IRC-Galleria

"Nuorella iällä kunnioitetaan ja halveksitaan vielä ilman sitä vivahduksen tajuamisen taidetta, joka on elämän paras voitto, ja nuoruuden täytyy kohtuuden mukaan ankarin ehdoin sovittaa, että se on siten käynyt ihmisten ja olioiden kimppuun jyrkästi myöntäen ja kieltäen. Kaikki on järjestetty sille tolalle, että huonoin kaikista mieltymyslajeista, mieltymys ehdottomaan, joutuu säälimättömästi petetyksi ja väärinkäytetyksi, kunnes ihminen oppii panemaan hiukan taidetta tunteisiinsa ja vielä mieluummin uskaltaa koetella keinotekoista: kuten oikeat elämäntaiteilijat tekevät. Vihaisuus ja syvä kunnioittavaisuus, joka on nuoruudelle ominaista, ei näytä pääsevän rauhaan, ennenkuin se on väärentänyt ihmiset ja oliot niin, että voi purkaa heihin tunteitansa; - nuoruus on jo sinänsä jotain väärentävää ja petollista. Myöhemmin, kun nuori sielu vihdoin, pelkkien pettymysten kiduttamana, kääntyy epäluuloisesti takaisin itseänsä vastaan, yhä vielä kuumana ja raisuna, mös epäluuloisuudessaan ja omantunnonvaivoissaan: kuinka se nyt onkaan vihainen itselleen, kuinka se raateleekaan itseänsä kärsimättömästi, kuinka se kostaakaan pitkällisen itsensä-sokaisemisen, ikäänkuin tämä olisi ollut tahallista sokeutta! Tässä siirrynnässä ihminen rankaisee itseänsä epäilemällä omaa tunnettansa; hän piinaa innostustansa epäilyksellä, tunteepa jo hyvän omantunnon vaarakseen, ikäänkuin hienomman rehellisyyden hunnuttamiseksi ja väsymykseksi; ja ennen kaikkea, hän asettuu ja asettuu periaatteellisesti "nuoruuden" _vastustajien_ puolelle. - Kuluu vielä vuosikymmen: ja hän käsittää, että kaikki tuokin oli vielä - nuoruutta!"

Nähdäkseni tässä on aineksia siihen, mikä johtaa hiljalleen ja väistämättä alaspäin. "[V]ivahduksen tajuamisen taidetta, joka on elämän paras voitto" - epäilemättä kyvyttömyys tajuta vivahdusta on vastenmielistä (hehe), mutta tämä: "huonoin kaikista mieltymyslajeista, mieltymys ehdottomaan, joutuu säälimättömästi petetyksi ja väärinkäytetyksi, kunnes ihminen oppii panemaan hiukan taidetta tunteisiinsa" - tämä on psykologisesti liian raskasta. Epäilemättä pakon ja tyhjyyden uhkan edessä kehittää vähästäkin uusia ja luovia tapoja tuntea, kunnes lopulta jäljellä on enää tyhjyys - eikä tyhjyydestä synny enää mitään. Onhan luominen toki huumaavaa ja addiktoivaa, ja sitäkin vaarallisempaa, mutta yhtä kaikki olen oikeassa. Että moro. Vuosikymmenen kulumista odotellessa, ehkä se tuo meikäläisellekin jotain.

---

Väittäisin näillä perustein, sikäli kun ainakin yksi kokonainen kirjan osio on tätä ajattelua täynnä, että kyseinen ukko on väärässä, - jos tämä ei olisi jo kolmannessa osiossa niin tavattoman ihana. Oi, panisin!

---

Niin, jos jok'ikinen nainen ei olisi perseestä, voisi tämän jo olemassaolevan tyhjyyden nähdä jo ennen, kuin mieltymys siihen tulee petetyksi ja väärinkäytetyksi.

Eri ilmansuunnista on alkanut kuulua ujoa yninää, että kannattamani jäykkä ja julma seksuaalikielteisyys aiheuttaa väkivaltaisuutta, koska muslimiterroristitkin pakottavat naisensa pukeutumaan kasvohuntuihin.

