IRC-Galleria

"Tällä hetkellä 'se pieni ero' miesten ja naisten välillä venytetään julkisuudessa äärimmilleen.

Julkisuuteen kaivataan uudenlaisia malleja miesten ja naisten välisille suhteille. Nykyisin miehet ja naiset esitetään voittopuolisesti joko toistensa vihamiehinä, pari- tai seksisuhteessa olevina tai sitten vähintäänkin tähtäämässä suhteeseen. Miehet ja naiset kuitenkin myös esimerkiksi työskentelevät ja harrastavat yhdessä."

Pidän edelleen kiinni siitä, että ne erot, joista itse puhun, ovat nimenomaan kaikkein olennaisinta ihmisissä, eivätkä yhtäläisyydet joko ole yhtään mitään tai niiden olisi parempi olla olematta. Itselleni se pitää paikkansa. Kaipaisinkin nykyistä tiukempaa työ- ja harrastuskulttuuria. Kaikenlaisista _mieltymyksistä_ puhuminen tulisi kieltää ja ainoastaan harrasteen ja työn kannalta olennaisista asioista kommunikoida, koska minua vituttaa, jos viholliseni esimerkiksi pitävät samasta musiikista kuin minä.

---

"Niin no, kaksoistandardeja voidaan ylläpitää sekä olemalla puhumatta niistä, että puhumalla niistä liikaa: selityksiä juuri toista osapuolta koskeville vapauksille/kontrollille läheissuhteiden suhteen voidaan varmasti pitää aika varmana oman omistushaluisuuden peittely-yrityksenä.

Toisaalta kyse voi toki olla konkreettisesta 'vaarasta', mutta tässä näemmekin miten itse asiassa paraatiesimerkin siitä, kuinka pieni arvo luottamuksella viime kädessä onkaan ihmissuhteissa pysymisen kannalta. Jos toiseen ei voi luottaa tuon vertaa ja luottamus olisi tärkeää, niin eivätkö ihmiset eroaisi aivan koko ajan toisistaan?"

Niin sitä luulisi, ja kai jopa siitä olisi hyvä aloittaa. Mehän tunnemme tämän ihmistyypin, joka oivaltaessaan, ettei millään mielikuvituksen tuotteella kuten "luottamuksella" ole _todellisuudessa_ merkitystä, juopuu sen suomasta vapaudesta, jännityksestä, ja mikä tärkeintä - vallasta, joka näyttäytyy nyt alastomana; tiedämme myös, ettei alistumaan tehty sukupuoli osaa käsitellä valtaa. En tiedä muita tapoja säästää jälkikasvua hirviömäiseltä itsetunnon polkemiselta ylpistyneen ja ylimielistyneen äidin taholta kuin (1) molemminpuoliseen petturuuteen, puolisolleen partaansa - jota siis naisille ei harmi kyllä kasva, vaikkeivät sitä ilmeisesti ole vielä oivaltaneen - nauramiseen ja hybrikseen perustuvan tilanteen ratkeaminen tai (2) Oikea Isyys ts. akkansa oikeaoppinen ja -mielinen kurittaminen.

---

"Julkisuuteen kaivataan uudenlaisia malleja miesten ja naisten välisille suhteille. (...) Miehet ja naiset kuitenkin myös esimerkiksi työskentelevät ja harrastavat yhdessä."

"Niin no, kaksoistandardeja voidaan ylläpitää (...) olemalla puhumatta niistä" - Ongelmia voidaan ylläpitää olemalla puhumatta niistä.

Arkinen väistämättömään konfliktiin välttämättä johtamaton kanssakäyminen sukupuolten välillä ei täytä valtavaa syväluotaavien suhteiden mahdottomina näyttäytymisen synnyttämää tyhjiötä. Niiden mainostaminen Yhteisen Ihmisyyden - Ei Sukupuolisuuden :) onnellisena merkkinä on ongelmasta vaikenemista. Uusia malleja kaivataan kyllä, mutta näissä ei ole mitään uutta - nämä vain eivät ole julkisuudessa näytillä siksi, ettei niissä ole mitään kiinnostavaa. Toki tässä ehkä osutaan oikeaan siinä, etteivät jo etukäteen roihuavat kokonaisen suhteen yhdistyessään muodostavat puolikkaat ole ainoita arjesta erottuvaan - pidättäydyn käyttämästä termiä syvällinen - suhteeseen päätyviä ihmisiä, mutta tekstin muotoilusta saa käsityksen, että nämä vähäpätöiset yhtäläisyydet jo itsessään lieventäisivät ennestäänkin mitättömiä eroja; mahdollisesti, että nämä joillekin hupsuille ja asioita paisutteleville katastrofeina näyttäytyvät erojen ikävät vaikutukset voi aivan hyvin unohtaa tämän toisenlaisen yhteenkuuluvuuden, sosiaalisen "bondaamisen" ollessa edelleen mahdollista - kirjoittajahan oli nainen, joille on koko elämän ollut tarjolla miehille huomattavasti tuntemattomampi sosiaalinen tukiverkosto, kuten edellisessä merkinnässänikin tuli ilmi.

