IRC-Galleria

Idari.

"Nää tyypit, jotka eivät tavoita _omia_ ideaalejaan, ne elää kevytmielisemmin kuin tyypit, joilla eri niitä edes ole (! ei ole, miettikää, lol :D:D)..." - Nietsche

Väitän rajan ylittyneen niin, ettei edellinen pidä enää paikkaansa. Sanokaa mitä sanotte ensimmäisestä spektaakkelin järjestäjästä, mutta tuon jälkimmäisen jätkän kepeän ilomielinen kädenheilautus ei kyllä vaatinut pätkääkään harjoittelua, mistä syystä varmaan ensimmäinenkin saattoi vedota lippatukankin (mitä nyt antanut taas kerran ryhmäpaineen vaikuttaa tyyliinsä; lakkia ei silti voinut hylätä) tunteisiin mitä syvimmin. Se, jos mikä, on pelottavaa.

Mistä päästään siihen, että tuskin tässä porukan pelokkain enää kykenee suoriutumaan arjesta erinäisissä laitoksissa. Vastaavaa kuitenkaan tuskin tulevaisuudessakaan tapahtuu joka päivä kaikissa kouluissa, joten useimmille merkittävin vastaan tuleva ongelma on se, että laitokseen raahautuminen tapahtuu entistäkin vastentahtoisemmin, mikä vastaa jossain määrin pakkoruotsin _käytännön seuraamuksia_ vastentahtoisten nuorten opiskelun kannalta, erityisesti niissä paikoissa, joissa on käytössä osallistumispakko, ja sillä erotuksella, että ammutuksi tulemisen uhka on _kiistatta_ pätevä syy olla vastentahtoinen. Kannatan siis ehdottomasti kontrollin höllentämistä ja vaihtoehtoisten tapojen kehittämistä tai yksinkertaisesti vain käyttöönottoa opintojen sujuvuuden turvaamiseksi väkinäisen ja aikansa eläneen pakkopullajärjestelmällisyyden sijaan, ala- ja yläastemaisen nimellisen kurin sijasta. Niin, siis kurin, josta on jäljellä lähinnä ne huonot puolet. Etenkin, kun opettajat itse katsovat voivansa höllentää otetta, silleen varovaisesti, kun oppilaat ovat jo niin itsenäisiä kuitenkin, tai kattoo nyt josko olisivat, huu pelottaa ja jännittää ihan, onneksi ovi yläasteen puolelle on edelleen puoliksi avoin. Ja voi kahvillekin mennä kun luokka osaa ihan itse olla. Ai, että.

***

”Yhdeksännellä luokalla hän alkoi liikkua synkemmissä porukoissa, mutta en olisi ikinä uskonut, että..." Niin tyypillistä. Todettakoon, että ihmiset koulukiusaavat, koska ovat perseestä. Hyvin syvältä sieltä. On valitettavasti tarpeellista joutua kohtaamaan se, eikä sillä väliä, miten se tapahtuu. On tuhansittain hienompaa tulla kiusatuksi kuin elää valheessa. Ihmiset ovat auttamatta toistensa vihollisia; on turhaa kuvitella, että ne muuttuisivat siitä, tai että itse pystyisi muuttamaan itsensä niin, että muiden ei tarvitsisi. (Enemmistöstä puhuminen taitaa olla mielekästä erinäiset massailmiöt huomioonottaen.) Saari oli kuulemma pettynyt. Uskon. Saari ei näet _kestänyt_ tätä kohtaamista, ja oli ilmiselvästi tottunut olemaan ihmisten kanssa, jopa siinä määrin, ettei arastellut tätä "synkempää seuraa", mikä veti puoleensa edellisen arastelemattomuuden huomioonottaen erityisen _todennäköisesti_ - todennäköinen kehityskulku, tarkoitan -, koska mies ei ollut tyypillisessä _patriarkaalisessa_ miesten välisessä hierarkiassa & kuvioissa (jotka muuten ovat erittäin suuri syypää melkeinpä kaikkiin kuviteltavissa oleviin ongelmiin) kuitenkaan riittävän hyvässä asemassa. Killuttimissaan uhkaavan kouristuksen tunteva miesväki kostaa sen, ettei yhteisö ja sen herruuden tavoittelu ja ylläpito takaa mutkatonta ja vastaansanomatonta adrenaliiniryöppyä kovimmille jäsenilleen - tai siis, ettei asiat ole hyvin ja just niin kuin pitääkin, sillä muiden kuin itsensä ja tismalleen itsensä kaltaisten mielenliikkeet eivät yksinkertaisesti ole osana käsityksessä hyvästä. (Paskaahan minä puhun, yläasteella tytöt ovat täsmälleen yhtä hirviömäisiä _siltä - oletettavasti pieneltä - osin, kuin eivät ole täysin passiivisia_.) Sen sijaan, että olisi loppuun asti pettynyt, Saaren olisi pitänyt _kiittää_ kiusaajiaan siitä, että avasivat hänen silmänsä. Saari ei halunnut nähdä, koska toivoi, että kaikki olisi hyvin - helposti. No, vaan kun ei ole.