Miten kulttuurista voi mielessään vääntää seksuaalikielteisen, jos asiaan kuuluu pitää jalkavaimoja (ei mitään merkitystä sillä, pitäisikö vaimoja oikeaoppisesti kohdella samanarvoisina, jos miehiltä lentelee jalkavaimojensa vuoksi peenikset, kuten muuan hulvattoman uutisen mukaan oli käynyt) ja mm. raiskauksen todistamiseen on perinteisesti vaadittu liioitellusti kylällinen todistajia? Tuollainen kulttuurihan on vain naiskielteinen ja ilmiselvästi päin vastoin _painottaa_ miesten nautinnollista elämää; seksiin liittyvät rajoitukset edustavat pyrkimystä naisten huoruuden paranoidiin kontrollointiin. Sillä, mitä kyseinen uskonto maltillisimmillaan tai yleisesti ottaen on, ei ole mitään merkitystä, jos puhumme terroristeista.

Tämä taas käy täysin yksiin esittämäni mallin, jossa traumaattinen neitsyt/huora -jako syntyy joko puolustuksena naissukupuolen ominaispiirteille tai - kuten tässä tapauksessa - miehen nautinnonhakuisuuden sivuuttaessa psykologiset tarpeet, miehille ominaisen tunne-elämän, jolloin seksuaalista tyydytystä varten on oma naislokeronsa, ja koska kyseiseen lokeroon tutustumalla törmää kaikkeen siihen, mikä ahdistaa tuntevaa miestä (naisen tyhjyyteen; siihen, että tuntevan mielen näkemys naisesta on pitkälti fantasiaa, sitä, millaisen mies haluaisi naisen olevan; naiseen pelkkänä seksin välineenä, mikä riittää naiselle mainiosti, jos se riittää miehelle, koska nainen tykkää siitä, että sitä nussitaan, ja muu röyhelö naisen ympärillä on syntynyt ainoastaan miehen tarpeesta - "He covers her mouth and fucks her ass. He blows his jam up her fudge hole as she dies. She asked for it. That's how he sees it, anyway. And his opinion is the only one that matters. You wouldn't listen to a woman, would you?" -Boyd Rice, Let's Hear It For Violence Towards Women), täytyy tunnetarpeiden tyydytykseksi luotu hutera, käsistä karkaava idealisoitu fantasia erottaa täysin tästä toisesta lokerosta.

Olette siis täysin hakoteillä etsiessänne tietä väkivallattomuuteen nautinnonhakuisuudesta tai naisten seksuaalisesta vapautumisesta. Vaikka osalle ihmisistä tämä toimisikin, merkittävälle osalle naisten seksuaalisuuden rajoittamaton toteutuminen merkitsisi elämisen (ei elossa pysymisen) mahdollisuuksien kavenemista ja ahtaalle joutumista, ja seuraavassa merkinnässä on kiinnostavia pointteja ajattelutavasta, että ilman näitä vanhanaikaisia pahanilmanlintuja ja täydellisyyden esteitä eläisimme paratiisissa: http://actuspurunen.blogspot.com/2008/06/rasismin-fantasmaattinen-konstituutio.html

Zizekin ajattelun ero omaani nähden ainakin pinnallisesti näyttää olevan siinä, ilmeisestä yhdenmuotoisuudesta huolimatta, että itse puhun jatkuvasti vaistonvaraisesta toiminnasta ja sen synnyttämästä traumasta, siinä missä Zizek käsittelee erehdyttävästi tätä muistuttavaa ("olemisen perustrauma", vai mikä nyt olikaan) kokonaisuutta tietoisuuden synnystä käsin. Aloitin juuri muuan kuppaisen vanhan filosofin hourailujen lukemisen, koska paikalliseen kirjastoon oli ilmestynyt käsittääkseni filosofin viimeiseksi jääneen vuodatuksen lisäksi Hyvän ja pahan tuolla puolen, ja siinä sanotaan tarkkaan ottaen näin: "[Y]htä vähän on 'tietoisuus' missään ratkaisevassa merkityksessä vaistomaiselle _vastakkainen_, - filosofin enintä tietoista ajattelua ohjaavat salaa hänen vaistonsa pakottaen sen määrätyille urille." Saa nyt nähdä, onko tällä ukonkäppänällä enemmänkin annettavaa, musta kun vähän tuntuu, että se on ns. mulkku.