Merkinnän tarkoitus on siis tuoda esille tuollaisten kirjoittajien ja kirjoitusten, jotka on muotoiltu tuolla tavalla, herättämä epäluulo, ja selventää, miksi se on perusteltua - ei kieltää yhteisten päämäärien mahdollisuus aina ja kaikissa tapauksissa. Vaikka jaksankin usein muistuttaa myös biologisista ja fysiologisista tekijöistä sukupuolierojen rakentumisen taustalla, tarjoavat juuri nekin mahdollisuuden, että tässä nimenomaisessa tapauksessa erot ulottuvatkin vain kielenkäytön alueelle vaikeutena aavistaa ennalta, millä tavalla ja minkä tekijöiden sanelemana tulee ymmärretyksi vastakkaisen sukupuolen taholta: Darvi#blogcomments

"että puhumalla niistä liikaa"

Ongelmista puhuminen parhaimmillaan ahdistaa ja ajaa tekemään niille jotain, vaikka ne olisivat - vielä ollessaan poissa silmistä - suurempia ongelmia muille ihmisille. Mikäli en saa toimia esimerkkinä, toimin näin.

---

Klo 3:36 - Omahyväisyydessäni haluan taas korostaa ja loistaa sillä, että siirryin Nietzschen pariin vasta saatuani merkinnän päätökseen: "Nainen tahtoo tulla itsenäiseksi: ja siinä tarkoituksessa hän alkaa selittää miehille 'naista sinänsä' - se kuuluu Euroopan yleisen _rumennuksen_ pahimpiin edistysaskeliin. Sillä mitä kaikkea täytyykään naisellisen tieteellisyyden ja itsensäpaljastuksen yritysten tuoda päivänvaloon! Naisella on paljon aihetta olla häveliäs: naisessa piilee kovin paljon pedanttista, pintapuolista, koulumestarimaista, pikkumaisen-vaateliasta, pikkumaisen-hillitöntä ja - julkeata - tarkasteltakoon vain, kuinka hän kohtelee lapsia! - minkä on toistaiseksi pohjaltaan parhaiten torjunut ja lannistanut mieheen kohdistuva _pelko_." (Kappale 239, jossa N. ihannoi naisten peitettyjä tiikerinkynsiä, naista samanaikaisesti pelottavana ja säälittävänä ja äitejä _komplekseja_ potevien, häiriintyneiden ja sotaisien valloittajien synnyttäjinä, onkin jo jotain, minkä niputan samaan kastiin maksiimeina lopullista sekoamista ja romahtamista pohjustavien viisauksien kanssa. Koska tämä herättää epäilyjä, että poimin herran teksteistä ainoastaan itseäni miellyttävät palat, joutunen joskus julkistamaan pohdintani siitä, millä tavalla olen tähän mennessä Nietzscheä lukenut.)

"Kolme polkua

Konfutse (551 - 479 eKr.) sanoi, että ihmisellä on kolme tietä toimia viisaasti: ajattelun tie, joka on jaloin, jäljittelyn tie, joka on helpoin ja kokemuksen tie, joka on katkerin.

Ajattelu on naisen mielelle toisinaan aivan liian kimurantti, koska silloin pitää.... harkita. Ja siihen ei riitä resurssi, koska sielu ja sydän vaativat liikaa tilaa. [Miten ne sen tekevät, eihän sielua ole ja sydän on lihas? Jokainen nainen tietää, että sen ne kuitenkin tekevät.]

Jäljittelelyn tie on vaarallinen, kun ei voi tietää, ketä jäljitellä, kenellä se viisaus on hallussaan, kenen varjossa kulkea, kenen päätä seurata. Sitä tietä kulkien saattaa joutua tiloihin, joista ei osaa itse ulos, joissa vasta viisautta kysytäänkin, ja jos sitä ei ollut lähdössä, miten sitä siellä tuntemattomassa olisi yhtään enempää.

Jäljelle jää siis toimia kokemuksen kautta, katsoa historiaansa, muistaa kulkemansa tiet. Ja huomata, että jos niitäkään polkuja ei olisi tarponut, niissä nokkosissa jalkojaan polttanut, niissä sateissa kastunut, niitä myrskyjä pelännyt, niin ei olisi nyt tässä auringossa, ei olisi näitä silmiä, jotka näkevät niin kuin nyt näkevät. Näkevät sen, mitä nyt on. Ei olisi tässä, tällä päällä. Jos se, mitä nyt näkee, ei helli silmiä, on uskottava, että huomenna on toisin. Tai ylihuomenna, ensi viikolla. Ennemmin tai myöhemmin aurinko paistaa."

Paistaa se ehkä. Teille.

"Neonomide kirjoitti:
'Toisaalta jenkeissä naiset ovat päässeet kotiäitihelveteistään nopeammin tolpilleen kuin miehet, avioerotilanteissa. Vaikka naisten taloudlelinen tilanne on yleensä lentänyt aivan perseelleen. Kaipuu, kyky ja halu "bondata" lienee asia, jota naiset voivat pitää yllä aktiivisemmin tai osaavat hakeutua seuraan jossa voivat purkaa asiaa paremmin. Veikkaan jälkimmäistä, niin oman kyvyn kuin vastaanottajien vastaanottavuuden suhteen. En oikein usko sellaiseen essentiaaliseen aleksitymiaan, joka olisi miehille jotenkin kohtalonomaisesti tyypillisempää. Niin ettei siihen voisi vaikuttaa.'

