pelottavalta tuntuu tiedostaa tällaisia asioita. Jos näillä eväin edes yrittäisin diagnosoida omaa mieltäni lopputulos saattaisi näyttää tältä:
Kyseinen henkilö omaa monta sivupersoonaa. Istäntäpersoona tiedostaa suurimman osan persoonista, voimatta liiemmin vaikuttaa niiden toimintaan. Aggressiivisin persoona kärsii pahoista vainoharhoista ja se tulee esiin tiedostamattomista pienistäkin asioista, ilmeisesti tunnetilasta ja ulkoisesta minimaalisestakin ärsykkeestä joka laukaisee näitä tunnetiloja. Tämä persoona on hyvin epäsäntillinen ja ilmaantuu milloin haluaa, se jättää myös mustia aukkoja. Toinen läheisten ihmissuhteiden kannalta fataali persoona on narsistinen, loukkaava ja tunteeton. Narsistinen persoona astuu näyttämölle sitä enemmän ja useammin, mitä pidempään parisuhde on kestänyt. Lopulta tämä persoona muuttuu melkein dominoivaksi, mutta mahdollisesti pystyy henkiseen kehitykseen ja kasvuun pitkällä aikavälillä. Yhtä persoonaa voisi kutsua hukassa olevaksi auttajapersoonaksi. Tämä persoona ei ymmärrä välttämättä olevansa samassa ruumiissa aggressiivisimman persoonan kanssa, kuitenkin ilmestyen usein aggressiivisimman persoonan jälkeen hetkeksi. Se on vain hetken aikaa hukassa ihmetellen ns. mustia aukkoja. Näiden lisäksi itse tiedostettuja persoonia on ainakin huolettoman iloinen toivoa täynnä oleva rauhallinen persoona, itseään analysoiva "isäntäpersoona" joka tekee töitä mielen kasassa pitämiseksi, ylimasentunut onneton persoona, helposti innostuva ja paljon suunnitelmia tekevä joka ei kuitenkaan kykene itse toteuttamaan hyviä suunnitelmia ja harvemmin näkyvä jalat maassa pitävä arjen kanssa sinut oleva persoona. Sosiaalisissa ja julkisissa tilanteissa persoonat pitävät eheintä kokonaiskuvaa tasapainoisen olemuksen illuusion luomiseksi, minkä takia muiden kuin läheisimpien ihmisten on todella vaikeaa uskoa minkäänlaisten mielenhäiriöiden läsnäoloon vaikka henkilö itse tästä puhuisikin vakavasti. Tämä saattaa olla myös vaikea asia hoitoa haettaessa, kun henkilö vaikuttaa täysin normaalilta. Tämä "eheä" persoona pyrkii luultavasti kaikin keinoin puolustamaan persoonia hoidolta tai miltä tahansa keinolta sulauttaa persoonat yhdeksi. Hoidon kannalta vaikein persoona saattaa olla se joka avun ollessa jo käsillä, yhtäkkiä "oivaltaakin" pystyvänsä itse pääsemään kaikista esteistä yli, estäen kaikki mahdolliset toimenpiteet persoonien yhteensulattamiseksi, se saattaa olla myös joku "eheän persoonan" muoto tai alipersoona?
Kaikilla persoonilla on kuitenkin ainakin yksi yhteinen piirre, seksuaalinen latautuminen. Seksi on tärkeimpiä asioita, ja se saattaa olla jonkinnäköinen piilopirtti johon paetaan. Ruumiillisen nautinnon merkitys tuntuu olevan syvällisimpiä puolia parisuhteessa, se tuntuu jopa määrittelevän elämää jossaan suhteessa. Seksuaalisuuteen tuntuu myös liittyvän pakkomielteinen persoona joka seksuaalisen latautumisen aikana voi tulla kyläilemään vaatien seksiä melkein hinnalla millä hyvänsä, tällä persoonalla ei ole mitään muta tavoitetta kun saada seksiä, jonka jälkeen se häviää yhtä nopeasti kuin tulikin. Voidaan siis sanoa että tällä seksiaddiktipersoonalla on suuri vaikutus myös muiden persoonien toimintaan. Se juuri on saattanut tehdä seksistä tärkeämmän osan elämää kun sen pitäisi olla, ja pystyy tällä tavalla herättämään helpommin myös aggressiivisen ja vainoojaluonteiset persoonat unesta. Aggressiivisen melkein psykoosinomaisen persoonan tehtävä tuntuukin olevan monesti seksinnälän sammuttaminen raivolla.