Vieraan ja saavuttamattoman haluaminen on vain pakoyritys, jos sattuu käymään niin, että aiempi saavutus osoittautuu helvetiksi; ihmisen opittua tavoittelemaan mielihyvää tietystä suunnasta se pyrkii jatkamaan vielä kyseisen suunnan osoittauduttua kaatopaikalle johtavaksi, mikä liittyy addiktioihin, joten aiemmassa helvetissä oli todella jotain muutakin vikaa kuin ei-mahdottomuus, vaikka sen aikana ja jälkeen todella mieltymykset määräytyisivät täysin sen mukaan, mikä on (vielä, tiedostamattomasti toivotaan että aina, muttei samaan aikaan välttämättä ymmärretä, miksi pidättäytyä, jos tuntuu paremmalta kuin äskeinen helvetti) tavoittamatonta; seksuaalisuus _on_ rangaistus ja katumus synnistä, jota on heittäytyminen helvettiin siinä uskossa, että saisi siitä jotain hyvää (katumuksena tosin ei jatkoantautumista seksuaalisuudelleen voi oikein pitää, ainoastaan saavuttamattoman houkutusta ennen sen saavuttamisen hyväksymistä aivan liian lyhyenä katumuksen hetkenä; puuttuuhan saavutetusta entisestä saavuttamattomasta mahdollisesti edellisen saavutuksen helvetti, mikä joillekin loulaiffeille riittää kunnes kaikki muistikuvat helvetistään kaikkoavat, joten yllättäen katumusta ei tarvitakaan aidon nautinnon loppuun kuluttamiseen viimeistä pisaraa myöten). Ajatuskulku "haluun vaan jotain mikä on saavuttamatonta näemmä, tää on vaan tää haluamisen dilemma ja probleematiikka, ihminen on sillä tavalla huonosti rakennettu (epäilemättä on huonosti rakennettu, mutta saavuttamattoman haluaminen on itse asiassa yksi harvoista nerokkaista taipumuksista armahtaa kehnot aivot)" on nähdäkseni yleinen.

Tällä kertaa otamme tarkastelun kohteeksi itsestäänselvyyden, että jokapäiväisessä elämässä esimerkiksi väite "naiset eivät usko rakkauteen" ei vaikuta selittävän juuri mitään - että tällaiset lopulliset elämänasenteet eivät selvästikään ole sukupuolettuneita.

Kyseinen totuus ei kuitenkaan ole ristiriidassa minkään tässä blogissa esitetyn, ei siis missään tapauksessa aukottomasti todistetun, mutta blogin sisäisesti (ja muiden muassa tämän kyseessä olevankin ajatuskokoelman ulkoisen seikan kanssa) ristiriidattoman väitteen kanssa. Kuten huomaamme, lainausmerkeissä esitetty väite vain pohjusti sen tarkastelua, mitkä naissukupuolelle ominaiset biologisperäiset sisäiset, vaistomaiset tekijät ovat osavastuussa naisten epäonnesta, esteinä niiden näiden tekijöiden kanssa ristiriitaisten halujen tiellä ja eri halujen haluamisen määrittäjinä. Miessukupuolen epäonnelle/traumatisoitumiselle tässä blogissa on esitetty kaksi itseäni eniten kiinnostavaa pääsyytä: naisen edellä mainittu vaistomainen käyttäytyminen sekä miessukupuolelle ominaisten tai yleisinhimillisten tunnetarpeiden kanssa ristiriidassa oleva ja niiden edes välttävän täyttymisen mahdollistavan traumaattisen jaon synnyttävä lyhytnäköinen nautinnonhakuisuus (joka vaikuttaa tietoiselle mielelle kaikesta huolimatta ajoittain jopa houkuttelevalta, mikäli yksilö tuntee katkeruutta em. naisten vaistomaista käyttäytymistä tai sen mahdollisuutta - huomionarvoista on, että pessimismi syntyy kokemuksesta - kohtaan ja näyttäytyy siksi koppavana). Toki on runsaastikin naisia, jotka ovat monia miehiä huomattavasti alttiimpia kiintymään, mutta tämä miesten kiintymishaluttomuus on lähtöisin tässä kuvatuista biologisesti sukupuolettuneista alkusyistä. Vastaavasti naisen tällainen kiintyminen ainakin näyttäytyy näille miehille jonain, johon pystyvät samastumaan - kyse on naisen kannalta tilanteesta, joka vastaa miehen kohdalle "väistämättä" osuvaa kokemusta siitä, ettei tätä koskaan päästetä niin pitkälle (koska nainen ei yhtäkkiä halua katsoa pidemmälle), että tämä voisi todellisuudessakin tuntea itsensä ja oman toimintansa tilanteessa, jota tämän ei sallittu kokea -, eivätkä miehet välitä edetä juonen kulussa, jonka loppuratkaisun tietävät jo entuudestaan; harmi, jos/kun tämä traumaperäinen käyttäytyminen joitakuita harmittaa. Näin ollen tällaisessa asemassa olevan naisen täysin "naiset eivät usko rakkauteen" -maailmankuvaan nähden päinvastainen näkemys asioista ei järkytä näiden miesten näkemyksiä.