Harmi kyllä tämä onnistuu parhaimmillaan näyttäytymään myös negatiivisessa valossa. Naisethan voivat (...jumalauta...) tehdä ihan mitä tahansa, koska siitä ei niille itselleen koidu niin suurta haittaa, että se tuntuisi ilman viivettä - eikä koira opi, jollei sitä potkaise heti erheen sattuessa. Tässä mielessä pahaisten naisten traumatisoimien sosiopaattien taipumus eristää naaraskumppaninsa on ymmärrettävä."

Lainausmerkkeihin:

Tuossahan oli suollettuna limittäin naisten sumuttamistarkoituksessa käyttämien perusteiden tuottamaa hämmennystä meikäläisessä miehenä - ja tätä: "Pahiskundien kanssa huseeraaminen näyttäytyy tässä sitten kätevänä todellisuuspakoisuutena omien mielihalujen maailmaan ja naisen oman pikku itsenäistymisprojektin idealisaationa. Harmillista tässä toki on se, että logiikka unohtuu jonnekin matkan varrella." Epävarmaksi vaikuttaa jäävän, onko kyse oikeasti sumuttamisesta, mutta tässä on pointti: "Pohjimmiltaan irrationaaliset naiset kun ovat kuolleet väistämättä sukupuuttoon" - tosin tämäkään mekanismi ei toisaalta ole täydellinen naistenkaan kohdalla: "Pariutumisälykkyydeltään fiksummat miehet ymmärtävät tämän, ja osaavat sopeutua tilanteisiin (siis naisen preferensseihin) TAI omaavat passiivisesti sellaisia piirteitä, jotka liitetään haluttuihin ominaisuuksiin", eli nainen voi mennä irrationaalisuudessaan hyvin pitkälle, kunhan näiden irrationaalisuus vain sopii "pahojen poikien" kaavamaisuuden kanssa yksiin.

---

"Kenties ei ymmärretä ilman muuta, mitä tässä sanoin 'hengen perustahdosta': sallittakoon minun selittää. - Se käskevä jokin, jota kansa sanoo 'hengeksi', tahtoo olla herra itsessään ja ympäristössään ja tahtoo tuntea olevansa herra: se tahtoo moneudesta yksinkertaisuuteen, sillä on yhteennitova, lannistava, hallitsemisenhaluinen ja todella herramainen tahto. Sen tarpeet ja kyvyt ovat tässä samat, joita fysiologit toteavat kaikessa, mikä elää, kasvaa ja lisääntyy. Hengen voima omaksua vierasta ilmenee väkevässä taipumuksessa tekemään uusi vanhan kaltaiseksi, yksinkertaistamaan moninainen, jättämään huomioon ottamatta tai sysäämään pois se, mikä on täysin ristiriitaista: samoin kuin se tahallisesti voimakkaammin alleviivaa, korostaa, väärentää itselleen tiettyjä vieraassa, jokaisessa 'ulkomaailman' kappaleessa havaittuja piirteitä ja linjoja. Sen tarkoituksena on tällöin omaksua uusia 'kokemuksia', sijoittaa uusia olioita vanhoihin sarjoihin, - siis kasvaa; vielä täsmällisemmin sanoen saada kokea kasvamisen _tunne_, lisääntyneen voiman tunne." - Nietzsche

Aion taas kerran osoittaa, miten naisille kelpaa vain vähemmistö miehistä, jotka ovat todellisuudessa pelkkää silmänlumetta ja joiden koko viehätysvoima on täysin riippuvainen alemman tason miesten tönkköydestä. Naiset siis elävät valheessa.

Lainaan Freudia tästä blogimerkinnästä: http://actuspurunen.blogspot.com/2008/0 ... desta.html

"[H]ellyyden ja aistillisuuden yhdistäminen samassa rakkausuhteessa muodostaa keskeisimmän vaikeuden, eli Freudin sanoin: '- - kun he rakastavat toisiaan he eivät himoitse ja kun he himoitsevat he eivät kykene rakastamaan.'
(...)
Eräänä syynä rakkauselämän vaikeuksiin Freud näkee aikakautensa kulttuurin vaatimuksen elää monta vuotta ilman seksuaalista rakkausobjektia. Aika seksuaalisesta kypsymisestä murrosiän sosiaaliseen kypsymiseen ja itsenäistymiseen, jolloin voi solmia parisuhteen, on pitkä."

Olen tästä eri mieltä. Ensinnäkin olen joskus onnistunut ratkaisemaan tuon em. vaikeuden, mikä nyt ei sinällään todista mitään. Oma kokemukseni siitä, miksi paneminen mielestäni on ollut pohjimmiltaan vastenmielistä ajoittaisista hellyyden tunteista huolimatta, oli kuitenkin tyystin toinen kuin tuo tuossa, ja liittyi enemmänkin tähän:

"Naiseen voi harvoin luottaa, koska hänellä on tarve miellyttää aina sitä, jonka kanssa on tekemisissä ja mikäs se parempi tapa onkaan kuin haukkua sitä, joka ei ole läsnä."