Vuosien ajan runsas alkoholinkäyttö ja muutaman vuoden sekakäyttökausi ovat voineet lisätä persoonien oireilua, mutta sekakäytön lopettaminen on myös parantanut paljon. Olen myös varma että erilaiset hallusinogeenit synnyttivät uuden persoonan joka haki aina vain hämärämpiä ja rankempia kokemuksia. Tämä persoona on joko kuollut, mennyt piiloon, tai sitten tullut järkiinsä ja muuttanut täysin toimintatapojaan. Tätä persoonaa on vaikea havaita itse, ja sen olemassaolo onkin tullut selville vasta sen kadottua.
Yksi mielenkiintoinen teoria alkoholisoitumisesta on että henkilö hakee humalasta truvapaikkaa, koska tietää mitä silloin on odotettavissa. Humalassa persoonien vaihtelu on miltei olematonta ja silloin ratissa onkin se "kännipersoona" joka löytyy varmasti monelta. Suhtautuminen alkoholinkäyttöön on voinut muuttua kun humalatilaankin on syntynyt uusia "persoonanjatkeita" esim. aggressiivisen välinpitämätön pelkäämätön persoona jota alkoi näkyä jossain vaiheessa. Uusimpana persoona joka pahoinpitelee ystäviään ja huokuu vainoharhaa heitä kohtaan. Onko mahdollista että henkilö on ollut niin kauan humalassa yhteenlaskettuna että jokin on nähnyt otollisen tilaisuuden synnyttää myös erilaisia humaltuneita persoonia. Alkoholinkäytön kriittinen tarkastelu ja sen halveksunta johtuu mitä ilmeisimmin näistä uusista aggressiivisista puolista.
Henkilö pystyy elämään ja toimimaan yhteiskunnassa siitä huolimatta että häneltä löytyy lukuisia eri mielenhäiriöitä joita saattavat olla paniikkihäiriö, eri narsistisuuden muodot, skitsofrenia, erilaatuisia masennuksia. Normaalisti näin monta päällekkäistä vakavaa mielenhäiriötä vaatisivat laitoshoitoa, ja yhteiskuntakelpoisuus saattaakin syntyä nimenomaan sivupersoonista jotka "jakavat" eri mielenhäiriöt näin kasaamatta kaikkea kerralla. Puolustusmekanismi voi olla tiedostamaton tapa estää persoonien integroiminen, johtuen juuri tästä pelosta että kaikkien persoonien henkilökohtaiset ongelmat kasaantuisivat yhteen. Hoito saattaa olla erittäin mutkikasta ja paras tulos saadaan sillä että isäntäpersoona jatkaa itsensä syväluotaamista ja analysointia, joka on tähän asti osoittautunut toimivaksi sillä henkilö pystyy tiedostamaan kokoajan enemmän mielestään ja pystyy jo käsittelemään omia tekemisiään ja persooniaan kriittisen objektiivisesti. Itsensä psykiatrina toimiminen yhdistettynä terapiaan ja mahdollisesti myös lääkitykseen voi auttaa tappamaan jotkin persoonat ja sulauttamaan toiset. Tulosten näkymisen aikataulusta ei ole minkäänlaista varmaa tietoa, se voi tapahtua päivässä tai toipuminen saattaa kestää vuosia. Se että henkilö joutuu taistelemaan päänsä sisällä olevia täysin eri ihmisiä vastaan, voi olla niin uuvuttavaa tai hämmentävää etten poissulkisi mahdollisuutta saada hoidon yhtydessä psykoosin tai psykooseja. Henkilö on kokenut muutamaan otteeseen jonkinlaisen heräämisen tai havahtumisen väittäen hetken olevan oikea oma itsensä ja olevan kohta taas poissa. Tämä on tapahtunut vaan pienen hetken ajan jättäen muistikuvan äärimmäisestä surusta, aivan kuin tietäisi pian taas kuolevansa, en poissulkisi kuitenkaan mahdollisuutta että tämäkin olisi vain jonkun persoonan kepponen, enkä myöskään sitä ettei hetkeksi palautuminen olisi mahdollista, sitä on esiintynyt joskus.
Se mistä tämä kaikki juontaa juurensa, voi kuitenkin aueta vain terapiassa,psykoanalyysissa tai jonkin sortin hypnoosissa. Näin syvälle omaan mieleen uppoutuminen voi olla vaarallista ilman asiantuntijaa, mutta myös äärimmäisen vaikeaa. Yksin koko tähän astisen elämän läpikäyminen meditaatiossa, transsimaisessa tilassa saattaisi avata joitain lukkoja.