Yhteenvetoa ja kertausta: tässä siis biologisia ja sukupuolittuneita eroja edustavat erilaiset syyt inhimillisen kärsimyksen taustalla, siinä missä kiintymispyrkimys edustaa (myöskin perustellusti) kulttuurisia yksilöiden välisiä eroja. Biologisesti sukupuolittuneet erot eivät ole hatusta vedettyjä, ja niistä vihjaavat muun muassa nais- ja miespsykopaattien jakautuminen sukupuolittuneesti, riippumatta tiettyyn sukupuoleen stereotypisesti liitetyistä ulkoisista piirteistä, histrionisen ja antisosiaalisen kaavan mukaan käyttäytyviin.

Loppujen lopuksi tämä kumoutunee lähinnä osoittamalla kaikki tässäkin mainitut biologisten erojen merkittävyyteen viittaavat tutkimukset huonoksi tieteeksi, tai kenties väliaikaisesti vetoamalla puuttuviin lähteisiin pääväittämistäni koskien hajubiologiaa.

---

Periaatteessa tällaisessa ihmislajille tyypillisessä tilanteessa, jossa sekä yritetään toisintaa trauma että pakotetaan muut ihmiset kokemaan traumaattinen kokemus, voisi olla mahdoton nähdä, mikä osapuoli on alkujaan aiheuttanut trauman toisessa, koska muut osapuolet pyrkivät traumatisoiduttuaan pistämään vahingon kiertämään, mutta hajubiologien havainnoista johdettu synkkä näkemys naisten käyttäytymisestä on luonteeltaan sellainen, ettei sen alkuunpanijaksi asetu yhtä luontevasti jokin vastaava trauma kuin miesten siemenen levittämisen tapauksessa, jollaista käyttäytymistä ja sen syitä on helppo havainnoida itsessänikin.

Jos mies ei tätä allekirjoita, kyse on vain siitä, että tämän voi tiedostaa ainoastaan feminiinisen herkäksi opetetut, biologisen naisen vastenmielisistä puutteista vapaat miesaivot. Muunlaisten merkityksettömien ja mitättömien miesaivojen (yksilön)kehitys on jo itsessään yksi suuri trauma. Vaikkei tätä mieltä olisikaan, tästä kaikesta voi silti vetää johtopäätöksen, että mahdollisimman ihanteelliset miesaivot hakkaavat naisen vastaavan jopa ja erityisesti naisen näkökulmasta - ei kukaan voi pitää itsestään niin puutteellisena ja epämuodostuneena. Tämän tiedostavat puolittain jopa nämä pahaiset feministit, ajattelematta kuitenkaan ikinä loppuun asti, ja tajuamatta, että näiden perisyntiseen olemukseen ei vain sovi ratsastaa täydellisten miesten täydellisyydellä; vaikka aito oivallus laukaiseekin viehtymyksen tiettyä sukupuoliroolin rikkomista kohtaan, nämä reikäpäät eivät täysin tiedä, mistä siinä on kyse, ja äkkiä ylemmyydentunnon lähteeksi muodostunut periaatteellinen sukupuoliroolien kyseenalaistaminen onkin edennyt päämäärättömäksi ja pinnalliseksi gender benderiyteen kannustamiseksi, itkupilliyteen ja muihin sosiaalisiin ja seksuaalisiin itsemurhiin mitä julmimmalla tavalla kehottamiseksi - tämä kaikki vain moninkertaistaa täysjärkisten entuudestaan valtavan kärsimyksen. Nainen vaietkoon seurakunnassa. Kun menet naisen luo, älä unohda ruoskaa, minkä nyt ymmärtää vielä jos kyse on jostain seksileikeistä, mut muuten EI, siis naurettavaa kristillistä touhua joku sellainen.

Voi toki olla myös, että feministit tiedostavat täysin oman itkupillejä ja helposti höynäytettäviä nössömiehiä kohtaan tuntemansa luonnollisen vastenmielisyyden, mutta kuvittelevat, että nämä äärimaskuliinisiin pukkeihin nähden kaikesta naisten valehtelusta huolimatta alakynteen jäävät ihmiset olisivat loputtomasti katkeria ainoastaan näille pukeille, ja ajattelevat, että vihollisen - joka siis tässä tapauksessa on perinteinen maskuliinisuus, jota tietysti kaikesta huolimatta sopii täydellisyyden puutteessa käyttää seksuaalisten tarpeiden tyydyttämiseen, jollei kuulu tiettyihin kaikkein äärimmäisiin tapauksiin, nainen kun tykkää olla otettu ja nämä miehet kyllä ottavat (nyt nappasin) - vihollinen on ystävä.

