IRC-Galleria

Se on kuulkaas niin, että ei tule enää hellepäiviä. Se on siinä, kesä loppu ny!

Koulut alkoivat jo pari viikkoa sitten, pennut ja työikäinen väestö hävisivät keskustasta kuin tuhka tuuleen. Kävelykatu näyttää taas normaalilta: Hiroshimalta pommin jälkeen - jos käväisee iltapäivällä viiden jälkeen tutkimassa. Sitä ennen voi nähdä vilaukselta yhden pukumiehen ja parikymmentä eläkeläisrouvaa.

Terassit sulkeutuvat = alkoholinkulutus ja yleinen känniääliöhortoilu vähenee minimiin. Baareissa ei arki-iltaisin istu edes alan ammattilaisia. Itseasiassa Tavastilan muuntajan porukkakin vetäytyy jo talvihorrokseen (sinne Myllymäen laitamille erääseen asuinrakennukseen). Johtopäätös - syksyn tulo ratkaisee alkoholiongelman 110% paremmin kuin nykyinen hallitus.

Käyntikohteet, museot karsivat aukioloaikojaan, ehkä sulkeutuvat kokonaan, sillä turistit ovat pakanneet laukkunsa ja kadonneet. Ahveniston moottoriratakin hiljenee taas (älkää sitten, vittu, valittako!). Kesätapahtumien tuoma kuhina ja suorastaan häiritsevän vilkas elämä on laantunut.

Kaikenlainen ilakointi ja hymyileminen julkisissa kulkuvälineissä loppuu. Sehän on niin, että syksyn pimeinä maanantaiaamuna pitää murjottaa. Vituttaahan se, pimeässä ja kylmässä töihin meno. Ennemmin sitä upeana kesäaamuna menis töihin...?

Elämä siis vihdoin ja viimein palautuu uomiinsa. Mököttämistä, hiljaisuutta ja totaalisen autioitunut keskusta. Kaupunkimme saa jälleen vilkastuneen kesäsesongin jälkeen takaisin maineensa Suomen suurimpana valaistuna hautausmaana. Siksihän minä täällä asun.

Jos se ei kohta lopu, niin mä tulen hakun kanssa seinästä läpi. Katotaan sitten kumpi nauraa lujempaa, prkl.

Että terveisiä vaan - kyllä ne Kirkankin Kyyneleet loppu ku seinään!

Itseasiassa siivosin tänään. Kävi samalla lailla kuin "liikunnallisten harrastusten uuden aloittamisen" suhteen, eli en uskalla juuri poistua kansainvälisille vesille. Heti kun näyttää nokkaansa ulko-ovesta, se hyökkää. Oikeastaan sain kohtauksen jo aamulla jääkaapilla. Ihan hiljaista, ja yhtäkkiä se rääkäisee keittiön ikkunan alla jollekulle pahaa-aavistamattomalle kanssa-asujalle. Tuplaikkunakaan ei pelasta ihan kaikelta.

En ole ihan varma, pystynkö enää menemään töihinkään. Tuli vastaan vähän ennen klo 23. Siihen aikaan tämän kaupungin NORMAALIT mummot ja kyylät on jo nukkumassa...

Niinpä tällä hetkellä kirjoittelen täältä jätevuoren alta. En uskalla viedä keräyspapereita ja roskapusseja, koska joudun menemään ulos. Se näkee käytännössä neljään suuntaan, päätykämppä ikkunat 3 suuntaan ja siihen neljäntenä ovisilmä päälle. Eli nalkissa ollaan. Roskapönttöjen kolistelu, tonkiminen ja kaataminen on toki tuttua, mutta kun vasta nyt sisäistin verhojen jatkuvan heilumisen parkkipaikan suuntaan, pelästyin tosi pahasti. Mitä se on ehtinytkään vuoden aikana nähdä? Onko sillä kenties joku tiirailukolonen mun vaatekomeroon? Saunaan!?!

Nyt muuten keksin, mitä teen huomenna. Joku oli kaukaa viisas ja vei roskat salkkareiden aikaan. Se onkin toinen niistä kahdesta sarjasta, mitä se kyylää telkkarista. Arvatkaapa, mikä se toinen on?

Big Brother.

Viikonloppu meni aivan sumussa... tällä kertaa eri tavalla kuin yleensä, en ollut kännissä. Ongelman nimi on Depeche Modea lainatakseni "Enjoy the silence". Ei bileitä, ei rakennustyömaata, ei älämölöä, ei kotikaraokea. Säikähdin, onko tänne joku käynyt tuuppaamassa ydinpommin tai jotain kaasua sillä välin, kun olen ollut töissä. Moinen ongelma alkaa heijastua sekä mielenterveyteen että fyysiseen hyvinvointiin; saa nukkua ja hermo lepää... Aina pihalla liikkuessa - esim. tullessa autolla parkkipaikalle - jostain ikkunasta verhojen välistä näkyy vain ruma pärstä - - - tai... en ole kyllä ihan varma onko kyse naamasta...