Toki muutakin kuin tuollaista kokenut ihminen voi olla rakkauselämässä harjaantuneempi eikä silloin tuollaisten mahdollisuuksien nouseminen tietoisuuteen häiritse toimintaa (tai siis muitakin mahdollisuuksia nousee tietoisuuteen, jolloin ei ole pyrkimyksessään päästä jonkinlaiseen suhteeseen pakko tarttua mihin tahansa vähään, mistä saa otteen), mutta yhtä lailla aikainen seksuaalinen rakkausobjekti voi muuttua ja muuttuukin helpoksi ratkaisukeinoksi tuohon luonteeltaan hankalaan ja kivualiaaseen ongelmaan, johon tuskin on helppoa patenttiratkaisua. Tämä taas tarkoittaa esim. juuri tätä:

"Freud pohtii, olisiko täydellinen seksuaalinen vapaus vastauksena tähän dilemmaan, mutta toteaa sitten, että yleensä esteet nostavat libidinaalista intensiteettiä. Hän viittaa myös antiikin moraaliseen rappeutumisvaiheeseen, jolloin 'rakkaudesta oli tullut arvoton ja elämästä tyhjä' (Freud 1912d(1971, 267)."

Toimintakyvyn/suorituskykyisyyden mukaan arviointi (tai pikemminkin Neonomiden mainitseman aivojen funktioiden syväanalyysin, mikä on huomattamasti omaani sopivampi ilmaus) tuolla tavalla johtaa siihen, että tämän varhaisen (alhaiseen älykkyysosamäärään kytköksissä olevan, mikäli se nyt on millään tavalla kiinnostavaa) seksuaalisen aktiivisuuden sudenkuopan välttäneet ihmiset törmäävät h-hetken koittaessa juuri siihen pelkoonsa, joka panemisen vastenmielisyydestä oli alun alkaen vastuussa, eli toisin sanoen olivat oikeassa; pantava naaras on mielellään ja paljon mieluummin pantava kaikille muillekin ja kertoo niille muille juttuja penikseni mitättömyydestä, joten mikään tässä ei ole aitoa, eikä tästä impotentista halusta riitä edelleenkään moottoriksi kuin yhdelle toiminnolle kerrallaan (minkä naiset aivojen funktioiden syväanalyysin perusteella tulkitsevat heikkoudeksi), mistä syystä naaras päätyy panemaan jotakuta niistä, joille yksinomaan tämän vanhan tutun 20% miehistä saa 80% naisista -jaon takia riittää niin paljon vaihtelevaa naaraslihaa, ettei näitä toimintakykyä heikentäviä seikkoja tarvitse ikinä pysähtyä kohtaamaan. Nämä miehet ovat vähintään falskeja, koska ovat täysin riippuvaisia siitä, että loput miehistä ovat pahasti jähmettyneitä.

vaanonainaalistuttavamuutuviinolosuhteisiin.Olenhuomanut,etteiedessuurinosamieltymyksistäja intohimoistaoleriippumatonmuistaihmisistä,jotkatavallaanantavatniillemerkityksen,joten

jos nietzscheläinen hengen palo merkitsee näiden intohimojen vaihtumista uusiin läheisten ihmisten vaihtuessa, ts. kykenemättömyyttä jalostaa ainuttakaan riittävän pitkälle, tällainen palo ei roihua riittävästi. Tästä, siis juuri tuosta jalostamisesta, kirjoittaa itse kyseinen herrasmieskin paljon yksityiskohtaisemmin kuin minä, joten kaikki tästä poikkeava on vain samassa maailmassa elävien eri ihmisten kieroutuneita mieltymyksiä.

Tokiintohimojajamieltymyksiäsalakavalastiohentavistasuhteistaetäisyydenottaminenonihmisellehyväksi-javalitettavanmahdotontaniin,etteisemerkitsisilopullistairrottautumistajaherpaantumista.Tästäjasiitä,ettäainakinomaansuhtautumiseenivaikuttaase,ettäneroudestaanhuolimattaNietzschelopultans.sekosi