Tämä nyt on niin itsestäänselvää, ettei sitä tarvitsisi edes erikseen mainita. Ei kukaan voi kuvitella, ettäkö edes huomattavan väsyneenä en muistaisi, että riittävän suuri osa ihmisistä on täysin sukupuoleen katsomatta yksinkertaisesti ja synnynnäisesti jollain tylsällä, pinnallisella ja hedonistisella tavalla perseestä, eikä niistä kannata kirjoittaa yhtään mitään minnekään. Näitä ihmisiä ei yksinkertaisesti kiinnostaisi tulevien sukupolvien elämä, jos niiden omalle tielle vain ei satu ylitsepääsemättömiä esteitä. Onneksi sattuu. Niillä on yksinkertaisesti liian kivaa ja helppoa, että viitsisivät ajatella muita kuin itseään - mitä nyt silloin, kun se korottaa näiden omaa arvoa vaivatta ja ilmaiseksi omissa silmissä. Mikäli käy niin, että öljykriiseistäkään ei ole tarjota muuta kuin joidenkin tietyissä piireissä huonomaineisten ryhmien tietysti ansaitun epäonnen kanssa mässäilyä - pienenkin ryhmän rankaiseminen on parempi kuin ei mitään - ("Poika julisti ihmisrodun mädännäisyyttä ja moraalin rappiota, siinä ei ole mitään pahaa. Jos natsi laatisi julistustaan hän puhuisi vain jonkin erillisen rodun mädännäisyydestä ja moraalisesta rappiosta."), on meillä onneksi vielä näitä rohkeita ja reippaita nuoria miehiä, jotka yrittävät vaikka yksin ja paljain käsin hilata "kehitystä" toivottavampaan suuntaan.

Lone wolf -terrorismia vastaan eivät tehoa edes nykyaikaiset konventikkeliplakaatit. Sehän ei valtiovaltaa haittaa, jos kyseinen terrorismin muoto vain on lopultakin riittävän tehotonta ja järjestäytyneemmät muodot saadaan tukahdutettua, koska valtiovaltaa ei kiinnosta typerien massojen elämän epäinhimillistyminen, mutta kaikeksi onneksi teihin massoihin vetoaa aina, kun tovereitanne repeytyy näyttävästi kappaleiksi yksittäisen sankarin toimesta. Vaan ehkä siihenkin tottuu samaan tapaan kuin siihen, kuinka paljon enemmän ihmisiä kuolee liikenteessä kuin sodissa.

Tiede.fi:n keskustelun lukeminen on herättänyt muutamia ajatuksia.

Neonomide: "On tutkittua näyttöä, että miehet osaavat keskimäärin käsitellä heikommin ihastumisen & rakastumisen kaltaisia tunnetiloja. Syyksi on aika vakuuttavasti esitetty edellä esitettyjen itsestäänselvyyksien ohella se aika universaali pointti, että siinä missä mies valitsee naisen lähinnä kumppaniksi ja silmänruoaksi + näyttelyesineeksi, nainen noiden lisäksi valitsee miehen viime kädessä tosi monien [kulttuurisesti eri tahojen suuresti painottamien] tekijöiden mukaan (ja niiden ristitulessa), koska hyvin korkeasti koulutettu nainenkin voi synnyttää (joskus, mies ei ikinä) ja mies ansaitsee usein silti enemmän kuin nainen (eikä tätä voi useinkaan tietää noin vain). Naisen harjoittama karsintakisa miesten välillä siis perustuu huomattavasti useamille tekijöille, minkä tähden he myös usein vaikuttavat raaoilta, äkkinäisiltä ja pinnallisilta viime käden valinnoissaan.

Jos olisin syntynyt naiseksi, käyttäytyisin varmaan hyvin vastaavilla tavoilla. Biologiaan ei tarvitse palauttaa juuri mitään, riittää kun katsomme ympärillemme.