-
Onko tämä melodramaattista keinotodellisuuksien keksimistä oikeiden ongelmien peittämiseksi vai varteentotettava diagnoosi? Vaikea sanoa, mutta apu on jo ovella ja taistelen eheän minän aikaansaamiseksi vaikka viimeiseen veripisaraan asti. Itse itsensä diagnosointi mielenhäiriöiden saralla on yleisesti katsottuna mahdotonta. Ehkäpä näin kieroutuneessa sivupersoonien jatkumossa onkin yksi hyvä puoli, se tekee sen mahdolliseksi. Todellisuudentaju järkkyy ehkä hieman ja elämä tuntuu melkein peliltä kun näitä asioita miettii. Apu on onneksi jo ovella ja suurimmat edistysaskeleet on jo otettu. Sotasuunnitelma on melkein valmis ja hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Omien minien ymmärtäminen on tässä sodankäynnissä ehkä tärkein seikka. Ehkäpä persoonani löytävät tämän pulmanratkonnan tuloksena samaan huoneeseen? Sekasortobalanssi...
Sekasortobalanssi on tila joka syntyy usein pohdittuaan liikaa mahdollisia mielenhäiriöitä epävakaassa tilassa. Ravitsevaa, ja niin outoa.
Phil Collins darra, viinahärdelli ja elämän suoliPerjantai 25.05.2007 13:41
Nyt on aika pysähtyä ja miettiä omaa alkoholinkulutusta vuosien varrelta. Säännöllinen viikonloppujuominen alkoi melkein 10 vuotta sitten yläasteella junnuna. Mieleen muistuu ensimmäiset putket 8. luokan kesälomalla jolloin olin koko lomasta alle 2 viikkoa selvinpäin. Tuntuu aivan käsittämättömältä miten niin skidinä pystyi dokaamaan päivästä toiseen vaikka pontikkaa. Koulu sääteli tuolloin vielä viikkosin juomista. Kesälomat alkoi tämän jälkeen mennä jo kännissä/krapulassa mistä ei paljon muita muistoja ole kuin viinanhuuruiset diashowt.
Yläkoulusta päästessäni muutin kesälomalla opiskelija-asuntolaan jossa ei pahemmin viikkosin tullut otettua ja koulussakin tuli käytyä. Ammatti-instituutin toisena vuonna olin ensin koulussa viikonkin putkeen krapulassa ja illat/yöt kännissä. Jossain vaiheessa lopetin koulun ja viinaa alkoi mennä arviolta 3 päivää viikossa. Myöhemmin joskus enemmänkin, ja tätä jatkui pitkään. Viime ja edellisvuosi olivat sitten oikeen suurkulutuksen juhlaa.
Olen satavarma että näin pitkällä aikavälillä pelkkä säännöllinen viikonloppukänni olisi vaikuttanut moneen asiaan. Nykyään olen pystynyt jättämään humaltumisen riemun noin kertaan viikossa, mikä ei ole ollut aina helppoa. Vaikka joisi "vain" viikonloppuisin niin määrät ovat aivan naurettavia kun vertaa muutaman vuoden takaiseen aikaan. Illassa saattaa mennä käsittämättömiltä tuntuvat määrät viinaa ilman että on nelinkontin missään vaiheessa iltaa, se tuntuu monesti miltei mahdottomalta. Krapulat ovat pahentuneet tyyliin exponentiaalisesti ja ovat tällä hetkellä niin hirveitä että alkoholista vaikka jättäytyminen ,vaikka väkisin! Tuntuu ainoalta oikealta vaihtoehdolta. Kesäkin on pelkkä paska tekosyy olla lopettamatta vielä kun elimistö toimii edes vajaateholla. Nyt alkaa huomata ensimmäiset vakavat häiröt ruumiintoiminnassa ja pääkopan eheydessä. Kaikkein vaikeinta on varmaan keksiä mitään mielekästä tekemistä silloin kun normaalisti olisi dokaamassa, koska mikään ei muka tunnu miltään selvänä.
Viikko takana juomatta, ja pelkkä ajatuskin humalasta vituttaa. Jos joku kysyy dokaamaan niin poistan numeron puhelimesta ja haistatan pitkät. Viime kesänä hallusinoin kahdesti viinaputken jäljiltä, sekin on ehkä jonkinlainen merkki. En ole vuosiin ollut varmaan viikkoa kauempaa selvänä joten voin olla täysin varma että ne demonit mitkä krapulassa tulevat, tulevat tämän kuukauden tai pidemmänkin jakson aikana monta kertaa voimakkaampana. Pelottaa ihan saatanasti koska tiedän ettei todellakaan tule olemaan helppo ajanjakso.
Nyt on aika ottaa pirua sarvista, hakata sen päätä asfalttiin niin kauan kunnes aivot ovat levinneet maahan ja napsia ne hesehaarukalla hullun raivolla sisäänsä. Pitää keskittyä vaikka kirjoittamiseen ja itsensä ilmaisuun.