vaanonainaalistuttavamuutuviinolosuhteisiin.Olenhuomanut,etteiedessuurinosamieltymyksistäja intohimoistaoleriippumatonmuistaihmisistä,jotkatavallaanantavatniillemerkityksen,joten Tästäjasiitä,ettäainakinomaansuhtautumiseenivaikuttaase,ettäneroudestaanhuolimattaNietzschelopultans.sekosiaahaha"muttasehänolijokufyysinenjuttusillä,kai..siis oli sillä joku fyysinenjuttu.."ahahaNähdäksenitässäonaineksiasiihen,mikäjohtaahiljalleenjaväistämättä
alaspäin."[V]ivahduksentajuamisentaidetta,jokaonelämänparasvoitto
" - epäilemättäkyvyttömyystajutav ivahdustaonvastenmielistä(hehe),muttatämä:"huonoinkaikistamieltymyslajeista,mieltymysehdottomaan,joutuusäälimättömästi¨petetyksijaväärinkäytetyksi,kunnesihminenoppiipanemaanhiukantaidettatunteisiinsa"-tämäonpsykologisestiliianraskasta.Epäilemättäpakonjatyhjyydenuhkanedessäkehittäävähästäkinuusiajaluoviatapojatuntea,kunneslopultajäljelläonenäätyhjyys-eikätyhjyydestäsynnyenäämitään.Onhanluominentokihuumaavaajaaddiktoivaa,jasitäkinvaarallisempaa,muttayhtäkaikkiolenoikeassa.Ettämoro.Vuosikymmenenkulumistaodotellessa,ehkäsetuomeikäläisellekinjotain.

Kaikki herran tekstin ulkopuolella ja ympärillä ei ilmiselvästi enää soita laulua kunniaksesi, kuule.

Tahto valtaan!
Tahto sotaan!
Maailma on helvetti!
Ja mitä vittuu?
Me ollaan rauniot
Me ollaan maailman palopommit/yllyttäjät

Kidutus puutarhassa
Kidutuspuutarhassa!

"Luullakseni tämänhetkisistä akkaintutkimuksen jäykistä vastustajista kognitiivinen yläluokka vastustaa sitä - ei siksi, että haluaa parantaa sen vastenmielisistä lastentaudeistaan ja kuvottavien häiriintyneiden feministien vaikutuksista, vaan - siksi, että arvostaa sitä miehistä aleksitymiaa, josta oli diskurssii. Nämä ihmiset pelkäävät kuollakseen sitä järjenjuoksun velttoutta, joka muka seuraa siitä, että resursseja siirretään mahdollisesti ja pahimmassa tapauksessa jopa prosessointitehonsa puolesta todellisiin saavutuksiin kykenevien MIESTEN kohdalla kovan älyllisen ja tieteellisen kilpavarustelun saralta asioiden kulusta huolehtimisen saralle, ja haluavat säilyttää jo entisen status quon, joka näiden ihmisten onneksi on muuttunut entistäkin hirveämpään suuntaan - epäilemättä juuri siksi, ettei resursseja käytetty asioiden kulusta huolehtimiseen. Tämä ajattelutapa ulottuu mielenterveydestä ja luonnosta huolehtimisesta sosiaalisen syöpäkasvaimen ja sitkeään juurtuneen liman voittamiseen."

Tämäkään ei ole täysi valhe, ystäväni. Kysymysmerkiksi jää, missä määrin kyse on pikemminkin koko tieteenalaa määrittävistä piirteistä kuin vaikutteista - tämä jokaisen täytyy selvittää itse, enkä uskoisi hetkeäkään sitä vilkkaana käyvää keskustelua, jossa puhutaan yläkäsitteillä ja varotaan menemästä sisään itse ongelmaan, tähän tyyliin: "Ihmisten käyttäytymistä ei voi selittää ilman genetiikkaa ja evoluutioteoriaa!"
- "Tutustuisitte naistutkimukseen ennen kuin kritisoitte!"

Lapsikin ymmärtää, että ihmisen käyttäytymistä voi selittää liian yksioikoisesti evoluution avulla, suoristamalla mutkia - ja että vastaavasti "tutkijat" voivat olla lapsen tasolla tieteellistämässä kuvitelmiaan. Itse asiassa jälkimmäinen on edellisen ilmiön ylempi taso, joka voi päteä sekä luonnontieteellisen maailmankatsomuksen jalustalle nostaneisiin että kulttuurintutkijoihin. Ajattelit näitä jo tässä merkinnässäsi: Eierpflanze Itsekin tiedän, että esimerkiksi seksuaalisuuden määräytymisessä on vastaavia tasoja kuin naistutkimus väittää - aivan samoin kuin siinä on biologinen taso; en ole samaa mieltä queer-tutkija-tohtori Pia Livia Hekanahon kanssa siitä, että ihmisiä kannattaa edes yrittää kehottaa kokeilemaan uutta seksuaalisuutta, jos vanhassa on omat huonot puolensa, vaikken uskokaan, että biologinen taso määrää lopullisesti juuri kenenkään seksuaalisuutta - sen tekee historiallinen taso, jonka muotoutumisen tietynlaiseksi biologia tekee todennäköiseksi (jokaisen uuden sukupolven tapauksessa). Itse asiassa näen seksuaalisuuden luontevimmillaan elämäntilanteiden mukaan elävänä, mutta sen jyrkälle muuttumiselle otolliset tilanteet - jotka epäilemättä eivät kulttuurissamme ainakaan miesten tapauksessa yleensä kuitenkaan johda sen muuttumiseen, eivät em. queer-tutkijan lausunnon myötä enenevissä määrin välttämättä enää edes sille alttiiden yksilöiden tapauksessa: http://en.wikipedia.org/wiki/Overjustification_effect - pahimmillaan äärimmäisen kivuliaina. En siis pitäisi homoseksuaalisuuden jyrkkää kasvua yhteiskunnassamme oletusarvoisesti iloisena asiana.