Miesten ongelmana parinvalinnassa on useimmiten pikemmin se, ettei mitään rimaa ole, joten ihastutaan naisiin ilman mitään järkevämpiä kriteereitä tai tajua mite 'peli' toimii. Tuloksena hyvin laiskaa moraalilässytystä, kaksinaismoralismia ja pikkutyttömäinen kusetetuksi tulemisen oravanpyörä, joka ei katkea ennen kuin mies oppii olemaan saalis. Miehet oppivat aivan liian idealisteiksi rakkauden shteen, koska miesten kulttuureissa aiheen käsittely usein trivialisoidaan, yksilöitetään ja alennetaan, koska rakkaus/rakastuminen yhdistetään feminiiniseksi, eli alisteiseksi, piirteeksi. Sitä ei käsitellä kuin laiskan ironisesti ja vähätellen, mikä on hyvin turmiollista miessukupuolelle. Naisetkin auttavat tässä mm. "pojat on poikia" -puhetavoilla ja sukupuolieroja olemuksellistavilla koodeilla ja käytännöillä."

Ensinnäkin käsittelen väitettä, että "Biologiaan ei tarvitse palauttaa juuri mitään, riittää kun katsomme ympärillemme". Tämä on näiden sosiologien ja muiden naistutkijoiden valitettava puute, niin kuin aiemmassa merkinnässäni taisin jo Linkolaa siteeraten mainita. Esimerkiksi seuraavassa merkinnässä, jonka kommenttiosiosta on tämän merkinnän otsikko ja osa lainauksista, viittaan tutkimuksiin, joiden mukaan perimänsä immunipuolustusjärjestelmään liittyvät osat - hajubiologiaa - vaikuttavat suhteen onnellisuuteen ja syrjähyppyjen houkuttelevuuteen naisten, muttei juurikaan miesten kohdalla: Supernainen#blogcomments Tämä on yksinkertaisesti jyrkässä ristiriidassa naistutkimuksen kanssa, ja viittaa pikemminkin siihen, että 'pelissä' ei todellisuudessa ole mitään sääntöjä, johdonmukaisuutta tai mahdollisuuksia - kärjistetysti, mikäli tämä olisi ainut käyttäytymistä säätelevä mekanismi - eivätkä naiset pelkästään vaikuta "raaoilta, äkkinäisiltä ja pinnallisilta viime käden valinnoissaan" vaan ovat sitä, koska pinnalliset syyt ovat tekosyitä merkinnässäni käsittelemälleni käyttäytymiselle. En myöskään usko, että naisten suorittamat lapsenmurhat olisivat merkki äitien hoivavietin puutteesta eivätkä äitiyteen liittyvän tunnemyllerryksen - jonka yksi osatekijä on hoivavietti - tuhoisasta potentiaalista.

Lisäksi tuo naistutkimuksesta tuttu näkemys, että miehille naiset olisivat universaalisti näyttelyesineitä - ilmeisesti ennen kaikkea "homososiaalisesti" eli muiden miesten silmissä (itselleni näkemyksen esitteli Queer-tutkija-tohtori Livia Hekanaho pilkatessaan tutkija Henry Laasasta asiattomaan sävyyn) - on yksinkertaisesti hyvin vieras, pelkkä silmänruokakaan ei missään nimessä riitä - muutenhan voisin todennäköisesti elää onnellisena - ja pikemminkin nuo aspektit tulevat yllättäen esiin poikkeuksellisissa tilanteissa, esimerkiksi murehtiessa sitä, mitä muut kumppanista ajattelevat ja miksi niiden yleensäkään täytyy ajatella siitä yhtään mitään, mikä kääntyy reaktionmuodostuksessa päinvastaiseksi tunteeksi.

23.05.08 12:48 <Eierpflanze> Tarkoitatko, että naisille on luonteenomaista valita ensimmäisen kappaleen toimintastrategia siinäkin tapauksessa, että sattuisivat löytämään poikkeuksellisen yhteensopivan kumppanin? Että ne pitäisivät aidostikin rakastunutta ja rakastamaansa miestä aina heikkona ja vastenmielisinä vertaamaansa isäfenotyyppiin tai toisaalta siitosoriin nähden? Naiset eivät usko rakkauteen...
26.05.08 04:00 <Supernainen> Niin, naiset eivät usko rakkauteen. Parhaimmillaan ne uskovat henkiseen (no, psyykkiseen, mutta kuitenkin) kasvuun alkukantaisen lisääntymisajattelun sijaan. Mutta siinäkään naiset eivät osaa kuvitella sitä, mikä johtaa kauaskantoisimpaan ja motivoituneimpaan kehitykseen ja mikä on todellista; naiset vain vertaavat kumppanien ominaisuuksia viivoittimella, ottamatta huomioon, mitataanko siinä vain sitä, mihin mies yltää naisen seurassa - sillä mielihyväelimiä vertailtaessa vain tällä on
26.05.08 04:04 <Supernainen> merkitystä - eikä sitä, mitä mies todellisuudessa on ja mitä tällä tavoin mitattuna todennäköisesti lakkaa olemasta heti, kun se ei ole enää tarpeellista. Niin, "nykyään ei puhuta hyveellisestä ihmisestä vaan tehokkaasta, lainkuuliaisesta ja normaalista mutta myös lahjakkaasta, taitavasta ja osaavasta ihmisestä".