Viikonlopun ainoa ihmiskontakti oli itseasiassa naapurin kärpäsloukku: käytävän päässä kodin ovi selällään, ja hän itse pari ovea meistä katsottuna toisessa suunnassa, eli kun pääsee tärisevin käsin, kylmä hiki virraten ropaamaan turvalukkoa ja sitten vielä abloy-lukkoa auki, tämä syöksyy takaa kuin Hämähäkkimies pahisten niskaan. Lauantaina näin tapahtui, kun raahasimme paskana olevaa modeemia takaisin kotiin. "Olettekos te ostanu jotain uutta?" Kuului selän takaa juuri kun ovi oli jo melkein auki... Tämmöinen paljon yövartijana yksin työskentelevä parikymppinenkin saa siinä kohtaa vähintään sydänkohtauksen ja paskahalvauksen sekä aivoveritulpan yhtaikaa. (Yhdeksästä elämästäni olen nyt täällä asutun vuoden sisällä menettänyt tällä tavalla ainakin 8 ja puoli)


Tänään kahdeksan pintaan sain vihdoin huokaista onnesta. Kaikki on hyvin. Ei tarvinnut kuluttaa kännykän akkua suotta herätysäänen pirinään: iskelmäradion kotikaraokeen heräsin, nousin ylös porakoneen laulaessa, aamutupakalla parvekkeella kuuntelin vasarasinfoniaa. Voisiko aamu enää kauniimmalla tavalla alkaa?

"You either die a hero or you live long enough to see yourself become the villain"

Törmäsin eräässä toisessa nimeltä mainitsemattomassa yhteisössä (eihän täällä saa mainostaa?),
on muuten aika todenmukainen lausahdus. Kelailin sitä pitkään...

Kaikille on varmasti käynyt joskus niin, että joku tuttu tai ehkä jopa tuntematon kanssaihminen päätyy kertomaan oman elämäntarinansa, vitutuksensa, sattumuksensa tms. sellaisessa ajassa, paikassa tai mielentilassa, ettei millään jaksaisi kuunnella.

Itselläni on kaksisuuntainen taipumus aiheeseen. Ensinnäkin, keväällä, kun reissasin Helsinki-Tampere akselilla ilta-aikaan, keräsin rautatieasemilta kaikki juopot, narkkarit ja muut laitapuolen kulkijat niskaani tahtomattani (jotkut ovat nimenneetkin minut hörhömagneetiksi). Kertaakaan en päässyt junaan ilman, että joku ääliö tuli jotain mongertamaan, vaikka en ehkä näytä siviilipersoonassani yhtään miltään Punaisen Ristin tai YAD:n saati sitten kirkon vapaaehtoistyöntekijältä.

Toinen puoli asiassa on sama harrastus: noin kahden promillen tai kirkkaista juodun humalatilan flouttauksen seurauksena yleensä valitsen saaliikseni jonkun kaveripiiristä tai viimeksi kahdeksan vuotta sitten nähdyn puolitutun. Onko siis niin, että nämä ihmiset tunnistavat kaltaisensa vai lukeeko selässäni kenties jotain, mitä itse en tiedä?

Viimeisin sattumus oli eilisaamuna, kun raahasin persustani rautatietunnelia ylöspäin puoli kahdeksan maissa. Siihen aikaan aseman läheisyydessä on aika vilkasta - kaikki ravaavat kravatit naamalla tupakka suupielessä, vastaan viuhuvia läppärilaukkuja saa väistellä kuin jossain Matrixissa... mutta niin kävi, että joku nainen pysäytti juuri minut pyytääkseen tupakkaa. Onnenpotkuni - aski tyhjä. Vaan eipä katujen kuningatar luovuttanut moiseen takaiskuun. Sain kuulla onnettoman avioliiton, Tanskassa asuvat lasten lapset, joista tämä ressukka oli nähnyt vain valokuvia, yökyläilystä miesystävän luona - molemmilla omat lapset omilla tahoillaan, ei aiettakaan avioitua... Käytin kaikki temput, yskimisen, levottoman tiirailun, kolme hyvästelyä, kellon katsomisen neljä kertaa, päivän jatkon toivotukset, askeleet eteenpäin, mutta siitä huolimatta ajauduin vain väistelemään ohitsemme kiirehtiviä (onnelliset!) ihmisiä. Kuulin vielä tarinat maailmalla matkustelusta ja Marokon naisvankilasta, mihin hän oli päässyt tutustumaan huumeiden käytön seurauksena kultaisina hippiaikoina. Lopulta vaan tylysti päätin lähteä. Elämäni paras päätös tähän asti.