Esimerkiksi väite "ihminen toimii ja tuntee tietyllä tavalla, koska pyrkii näin varmistamaan geeniensä mahdollisimman tehokkaan leviämisen" voi olla turhan jyrkkä, vaikka "ihmiselle on kehittynyt tietynlaiset tunnevalmiudet evoluution sanelemana" pitäisikin paikkansa - jälkimmäinen ei välttämättä kerro vielä siitä, millä tavalla toiminta- ja tunnevalmiudet aktualisoituvat nykyisessä kulttuurissa. Eikä edes tarvitse olla niin, että kulttuurissamme pyrkimys levittää geenejä mahdollisimman tehokkaasti olisi stigmatisoiva ja siis todennäköisesti tehoton tapa juuri levittää geenejä - riittää, että se on joskus ollut tai muista syistä kyseinen käyttäytyminen aiheuttaa toimijassa itsessään (rajoitus on siis kenties jonkinlainen sivutuote ja peräisin yksilöstä itsestään, ei käyttäytymisen saamasta vastaanotosta) kulttuurissamme aversiota.

Huomionarvoista: tätä on niin vaikea tutkia jyrkän tieteellisesti, ettei nähdäkseni ole mitään väärää siinä, jos tutkiminen jää toisinaan spekulatiiviselle asteelle. Parhaimmillaan tämä on kovista tieteistä (mahdollisesti poliittisten agendojen vuoksi) vedettyjen liian hätäisten johtopäätösten mahdollisimman havainnollista ja käsinkosketeltavaa kyseenalaistamista, huonoimmillaan jotain kyseenalaista poliittista agendaa ajavien hatusta vedettyjen väitteiden popularisointia.

Tarvitisin siis lisää todisteita sille, että neuro- ja kognitiotieteelliset tulokset evoluution vaikutuksista käyttäytymiseemme "kielletään naistutkimuksessa totaalisesti", ennen kuin voisin uskoa näihin väitteisiin.

En hetkeäkään epäile, etteikö tieteeseen tai "tieteeseen", jossa erityisesti painotetaan sosiaalista rakentumista jäykän biologisuuden sijaan, olisi hurahtanut aivan liikaa hulluja, jotka ajavat täysin päättömiä agendojaan ja haluavat tietysti itse olla näitä Rakentajia ja tämän liikkumavaran häikäilemättömiä hyväksikäyttäjiä. Eivät ne tietenkään hakeudu biologian pariin, jolleivät sitten perusta enemmän ihmisten radikaalista ja vallankumouksellisesta muuttamisesta vihreiksi ja laikukkaiksi manipuloimalla geneettistä perimää.

---

Havainnollistava esimerkki: esimerkiksi tässä esitetyistä naistutkimuksen väitteistä ainoastaan yksi on suoralta kädeltä kyseenalaiseksi tulkittava http://keisarinna.blogspot.com/2008/03/naistutkimuksen-vitteet-ovat-epselvi.html Niin kauan, kun määritellään, mitä jokin on - ei, mitä jokin ei ole sen lisäksi - ei välttämättä ole astuttu tieteen varpaille.

Naistutkimus kuitenkin on uskomattoman korni nimi tieteelle tai "tieteelle" - eihän se voi olla mitään muuta kuin tämän vanhan tutun Sekopäiden Asian Liikkeen luomus, jonka nimissä on sittemmin mahdollisesti tehty jotain huomioni arvoistakin (//edit: tuskin mitään korvaamatonta) -, eivätkä tässä merkinnässä käsitellyt naistutkimuksen vastustajat täytä alun lainauksen (syntilistan) tuntomerkkejä. Näissä merkeissä joudun silti toistaiseksi toteamaan naistutkimuksen lojaaliin oppositioon asettumisen liian riskialttiiksi sekä puhtaan järjellisyyden ja pyrkimyksen rakentavaan keskusteluun NAISTEN kanssa aivan liian heikoksi vaikutuskeinoksi.

Käyttäjänimi "hauki" on turha psykopaatti ja saa seuraavan kerran, kun tapaamme, vähintään napin otsaansa. Siis jos ei toimisi kuvottavan harmaan maailmankuvansa levittäjänä ihmisten lisääntymisvietin sammuttajana tulevaisuuspessimismin lietsomisen keinoin.

Kuvassa siis nappiotsainen mies. Kuva on sarkasmia ja ironiaa, koska tuollaisia hauen kaltaisia tunnottomia psykopaatteja pitäisi lakata äänestämästä. Vaikka eihän se niin yksinkertaista ole, mistä syystä soisin tämän kaltaisia turruttavan tylsiä ehdotuksia puitavan blogosfäärin yhteiskunnallisessa keskustelussa: Pakkopuoluevaltaa vastaan No, hommiin siitä.