"Mikään kulttuuri ei ole hyväksynyt "ihmisluontoa" sellaisenaan, vaan sitä on pyritty jalostamaan. Aivan kuten kesytetyistä eläimistäkin halutaan saada esiin tiettyjä ominaisuuksia ja karsia pois toisia. Naiset ovat "luonnostaan" taipuvaisia "huoruuteen" ja tätä on lähes kaikkialla pidetty karsittavana ominaisuutena. Aikaisemmin karsinta tapahtui tappamalla, myöhemmin keinoksi vakiintui paheksunta ja sosiaalinen eristäminen. "Seksuaalisesti vapaamielinen" nainen on paljon huonompi äiti kuin seksuaalisuuttaan hyvin kontrolloiva ja rajoittava nainen. Vaikka "vapaamielinen" nainen hoitaisi lastensa perustarpeet hyvin, "vapaamielisyys" herättää lapsissa inhoa, vihaa ja turvattomuuden tunnetta. Tuloksena on häiriintyneitä lapsia.

Jos naiset ovat huoria luonnostaan, miehet ovat luonnostaan pelkureita ja tätä on pidetty aivan samalla tavalla karsittavana ominaisuutena. Pelkuruudesta on usein rangaistu tappotuomiolla ja vähintäänkin ankaralla paheksunnalla ja miesten piiristä eristämisellä. Jos naisen tärkein tehtävä on lasten kasvatus on miesten tärkein työ yhteisön reviirin hoito. Pelkureista ei ole heimolle hyötyä, he vaarantavat kaikkien turvallisuuden.

Jalostustyön tarkoituksena on ollut sen varmistaminen, että rohkeat, heimolle hyödylliset miehet saavat vaimoikseen seksuaalisuutensa hallitsevia naisia, jotka kasvattavat lisää toivotunlaisia lapsia. Pelkurimiehille (jos heidät on jätetty henkiin) ovat jääneet huorahtavat naiset (jos heidät on jätetty henkiin). Nämä B-luokan ihmiset eivät ole primitiivisissä oloissa kyenneet kasvattamaan yhtä paljon lapsia kuin A-luokan väki, joten rohkeus ja siveys ovat vähitellen jalostuneet.

Sivilisaatioissa ja supersivilisaatioissa korttipakka on sekoitettu uudelleen. Korkean moraalin omaavien ihmisten kontrollointi on vaikeaa, joten jalostustyö on käännetty päälaelleen. Nyt miehille suositellaan pelkuruutta ja naisille huoruutta. Rohkeudesta ja siveydestä pyritään tekemään naurettavia ja aikansa eläneitä. Sivilisaation aiheuttama valtava hermojännitys täytyy myös voida purkaa jollakin tavalla ja tähän on havaittu mm. seksi ja huumeet hyviksi keinoiksi. Sivilisaatio on käsittämättömän yliseksualisoitunut verrattuna primitiivisempään yhteiskuntaan. Sivilisaatiokehitykseen kuuluu lisääntyvän seksuaalisuuden ja pelkuruuden ohella vähenevä hedelmällisyys sekä lisääntyvä kyvyttömyys muodostaa kiinteitä parisuhteita."

---

Uskomattoman matalaotsainen muu keskustelija-aines ei tietenkään hyväksynyt ylläolevasta juuri mitään, vaan ryhtyi jaarittelemaan kuluneilla maailmaasyleilevillä mutta samalla huolestuneilla tätifraaseillaan.

Pthyi.