Kiitos rakas tiliote
Yläkoulusta päästessäni muutin kesälomalla opiskelija-asuntolaan jossa ei pahemmin viikkosin tullut otettua ja koulussakin tuli käytyä. Ammatti-instituutin toisena vuonna olin ensin koulussa viikonkin putkeen krapulassa ja illat/yöt kännissä. Jossain vaiheessa lopetin koulun ja viinaa alkoi mennä arviolta 3 päivää viikossa. Myöhemmin joskus enemmänkin, ja tätä jatkui pitkään. Viime ja edellisvuosi olivat sitten oikeen suurkulutuksen juhlaa.
Olen satavarma että näin pitkällä aikavälillä pelkkä säännöllinen viikonloppukänni olisi vaikuttanut moneen asiaan. Nykyään olen pystynyt jättämään humaltumisen riemun noin kertaan viikossa, mikä ei ole ollut aina helppoa. Vaikka joisi "vain" viikonloppuisin niin määrät ovat aivan naurettavia kun vertaa muutaman vuoden takaiseen aikaan. Illassa saattaa mennä käsittämättömiltä tuntuvat määrät viinaa ilman että on nelinkontin missään vaiheessa iltaa, se tuntuu monesti miltei mahdottomalta. Krapulat ovat pahentuneet tyyliin exponentiaalisesti ja ovat tällä hetkellä niin hirveitä että alkoholista vaikka jättäytyminen ,vaikka väkisin! Tuntuu ainoalta oikealta vaihtoehdolta. Kesäkin on pelkkä paska tekosyy olla lopettamatta vielä kun elimistö toimii edes vajaateholla. Nyt alkaa huomata ensimmäiset vakavat häiröt ruumiintoiminnassa ja pääkopan eheydessä. Kaikkein vaikeinta on varmaan keksiä mitään mielekästä tekemistä silloin kun normaalisti olisi dokaamassa, koska mikään ei muka tunnu miltään selvänä.
Viikko takana juomatta, ja pelkkä ajatuskin humalasta vituttaa. Jos joku kysyy dokaamaan niin poistan numeron puhelimesta ja haistatan pitkät. Viime kesänä hallusinoin kahdesti viinaputken jäljiltä, sekin on ehkä jonkinlainen merkki. En ole vuosiin ollut varmaan viikkoa kauempaa selvänä joten voin olla täysin varma että ne demonit mitkä krapulassa tulevat, tulevat tämän kuukauden tai pidemmänkin jakson aikana monta kertaa voimakkaampana. Pelottaa ihan saatanasti koska tiedän ettei todellakaan tule olemaan helppo ajanjakso.
Nyt on aika ottaa pirua sarvista, hakata sen päätä asfalttiin niin kauan kunnes aivot ovat levinneet maahan ja napsia ne hesehaarukalla hullun raivolla sisäänsä. Pitää keskittyä vaikka kirjoittamiseen ja itsensä ilmaisuun.
Kiitos rakas tiliote
Lauantaiseura tohtorin seurassaLauantai 12.05.2007 12:39
Tämä päivä kuuluu niihin suomen historian näkyvimpiin. Onhan meillä euroviisut, toinen toistaan huonompia esiintyjiä isossa hallissa. Jälkeenpäin ajateltuna Lordin voitto oli selvä tapaus. Tänä vuonna joka toinen on ehtinyt jo saada hermoromahduksen Idolihannan (rekkamiesten kesken Hannu) "leave me alone" -tilityksestä. Semifinaalin kuunnelleena voin kuitenkin jälkiviisaana sanoa ettei oman maan harakan esiintyminen ole ainakaan sieltä huonoimmasta päästä, ehkei mauttomimmastakaan. Ja onhan meille luvassa vielä jokin "suuri yllätys"... Jostain syystä en vaan jaksa uskoa että se pelastaisi hannan ääntä,esiintymistä ja kappaletta. Odotan kuitenkin innolla, myötähäpeärauhaset valmiina, mikä yllätys on.
Viisutrendinä voisi joku vuosi olla vaikkapa ammattimaisuus ja osaaminen, ja sitä voisi noudattaa kaikki. Tämänhetkinen camphenkinen tilaisuus ei todellakaan vedä julkisuutta ja rahahanoja niin auki kuin voisi. Kiinnostusta löytyisi myös muilta mantereilta. Suurin ongelma on ehkä se, että nimi on jo häpäisty. Tarvitsemme uuden nimen, kokonaan uuden laulukilpailun!