"Nuorella iällä kunnioitetaan ja halveksitaan vielä ilman sitä vivahduksen tajuamisen taidetta, joka on elämän paras voitto, ja nuoruuden täytyy kohtuuden mukaan ankarin ehdoin sovittaa, että se on siten käynyt ihmisten ja olioiden kimppuun jyrkästi myöntäen ja kieltäen. Kaikki on järjestetty sille tolalle, että huonoin kaikista mieltymyslajeista, mieltymys ehdottomaan, joutuu säälimättömästi petetyksi ja väärinkäytetyksi, kunnes ihminen oppii panemaan hiukan taidetta tunteisiinsa ja vielä mieluummin uskaltaa koetella keinotekoista: kuten oikeat elämäntaiteilijat tekevät. Vihaisuus ja syvä kunnioittavaisuus, joka on nuoruudelle ominaista, ei näytä pääsevän rauhaan, ennenkuin se on väärentänyt ihmiset ja oliot niin, että voi purkaa heihin tunteitansa; - nuoruus on jo sinänsä jotain väärentävää ja petollista. Myöhemmin, kun nuori sielu vihdoin, pelkkien pettymysten kiduttamana, kääntyy epäluuloisesti takaisin itseänsä vastaan, yhä vielä kuumana ja raisuna, mös epäluuloisuudessaan ja omantunnonvaivoissaan: kuinka se nyt onkaan vihainen itselleen, kuinka se raateleekaan itseänsä kärsimättömästi, kuinka se kostaakaan pitkällisen itsensä-sokaisemisen, ikäänkuin tämä olisi ollut tahallista sokeutta! Tässä siirrynnässä ihminen rankaisee itseänsä epäilemällä omaa tunnettansa; hän piinaa innostustansa epäilyksellä, tunteepa jo hyvän omantunnon vaarakseen, ikäänkuin hienomman rehellisyyden hunnuttamiseksi ja väsymykseksi; ja ennen kaikkea, hän asettuu ja asettuu periaatteellisesti "nuoruuden" _vastustajien_ puolelle. - Kuluu vielä vuosikymmen: ja hän käsittää, että kaikki tuokin oli vielä - nuoruutta!"

Nähdäkseni tässä on aineksia siihen, mikä johtaa hiljalleen ja väistämättä alaspäin. "[V]ivahduksen tajuamisen taidetta, joka on elämän paras voitto" - epäilemättä kyvyttömyys tajuta vivahdusta on vastenmielistä (hehe), mutta tämä: "huonoin kaikista mieltymyslajeista, mieltymys ehdottomaan, joutuu säälimättömästi petetyksi ja väärinkäytetyksi, kunnes ihminen oppii panemaan hiukan taidetta tunteisiinsa" - tämä on psykologisesti liian raskasta. Epäilemättä pakon ja tyhjyyden uhkan edessä kehittää vähästäkin uusia ja luovia tapoja tuntea, kunnes lopulta jäljellä on enää tyhjyys - eikä tyhjyydestä synny enää mitään. Onhan luominen toki huumaavaa ja addiktoivaa, ja sitäkin vaarallisempaa, mutta yhtä kaikki olen oikeassa. Että moro. Vuosikymmenen kulumista odotellessa, ehkä se tuo meikäläisellekin jotain.

---

Väittäisin näillä perustein, sikäli kun ainakin yksi kokonainen kirjan osio on tätä ajattelua täynnä, että kyseinen ukko on väärässä, - jos tämä ei olisi jo kolmannessa osiossa niin tavattoman ihana. Oi, panisin!

---

Niin, jos jok'ikinen nainen ei olisi perseestä, voisi tämän jo olemassaolevan tyhjyyden nähdä jo ennen, kuin mieltymys siihen tulee petetyksi ja väärinkäytetyksi.

Eri ilmansuunnista on alkanut kuulua ujoa yninää, että kannattamani jäykkä ja julma seksuaalikielteisyys aiheuttaa väkivaltaisuutta, koska muslimiterroristitkin pakottavat naisensa pukeutumaan kasvohuntuihin.

Miten kulttuurista voi mielessään vääntää seksuaalikielteisen, jos asiaan kuuluu pitää jalkavaimoja (ei mitään merkitystä sillä, pitäisikö vaimoja oikeaoppisesti kohdella samanarvoisina, jos miehiltä lentelee jalkavaimojensa vuoksi peenikset, kuten muuan hulvattoman uutisen mukaan oli käynyt) ja mm. raiskauksen todistamiseen on perinteisesti vaadittu liioitellusti kylällinen todistajia? Tuollainen kulttuurihan on vain naiskielteinen ja ilmiselvästi päin vastoin _painottaa_ miesten nautinnollista elämää; seksiin liittyvät rajoitukset edustavat pyrkimystä naisten huoruuden paranoidiin kontrollointiin. Sillä, mitä kyseinen uskonto maltillisimmillaan tai yleisesti ottaen on, ei ole mitään merkitystä, jos puhumme terroristeista.

