IRC-Galleria

"Nuorella iällä kunnioitetaan ja halveksitaan vielä ilman sitä vivahduksen tajuamisen taidetta, joka on elämän paras voitto, ja nuoruuden täytyy kohtuuden mukaan ankarin ehdoin sovittaa, että se on siten käynyt ihmisten ja olioiden kimppuun jyrkästi myöntäen ja kieltäen. Kaikki on järjestetty sille tolalle, että huonoin kaikista mieltymyslajeista, mieltymys ehdottomaan, joutuu säälimättömästi petetyksi ja väärinkäytetyksi, kunnes ihminen oppii panemaan hiukan taidetta tunteisiinsa ja vielä mieluummin uskaltaa koetella keinotekoista: kuten oikeat elämäntaiteilijat tekevät. Vihaisuus ja syvä kunnioittavaisuus, joka on nuoruudelle ominaista, ei näytä pääsevän rauhaan, ennenkuin se on väärentänyt ihmiset ja oliot niin, että voi purkaa heihin tunteitansa; - nuoruus on jo sinänsä jotain väärentävää ja petollista. Myöhemmin, kun nuori sielu vihdoin, pelkkien pettymysten kiduttamana, kääntyy epäluuloisesti takaisin itseänsä vastaan, yhä vielä kuumana ja raisuna, mös epäluuloisuudessaan ja omantunnonvaivoissaan: kuinka se nyt onkaan vihainen itselleen, kuinka se raateleekaan itseänsä kärsimättömästi, kuinka se kostaakaan pitkällisen itsensä-sokaisemisen, ikäänkuin tämä olisi ollut tahallista sokeutta! Tässä siirrynnässä ihminen rankaisee itseänsä epäilemällä omaa tunnettansa; hän piinaa innostustansa epäilyksellä, tunteepa jo hyvän omantunnon vaarakseen, ikäänkuin hienomman rehellisyyden hunnuttamiseksi ja väsymykseksi; ja ennen kaikkea, hän asettuu ja asettuu periaatteellisesti "nuoruuden" _vastustajien_ puolelle. - Kuluu vielä vuosikymmen: ja hän käsittää, että kaikki tuokin oli vielä - nuoruutta!"

Nähdäkseni tässä on aineksia siihen, mikä johtaa hiljalleen ja väistämättä alaspäin. "[V]ivahduksen tajuamisen taidetta, joka on elämän paras voitto" - epäilemättä kyvyttömyys tajuta vivahdusta on vastenmielistä (hehe), mutta tämä: "huonoin kaikista mieltymyslajeista, mieltymys ehdottomaan, joutuu säälimättömästi petetyksi ja väärinkäytetyksi, kunnes ihminen oppii panemaan hiukan taidetta tunteisiinsa" - tämä on psykologisesti liian raskasta. Epäilemättä pakon ja tyhjyyden uhkan edessä kehittää vähästäkin uusia ja luovia tapoja tuntea, kunnes lopulta jäljellä on enää tyhjyys - eikä tyhjyydestä synny enää mitään. Onhan luominen toki huumaavaa ja addiktoivaa, ja sitäkin vaarallisempaa, mutta yhtä kaikki olen oikeassa. Että moro. Vuosikymmenen kulumista odotellessa, ehkä se tuo meikäläisellekin jotain.

---

Väittäisin näillä perustein, sikäli kun ainakin yksi kokonainen kirjan osio on tätä ajattelua täynnä, että kyseinen ukko on väärässä, - jos tämä ei olisi jo kolmannessa osiossa niin tavattoman ihana. Oi, panisin!

---

Niin, jos jok'ikinen nainen ei olisi perseestä, voisi tämän jo olemassaolevan tyhjyyden nähdä jo ennen, kuin mieltymys siihen tulee petetyksi ja väärinkäytetyksi.