Kello 22:00 ne sitten starttaavat. Oiva tekosyy matkustaa juottolaan muka katsomaan niitä. Aamusta näyttää jo siltä että ilmoja pitelee, ja aurinko on vieläkin parempi syy lähteä irrottamaan agavelta hattu. Puistopullona leka tekiilaa ei vedä solmuun laisinkaan, siitä saa puhtia juosta jokilaivoissa maistelemassa parit rommikolat ja tervanapsut. Verenpaineen huidellessa korkealla, tämän lauantain ei soisi menevän suoranaiseen kännäämiseen asti. Mitä se puhe tequilasta sitten oli? Voi vittujen kevätkukkaset! Pakko se on silti kaataa, satoi tai paistoi.
Hyvää lauantaita ja häpeällisiä hetkiä rekkahannua kannustaessa
Viisutrendinä voisi joku vuosi olla vaikkapa ammattimaisuus ja osaaminen, ja sitä voisi noudattaa kaikki. Tämänhetkinen camphenkinen tilaisuus ei todellakaan vedä julkisuutta ja rahahanoja niin auki kuin voisi. Kiinnostusta löytyisi myös muilta mantereilta. Suurin ongelma on ehkä se, että nimi on jo häpäisty. Tarvitsemme uuden nimen, kokonaan uuden laulukilpailun!
Kello 22:00 ne sitten starttaavat. Oiva tekosyy matkustaa juottolaan muka katsomaan niitä. Aamusta näyttää jo siltä että ilmoja pitelee, ja aurinko on vieläkin parempi syy lähteä irrottamaan agavelta hattu. Puistopullona leka tekiilaa ei vedä solmuun laisinkaan, siitä saa puhtia juosta jokilaivoissa maistelemassa parit rommikolat ja tervanapsut. Verenpaineen huidellessa korkealla, tämän lauantain ei soisi menevän suoranaiseen kännäämiseen asti. Mitä se puhe tequilasta sitten oli? Voi vittujen kevätkukkaset! Pakko se on silti kaataa, satoi tai paistoi.
Hyvää lauantaita ja häpeällisiä hetkiä rekkahannua kannustaessa
Perjantaina aina vain taivas rajana, kaipa maittaa olla saita?Perjantai 11.05.2007 19:52
Tuhatkaunon kuulumiset kuunneltiin jo ennen gramofonin keksimistä, kiitoksia. anteeksi. kiitoksia. anteeksi. kiitoksia. anteeksi. kiitoksia. anteeksi. kiitoksia. Noni eiköhän riitä taas. selvät perjantait kuuluvat kakolaan, sisäinen lukujärjestykseni poksahtaa.
On tullut kevät, kylvön aika, mielessä pyörii hulluuden taika. Sadonkorjuujuhla on sulaa delirianttia, psykedeliaa sekä eriväristä elefanttia. Kuka valemaailmasta palaa alta kahden viikon matkan, tuskin kuukauden päästä ottaa suljetulta hatkan. Yrttitarhani eessä moni ihmispolo on sanaton, valikoimani on sanalla sanoen mutkaton:
Daturaa, belladonnaa, mandrakea. näistä saa jo aikamoista sakea.
Morning gloryt, keltamot, absinthiumit. Ei tulis yhtään pahemmat viinit.
Oopiumunikko, agave, heimia. Mielessäni on jo tequila.
Tässä kesän mahtirohtoja, suomen postista ilman johtoja!
Kaikki te jotka paskasta ilakoi, vetäkää näitä niin ihanasti kilaroi!
-- -- -- --
Kaikenlaista paskaa lyyristä osaamista, ei selkäytimestä vaan suoraan anaalista.
Yrttitarha on silti täyttä totta! ps. tähän ei vittu voi laittaa sanaa "rotta"
Daturaa, belladonnaa, mandrakea. näistä saa jo aikamoista sakea.
Morning gloryt, keltamot, absinthiumit. Ei tulis yhtään pahemmat viinit.
Oopiumunikko, agave, heimia. Mielessäni on jo tequila.
Tässä kesän mahtirohtoja, suomen postista ilman johtoja!
Kaikki te jotka paskasta ilakoi, vetäkää näitä niin ihanasti kilaroi!
-- -- -- --
Kaikenlaista paskaa lyyristä osaamista, ei selkäytimestä vaan suoraan anaalista.
Yrttitarha on silti täyttä totta! ps. tähän ei vittu voi laittaa sanaa "rotta"
Sanaani anaali banaali kanaali savanniMaanantai 30.04.2007 17:41
Selkä huutaa elämiä, lekuri suoltanee kodeiinia. Vappu pilalla? Paskaa se kuitenkin on. Selvinpäin piti olla, mutta saa nähä kun kerta koheviiniäkin tyrkätään.