Tämä taas käy täysin yksiin esittämäni mallin, jossa traumaattinen neitsyt/huora -jako syntyy joko puolustuksena naissukupuolen ominaispiirteille tai - kuten tässä tapauksessa - miehen nautinnonhakuisuuden sivuuttaessa psykologiset tarpeet, miehille ominaisen tunne-elämän, jolloin seksuaalista tyydytystä varten on oma naislokeronsa, ja koska kyseiseen lokeroon tutustumalla törmää kaikkeen siihen, mikä ahdistaa tuntevaa miestä (naisen tyhjyyteen; siihen, että tuntevan mielen näkemys naisesta on pitkälti fantasiaa, sitä, millaisen mies haluaisi naisen olevan; naiseen pelkkänä seksin välineenä, mikä riittää naiselle mainiosti, jos se riittää miehelle, koska nainen tykkää siitä, että sitä nussitaan, ja muu röyhelö naisen ympärillä on syntynyt ainoastaan miehen tarpeesta - "He covers her mouth and fucks her ass. He blows his jam up her fudge hole as she dies. She asked for it. That's how he sees it, anyway. And his opinion is the only one that matters. You wouldn't listen to a woman, would you?" -Boyd Rice, Let's Hear It For Violence Towards Women), täytyy tunnetarpeiden tyydytykseksi luotu hutera, käsistä karkaava idealisoitu fantasia erottaa täysin tästä toisesta lokerosta.

Olette siis täysin hakoteillä etsiessänne tietä väkivallattomuuteen nautinnonhakuisuudesta tai naisten seksuaalisesta vapautumisesta. Vaikka osalle ihmisistä tämä toimisikin, merkittävälle osalle naisten seksuaalisuuden rajoittamaton toteutuminen merkitsisi elämisen (ei elossa pysymisen) mahdollisuuksien kavenemista ja ahtaalle joutumista, ja seuraavassa merkinnässä on kiinnostavia pointteja ajattelutavasta, että ilman näitä vanhanaikaisia pahanilmanlintuja ja täydellisyyden esteitä eläisimme paratiisissa: http://actuspurunen.blogspot.com/2008/06/rasismin-fantasmaattinen-konstituutio.html

Zizekin ajattelun ero omaani nähden ainakin pinnallisesti näyttää olevan siinä, ilmeisestä yhdenmuotoisuudesta huolimatta, että itse puhun jatkuvasti vaistonvaraisesta toiminnasta ja sen synnyttämästä traumasta, siinä missä Zizek käsittelee erehdyttävästi tätä muistuttavaa ("olemisen perustrauma", vai mikä nyt olikaan) kokonaisuutta tietoisuuden synnystä käsin. Aloitin juuri muuan kuppaisen vanhan filosofin hourailujen lukemisen, koska paikalliseen kirjastoon oli ilmestynyt käsittääkseni filosofin viimeiseksi jääneen vuodatuksen lisäksi Hyvän ja pahan tuolla puolen, ja siinä sanotaan tarkkaan ottaen näin: "[Y]htä vähän on 'tietoisuus' missään ratkaisevassa merkityksessä vaistomaiselle _vastakkainen_, - filosofin enintä tietoista ajattelua ohjaavat salaa hänen vaistonsa pakottaen sen määrätyille urille." Saa nyt nähdä, onko tällä ukonkäppänällä enemmänkin annettavaa, musta kun vähän tuntuu, että se on ns. mulkku.

Vieraan ja saavuttamattoman haluaminen on vain pakoyritys, jos sattuu käymään niin, että aiempi saavutus osoittautuu helvetiksi; ihmisen opittua tavoittelemaan mielihyvää tietystä suunnasta se pyrkii jatkamaan vielä kyseisen suunnan osoittauduttua kaatopaikalle johtavaksi, mikä liittyy addiktioihin, joten aiemmassa helvetissä oli todella jotain muutakin vikaa kuin ei-mahdottomuus, vaikka sen aikana ja jälkeen todella mieltymykset määräytyisivät täysin sen mukaan, mikä on (vielä, tiedostamattomasti toivotaan että aina, muttei samaan aikaan välttämättä ymmärretä, miksi pidättäytyä, jos tuntuu paremmalta kuin äskeinen helvetti) tavoittamatonta; seksuaalisuus _on_ rangaistus ja katumus synnistä, jota on heittäytyminen helvettiin siinä uskossa, että saisi siitä jotain hyvää (katumuksena tosin ei jatkoantautumista seksuaalisuudelleen voi oikein pitää, ainoastaan saavuttamattoman houkutusta ennen sen saavuttamisen hyväksymistä aivan liian lyhyenä katumuksen hetkenä; puuttuuhan saavutetusta entisestä saavuttamattomasta mahdollisesti edellisen saavutuksen helvetti, mikä joillekin loulaiffeille riittää kunnes kaikki muistikuvat helvetistään kaikkoavat, joten yllättäen katumusta ei tarvitakaan aidon nautinnon loppuun kuluttamiseen viimeistä pisaraa myöten). Ajatuskulku "haluun vaan jotain mikä on saavuttamatonta näemmä, tää on vaan tää haluamisen dilemma ja probleematiikka, ihminen on sillä tavalla huonosti rakennettu (epäilemättä on huonosti rakennettu, mutta saavuttamattoman haluaminen on itse asiassa yksi harvoista nerokkaista taipumuksista armahtaa kehnot aivot)" on nähdäkseni yleinen.