Tietenkin on ymmärrettävää, miksei Saari kestänyt kohtaamista. En itsekään kestä niistä ainuttakaan silloin, kun ihmisiä pörrää ympärilläni kuin hyönteisiä, eikä tilaa sille yksinkertaisesti ole. Ihminen kun ei Pentti Linkolan sanoja mukaillakseni ole hyönteinen. On turha kuvitella, että ihmiset muuttuisivat, tai että itse pystyisi muuttamaan itsensä niin, että muiden ei tarvitsisi. Riittää, jos ylipäänsä mikään voi riittää, että sen pystyy kuvittelemaan, mikä kohottaa tungoksen automaattisesti korkeimmaksi mahdolliseksi ongelmaksi. Ei näitä sattumalta tehdä ruuhkassa. En tarkoita, etteikö ihminen tarvitsisi myös sosiaalisia kontakteja. Väitän, että ihmisiä ei opi tuntemaan väenpaljoudessa, puhumattakaan itsestään, ainoastaan reagoimaan tekemisiin ja liikaan jotakuta muuta hyödyttävään palautteeseen tavoilla, jotka on kehittymättömillä aivoilla jossain hämmentävässä tilanteessa hätäisesti oppinut. Intiassa vai missäkö päin se nyt olikaan, kun viihtyisyyttä ja ruuhkaa tarkoittava sana oli yksi ja sama. En tiedä siitä mitään, mutta ehkä ne ovat lakanneet olemasta perseestä yllä kuvaamaani tyyliin, ja onnistuvat hukuttamaan itsensä kuvitelmiensa sijasta vellovaan massaan. Yhtä kaikki ... kaikki ovat mielessäni kuolleita.

Itse asiassa ruuhka onkin ajatuksena paljon kasarmia siedettävämpi.