AAAAA - Auttakaa alkoholisoitunutta allahia ahdingossa almuillaSunnuntai 29.04.2007 22:22
selvinpäin
uutta ja vanhaa, viinaa ja ganjaa (Kumouksellinen kuvitelma numero kaksitoista)Tiistai 24.04.2007 11:47
Musta Enkeli (Itseasissa mulla on musta enkeli tässä vieressä, mikä joskus oli vielä kullanvärinen)
musta enkeli, mua katsot surkein silmin. Kuollut kyyhky kädessäs, verenpunaa siivissäs.
musta enkeli, sua katson halveksuen. Siitin kädessäin, kuivunutta spermaa lahkeessain.
musta enkeli, olit ennen kultainen ja iloinen. Minä tein sinusta saastaisen.
Raiteilla (taas yksi lähiön ja yhteiskunnan ylistyslaulu)
Yksinhuoltaja raahaa vaunuja mudassa kohti automarkettia, kuluttaakseen osansa. Raiteilla
Ohiajavasta perheautosta hohkaa perheonni, krapula ja känni. Raiteilla
Ilman täyttää rakkaus ja pakokaasu, ojassa on kuollut kissa. Raiteilla
Verhojen takana mäntä painuu pohjaan, ohikiitävän hetken, ihminen lentää. Raiteilla
Se aalto joka murtui lännessä, vyöryy nyt yli turistien, ja viattomien. Raiteilla
Thompson ja Melleri kääntyy haudassaan. Raiteilla
R.U.M.A (tää on sitten jo 5+ vuotta vanhaa...)
Silmäni pullistuivat kuin jättimäiset punkit verta imiessään rasvaisen koiran hikisellä iholla.Kieleni turposi kuin pullataikina jättiläisten maassa. Korvani repesivät kuin ihmiset Mikko Alatalon nähdessään. Sormeni venyivät kuin Irakin sota. Nenäni painui kasaan kuin kansanehdokkaiden lupaukset. Menin yhtä hiljaiseksi kuin ihmiset katsellessaan 70’s showta. Olin ruma... Ruma ja hiljainen, liian harvinainen kuollakseni mutta liian ruma elääkseeni.
Tässä kohtaa naurahdin makoisasti, liekö muutamia vuosia sitten tapahtunut "hento" nousu...
(Sinulle Sinuhe egyptiläinen, laulan ja tanssin kuin metsän korento. Pois on tähdenlento ja extaasinousu hento. Täyttä päätä päälle pukkaa hiki, hikipinko taikka laillistansa sinko,,rg,')
Wanhaa kansantarua, Ukko ja Kissa.
UKKO JA KISSA
Aina tupaan tullessani laukaisen aseen kattoon, luoti kimpoaa mattoon. Isäntä herjoja huutaa, ei ole talossa luutaa. Turpa rullalle taikka matto! Kuuluu kun ratkeaa rakko. Elämän kiperiä kynnyksiä, vastat en voi kun sanat suusta vietiin. Keimaillen sanavarastoansa uusii, toisten sanoilla päänsä täyttää ja näin muillekkin näyttää : ei ole sananparsi pahempi, mitä ammus ase vaan ei lehmä. Kojootti perkele, huusi emäntä. Nyt viimeisen tulimmaisen talohon hankit. Pois oitis kammarista helvettiin, idästä länteen, moskovasta zurichiin. Isäntä kummissaan kenkiä sovittaa, ei ole akkaa pahempaa, pois nyt joutaa. Tallihin tie kävi ryöppyinen, sadonkorjuu pirtissä alkanee. Emännän pää kirnuun tipahtaa, kissa pankolta hypähtää ja lapset nurkassa naurahtaa. Vallesmanni turmioksi nimittää, perkele uunista isännän päätä silittää : hyvä lapseni, teit oikein näin, emännän helvettiin viskasit ja vuorossa muut nyt on. Anna viikatteen korjata, silkohapset, nulikat. Kiittämättömät kakarat! Isäntä nurkkaan kiiruhtaa, viikatteensa kohottaa. Lapset huutaa armoa ja routaa, isän mielessä ei tule poutaa. Rankkasade nurkat kastelee, verta ja hurmetta, kissakin jo parkaisee. On isännän maltti täpösen täynnä, kissakin paskaksi seinään jo joutaa. Vaan tulipa hälle yksinäinen mieli, sinne katos pikku vesikieli. Ei enää kehräystä pankolla, ei kissan kutiaista. Henkiinhän kissa ei enää herää, ei leikittele lankakerää. Tuhruinen jälki vaan muistona lie, jälkipolville näyttää kun tärkein elo sammui seinään. Isäntä pirullinen suri vain kattia, vaimo ja lapset vaikka olivat poissa.
Metsän kätkemä on käsikirjoitus lyhytanimaatiota varten vuosien takaa. Puistattavan rakastettavan mätäistä kerrontaa.