Tämän tyyppisiä ihmisiä on kaikkialla. Kassajonot pidentyvät heidän pakonomaisen tarpeensa vuoksi. Myös omat isovanhemmat, erityisesti mummot ovat näitä. Tällöin tunteja kestävä vuodatus tavallisimmin koskee sairauksia. Avautuminen päättyy yleensä lausahdukseen: "Mikset ole käynyt useammin?" Hmm...!!!

Kesä on kääntymässä syksyyn - ihanaa, nyt loppuu pihoissa ruohonleikkuriralli. Saapuu pimeys ja laskeutuu rauha ja hiljaisuus maan päälle...

Vaan ei - jumalauta, kuka vitun ääliö on keksinyt lehtipuhaltimen?

Tämä suoraan Saatanasta oleva pöristin on riipinyt hermoa jo muutaman viikon, vaikka yksikään lehti ei ole vielä tipahtanut. Huoltoyhtiöiden aivokääpiöt ovat havainneet moisen puhallusputken olevan huippukeksintö myös koivunurpujen "poistoon", ja näinollen pöristin huutaa pihoissa päivittäin tuntitolkulla jo kesän ensimmäisistä urpupäivistä. Voiko tästä valittaa johonkin? Kuinka paljon se saastuttaa? Huoltoyhtiöt laskuttavat hymyssä suin taloyhtiöiltä puhallustyötunteja. Greenpeace, lopettakaa se sademetsien puiden halailu! Tarttukaa maailman suurimpaan epäkohtaan!

Ymmärtäisin, jos kyseessä olisi lehti-imuri, mutta että sitä paskaa vaan siirrellään paikasta toiseen? Sitten tulee pieni tuulenvire, ja huomenna puhalletaan jälleen roskat takaisin samaan kasaan. Mitä järkeä siinä on? Tänäänkin puhallin laulaa iloisesti pihalla toista tuntia - kaatosateessa! Mitä sillä saa sateessa aikaan, on meikäläinen menettämään järkensä. Yleisön pyynnölläkään ei tunnu olevan mitään vaikutusta, vastahan muutama vuosi sitten Suomen kansa äänesti lehtipuhaltimen pariinkin otteeseen vuoden turhakkeeksi. Silti tämä säkkipilli from Hell on niin suosittu, että jokainen naapuriaan rakastava lähimmäinen saa ostettua sen kotikylänsä Anttilasta. Ja Plussakortilla plussapallot kaupan päälle. Ai että, kyllä omakotitalossa taas kelpaa ja sopukin säilyy, kun piha pysyy siistinä :)

Oikeastaan lehtipuhaltimen keksijä saattaa sittenkin olla nero... miksen itse ole keksinyt moista? Vaan vielähän sitä ehtii patenttitoimistoon. Perheenäideille älyttömän hyvä työkalu on lasten lelu-puhallin. Kaikki leikkien jälkeen keskelle lattiaa jääneet nuket ja legot voi kätevästi puhaltaa huoneen nurkkaan kykkimättä ja rasittamatta enempää selkää tai polvia. Toimistoihin suosittelen asiakirjapuhallinta. Postinjakajillakin ehkä laskupuhallin? Tv-lupatarkastajapuhallin? Itsellä töissä etenkin viikonloppuöinä olisi todella näppärä asiakaspuhallin. Helvetti, tätä asiaahan pitää lähteä viemään eteenpäin!

Festarikesän viimeinen krapula on voitettu - en juo muuten enää ikinä... (saa lainata ihan vapaasti, eikä tarvitse palauttaa) Kyllä se oli taas raahautumisen arvoista, parasta ennen syksyä - PELLAVAROCK.

Korpiklaani näytti taas, kuka on korven kuningas! Ja vähänkö oli humpparingissä mahti meininki, kannatti käydä kaatumassa perseelleen kaikkien jalkoihin :) Isäntä pääsi oikein lehteenkin rumpukapulansa kanssa, ja luultavasti kehystää sen... Lehtikuva ja kuvateksti tulee varmaan näkösälle, kun saan sen skannattua.

Thread my path to summer´s end...

Finlandia-talolle sitten 11.10.2008. CU!!!

"It´s killing me
to be in this room
I´ve got to get out
I´ve got to get out soon...

..it´s too long, too long in this place
I don´t belong, belong in this place..

...we´re counting down
only seconds now
I´ve got to hang on
hang on (to you)..."

-Dave Gahan / Use You-




Sopis tällä hetkellä ainakin töihin..