Todettakoon vielä, etten ole lainkaan varma siitä, että enemmistön ihanteet ovat auttamatta ristiriidassa omieni kanssa, ainoastaan siitä, että enemmistö on liian heikkoa ollakseen tuhrimatta niitä läpikotaisin, ja että pienet vähemmistöt takertuvat - kaikkein suurin enemmistö takertuu - tähän heikentääkseen enemmistöä entisestään. Vähemmistöt dominoivat siellä yläasteellakin. Sanotaan nyt aivan suoraan, että tästä nämä tuskin edukseen erottuvat poikkeusyksilöt repivät tapoja vedota Kaikkiin, mikä tehoaa, koska ihmiset harvemmin ajattelevat loppuun asti: http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Pieni+amerikkalaislahko+iloitsee+Kauhajoen+koulusurmista/1135239670883 Varoitan, että ne väittävät esimerkiksi vain harjoittavansa small-talkia ilman kummempaa merkitystä, mutta mitään, mitä ne sanovat, ei pidä uskoa; ja vaikka ne olisivat juuri harjoittaneet sitä juuri niin kuin mainostavat, seuraavassa hetkessä se, mikä edelleen näyttää yhtä merkityksettömältä, ei enää todellisuudessa ole sitä. Paras vain olla uskomatta mitään, mitä ne sanovat, ystäväni. Niiden pelkkä kuunteleminenkin vähentää sinut yksinomaan _vastustajaksi_. Muista, että ne _ovat_ huonompia ihmisiä. Ne eivät ymmärrä muusta kuin hyväksynnästä; se niille riittää, - nimenomaan _pieni_ hyöty muista ihmisistä - ja muut ambitiot kumpuavat ainoastaan siitä närkästyksestä, että joku on niitä sivistyneempi, osaavampi tai muuten parempi ihminen ulkoa määrätyillä kriteereillä; siinä sivussa ne hipovat aitoutta, koska väärätkin syyt potkivat tilanteisiin, joissa niihin on edelleenkin toisinaan mahdollista koskea (vaikka suurimmassa osassa _kaikkea_ ei ole enää mitään jäljellä ulkokuorta lukuunottamatta), koska kaikki arvostettu alunalkaen syntyi aitoudesta; muuten olemassaolo on niille pelkkää kärsimystä, ja kenties nautintoa, mikäli yksilö on harvinaisen selkärangaton ja kevytmielinen lortto. Haista vittu.

Naiset ovat ihania. Perinteiset, sitoutumishaluiset ja mustasukkaiset naiset. Täysin riippumatta siitä, miten ne elävät silloin, kun eivät voi olla kenellekään mustasukkaisia kohteiden puuttuessa. Sellaiset, joilla on riittävät vaatimukset em. kohdetta koskien; kaikki muut vaateet tai niiden puute ovat toisarvoisia. Ei sillä, että nämä ihanat naiset olisivat mieleeni, vaan tarvitsen niitä vastapainoksi teille. Ja niitähän riittää.

***

Ensin huolehditaan siitä, että auktoriteettihahmot kykenevät ja haluavat itse ottaa vastuuta yhtään mistään. Sen jälkeen puhutaan siitä, miten niiden toimet ovat vain hallittavien parhaaksi yms. jne. Siis ei toisin päin. Oikeastaan olen sitä mieltä, että niin kauan, kun poliitikot vain haluavat vaalien alla vaikuttaa tekevänsä jotain ja muutenkin ajavat ensisijaisesti omaa pyrkimystään pysytellä patsastelemassa ja tärkeilemässä vallan kahvassa - ehkä siksi, että muussa tapauksessa ne todennäköisesti eivät siellä olisi, ja joku toinen em. kaltainen taas olisi -, on parempi, ettei sitä viimeistä varotointa ja oireiden tukahduttamista ts. metallinpaljastimia ja asekieltoja panna käytäntöön ja ihmiset saavat edelleen vapaasti toteuttaa itseään laitoksissa.

Muussa tapauksessa seuraava isku tehdään - ja aivan varmasti tehdään - kaasulla tai vastaavilla ihmeaineilla. Nykyiset pikkurikollisten ja nuorien toivojen tempausten vuoksi tyytyväisinä myhäilemään tyytyvät _hullut_ ja samalla potentiaaliset aiempia älykkäämmät, ovelammat ja voimakkaammat terroristit joutuisivat toteamaan, ettei mitään tapahdu, ja toimimaan tällä kertaa itse. Olisinko voinut? Kyllä, varmasti oikeissa olosuhteissa. Olisiko siinä mitään _vitun_ järkeä, vai kannattaisiko niitä kouluja ensisijaisesti käyttää johonkin muuhun lukuisista osaltaan kasvavista puutteistaan ja virheistään huolimatta? Eipä olisi :(( Joudun perustelemaan tätä tässä itselleni.