METSÄN KÄTKEMÄ
Lensin kallionkoloon. Heräsin auringonvaloon. Kissalla oli reppu väärinpäin, hämähäkit pyörähtivät oikeinpäin. Kissan reppu oli täynnä riekaleita, vanhojen ihmisten päänahan riekaleita. Kissan helistimestä lähti kamala ääni, kuin tuhat itkevää,parkuvaa lasta. Karhuemo söi poikasensa, Koiranputket rehottivat kymmenen metrin korkeuteen asti. Olin alastomana suuressa synkässä metsässä. Kissa alkoi laulamaan :
”Ken metsään haluaa mennä nyt, niin takuulla järkyttyy! Siel kaikki riekaleiksi revitään ja mun pikkureppuun pakataan. Veri tirskuu ja kallionseinään kuivuu. Tuhannet ihmislapset suossa uinuu!”
Kauhistuin ja järkytyin, juoksin kauas pois. Niin kauas että vedet vaihtui mätään. Suuria järviä, sietämätön lemu. Elämisen tuskaa. Peseytyä nyt mätäjärvessä. Näin kuinka järvestä lensi rannalle pääkallo. Kallon sisältä löytyi tuubi mobilaattia. Mutta miksi ei tomaattimurskaa!! hermostuin sillä mobilat ja murska on täydellinen yhdistelmä näin absurdiin metsään. Aloin soittamaan männynhavuilla raparperista tehtyä kaasulla käyvää kitaraa. Soittoni houkutteli satoja päättömiä vauvoja ympärilleni. Ne tanssivat ympärilläni suloisesti. Vauvat olivat nousseet mätäjärvestä. Yhtäkkiä vauvat juoksivat takaisin järveen. Taivaalta laskeutui aromipesä vähän matkan päähän. Aromipesä avautui ja saatoin haistaa kypsennetyn lihan. Minulla oli nälkä joten juoksin aromipesän luo. Siellä oli mädäntynyt kukko mikä oli täytetty munuaisilla. Yhtäkkiä kuulin taas kissan laulua kauempaa metsästä. Ääni lähestyi minua. Vaikka juoksin niin kovaa kuin suinkin pääsin niin ääni lähestyi minua. Lopulta ääni tuntui tulevan kovaa pääni sisältä. Juoksin ja juoksin. Olin seota. Löysin pienen mökin. Sisällä oli Neitonen joka keitti kääpiöitä elävinä suurissa padoissa. Neito järjesti minulle illallisen jonka syötyäni minua ei ole ollut olemassa... tietääkseni.
musta enkeli, mua katsot surkein silmin. Kuollut kyyhky kädessäs, verenpunaa siivissäs.
musta enkeli, sua katson halveksuen. Siitin kädessäin, kuivunutta spermaa lahkeessain.
musta enkeli, olit ennen kultainen ja iloinen. Minä tein sinusta saastaisen.
Raiteilla (taas yksi lähiön ja yhteiskunnan ylistyslaulu)
Yksinhuoltaja raahaa vaunuja mudassa kohti automarkettia, kuluttaakseen osansa. Raiteilla
Ohiajavasta perheautosta hohkaa perheonni, krapula ja känni. Raiteilla
Ilman täyttää rakkaus ja pakokaasu, ojassa on kuollut kissa. Raiteilla
Verhojen takana mäntä painuu pohjaan, ohikiitävän hetken, ihminen lentää. Raiteilla
Se aalto joka murtui lännessä, vyöryy nyt yli turistien, ja viattomien. Raiteilla
Thompson ja Melleri kääntyy haudassaan. Raiteilla
R.U.M.A (tää on sitten jo 5+ vuotta vanhaa...)
Silmäni pullistuivat kuin jättimäiset punkit verta imiessään rasvaisen koiran hikisellä iholla.Kieleni turposi kuin pullataikina jättiläisten maassa. Korvani repesivät kuin ihmiset Mikko Alatalon nähdessään. Sormeni venyivät kuin Irakin sota. Nenäni painui kasaan kuin kansanehdokkaiden lupaukset. Menin yhtä hiljaiseksi kuin ihmiset katsellessaan 70’s showta. Olin ruma... Ruma ja hiljainen, liian harvinainen kuollakseni mutta liian ruma elääkseeni.
Tässä kohtaa naurahdin makoisasti, liekö muutamia vuosia sitten tapahtunut "hento" nousu...
(Sinulle Sinuhe egyptiläinen, laulan ja tanssin kuin metsän korento. Pois on tähdenlento ja extaasinousu hento. Täyttä päätä päälle pukkaa hiki, hikipinko taikka laillistansa sinko,,rg,')
Wanhaa kansantarua, Ukko ja Kissa.
UKKO JA KISSA
Aina tupaan tullessani laukaisen aseen kattoon, luoti kimpoaa mattoon. Isäntä herjoja huutaa, ei ole talossa luutaa. Turpa rullalle taikka matto! Kuuluu kun ratkeaa rakko. Elämän kiperiä kynnyksiä, vastat en voi kun sanat suusta vietiin. Keimaillen sanavarastoansa uusii, toisten sanoilla päänsä täyttää ja näin muillekkin näyttää : ei ole sananparsi pahempi, mitä ammus ase vaan ei lehmä. Kojootti perkele, huusi emäntä. Nyt viimeisen tulimmaisen talohon hankit. Pois oitis kammarista helvettiin, idästä länteen, moskovasta zurichiin. Isäntä kummissaan kenkiä sovittaa, ei ole akkaa pahempaa, pois nyt joutaa. Tallihin tie kävi ryöppyinen, sadonkorjuu pirtissä alkanee. Emännän pää kirnuun tipahtaa, kissa pankolta hypähtää ja lapset nurkassa naurahtaa. Vallesmanni turmioksi nimittää, perkele uunista isännän päätä silittää : hyvä lapseni, teit oikein näin, emännän helvettiin viskasit ja vuorossa muut nyt on. Anna viikatteen korjata, silkohapset, nulikat. Kiittämättömät kakarat! Isäntä nurkkaan kiiruhtaa, viikatteensa kohottaa. Lapset huutaa armoa ja routaa, isän mielessä ei tule poutaa. Rankkasade nurkat kastelee, verta ja hurmetta, kissakin jo parkaisee. On isännän maltti täpösen täynnä, kissakin paskaksi seinään jo joutaa. Vaan tulipa hälle yksinäinen mieli, sinne katos pikku vesikieli. Ei enää kehräystä pankolla, ei kissan kutiaista. Henkiinhän kissa ei enää herää, ei leikittele lankakerää. Tuhruinen jälki vaan muistona lie, jälkipolville näyttää kun tärkein elo sammui seinään. Isäntä pirullinen suri vain kattia, vaimo ja lapset vaikka olivat poissa.
Metsän kätkemä on käsikirjoitus lyhytanimaatiota varten vuosien takaa. Puistattavan rakastettavan mätäistä kerrontaa.
METSÄN KÄTKEMÄ
Lensin kallionkoloon. Heräsin auringonvaloon. Kissalla oli reppu väärinpäin, hämähäkit pyörähtivät oikeinpäin. Kissan reppu oli täynnä riekaleita, vanhojen ihmisten päänahan riekaleita. Kissan helistimestä lähti kamala ääni, kuin tuhat itkevää,parkuvaa lasta. Karhuemo söi poikasensa, Koiranputket rehottivat kymmenen metrin korkeuteen asti. Olin alastomana suuressa synkässä metsässä. Kissa alkoi laulamaan :
”Ken metsään haluaa mennä nyt, niin takuulla järkyttyy! Siel kaikki riekaleiksi revitään ja mun pikkureppuun pakataan. Veri tirskuu ja kallionseinään kuivuu. Tuhannet ihmislapset suossa uinuu!”
Kauhistuin ja järkytyin, juoksin kauas pois. Niin kauas että vedet vaihtui mätään. Suuria järviä, sietämätön lemu. Elämisen tuskaa. Peseytyä nyt mätäjärvessä. Näin kuinka järvestä lensi rannalle pääkallo. Kallon sisältä löytyi tuubi mobilaattia. Mutta miksi ei tomaattimurskaa!! hermostuin sillä mobilat ja murska on täydellinen yhdistelmä näin absurdiin metsään. Aloin soittamaan männynhavuilla raparperista tehtyä kaasulla käyvää kitaraa. Soittoni houkutteli satoja päättömiä vauvoja ympärilleni. Ne tanssivat ympärilläni suloisesti. Vauvat olivat nousseet mätäjärvestä. Yhtäkkiä vauvat juoksivat takaisin järveen. Taivaalta laskeutui aromipesä vähän matkan päähän. Aromipesä avautui ja saatoin haistaa kypsennetyn lihan. Minulla oli nälkä joten juoksin aromipesän luo. Siellä oli mädäntynyt kukko mikä oli täytetty munuaisilla. Yhtäkkiä kuulin taas kissan laulua kauempaa metsästä. Ääni lähestyi minua. Vaikka juoksin niin kovaa kuin suinkin pääsin niin ääni lähestyi minua. Lopulta ääni tuntui tulevan kovaa pääni sisältä. Juoksin ja juoksin. Olin seota. Löysin pienen mökin. Sisällä oli Neitonen joka keitti kääpiöitä elävinä suurissa padoissa. Neito järjesti minulle illallisen jonka syötyäni minua ei ole ollut olemassa... tietääkseni.