Täytyy vielä huomauttaa, että vaikka miehistä yritetäänkin tehdä pelkureita ja naisista huoria, seksuaalinen valintaprosessi ei silti todellakaan suosi pelkurimiehiä - oikeastaan naisten huoruuden hyväksyminenkin on nykyään osoitus rohkeudesta. Pelkuruuden mainostaminen vain on kivaa ja jännää, ihanan uutta. Se nyt ei tietenkään muuta sitä, että naiset, nämä saastaiset huorat, pitävät edelleen pelkuruutena jotain, mikä saa ihkulaatikkoni poikaoppilaat käyttäytymään niin kuin käyttäytyvät. Onhan se rohkeaa, itse asiassa aivan vitusti rohkeampaa kuin yhdenkään paljon saavan käyttäytyminen, ja osoittaa melko täydellisesti tämän yliarvostetun rohkeuden järjettömyyden ja tyhjyyden. Kiintymys kulman takana häämöttävään onnistumiseen, mahdollisuuksien maksimoimiseen ehdottomasti kannattavalla tavalla, on pelkuruutta, vaikka todelliset haasteet tulevat (kokonaan oma mielipiteeni) kaikessa vakavastiotettavassa kerronnassa reippaasti tarinan keskikohdan jälkeen; lapsena koetut haasteet ovat jotain yhtä mielenkiintoista kuin aikuiselle helposti nujerrettavissa oleva tauti, ja kertoo ainoastaan ihmisen kykenemättömyydestä kuvitella kokemuksen tuomaa pätevyyttä tai kiimalimasta, jos ei pidä ajoittaisen varman päälle pelaamisen avulla saavutetulla kyvykkyydellä varustetun yksilön rohkeuden osoituksia mielenkiintoisempina kuin rämäpäisiä ja järjettömiä epäonnistumisia. Mutta naiset rakastavat epäonnistumista, vaikka siitä epäonnistumisesta seuraisi kuinka kurjaa elämää seuraavan tarkemmin määrittämättömän ajan. Kovimpien jätkien kohdalla se tarkoittaa kuolemaa, mutta kuten tiedämme, se sopii jo siemenensä saaneille naaraille mitä täydellisimmin. Voi olla, että patriarkaalisessa yhteiskunnassa, jossa siis alemman taso mies olisi kuollut mies, samoin kuin alemman tason nainen kuollut nainen, kuolleen alfan naista ja lasta ei olisi elättämään ylijäämämiehiä, joten nykyisestä tai paraikaa väistymässä olevasta valheellisesta yksiavioisuudesta, joka liittyy kristilliseen Älä tapa -ajattelutapaan, ei oikein sovi puhua patriarkaalisuuden yhteydessä, näin sivumennen sanoen; pikemminkin tuo on naisten epäsuoraa piilovaltaa, joka yrittää jatkuvasti vaihtua vähemmän piiloteltuun. Nämä iänikuiset katoliset papit ovat olleet kristillisen miehen ainut todellinen yritys pitää valtaa.

Nykyhuorat pilaavat muutaman Auvisen elämän ja taantuvat, joutuessaan pakotetuiksi katsomaan omaa harhaista itsetuntoaan peilistä, kertaheitolla Kehityksen huippupisteestä alkuperäiseen ja -kantaiseen ihmisyyteen. Hämmästyttävää, mielenkiintoista.

Aviomieheni pitää edelleen kantansa, ettei ole mielellään naisellisuuden tai miehekkyyden kumpaakaan ääripäätä, koska sekä naiset että miehet ovat perseestä. Voisin eritellä tuhatmäärin _vammaisia_ syitä pitää tuon korostamista naurettavana, mutta teen sen vain pyynnöstä.

---

Puhumattakaan siitä, että mikäli edellisen esimerkin epäonnistumisen rakastaminen ei olekaan yksiselitteisesti sitä, vaan pikemminkin epävarmoja elkeitä kohtaan tunnettua inhoa, naiset tekevät seksimarkkinoiden näkökulmasta kannattamattomaksi yli-vitun-Saatanallisen ja grimmin periaatteen pyrkimyksestä ylittää itsensä - saattaa itsensä epämukavuusalueelle. Siitä huolimatta, että naaraat edelleen hykertelevät rohkeasta epävarmuudesta, kunhan se ei ole todellista ja siihen ei sisälly riskejä - kunhan se tarkoittaa ainoastaan itseaiheutettua epävarmuutta vapautena valita, valtana, mielivaltana. Kaiken kaikkiaan yhdenkään naisen tavassa hahmottaa maailmaa ei ole pienintä järjen hiventäkään, kuten ei katolisen papinkaan. Hulluimpia ihmisiä heti islamistifundamentalistien jälkeen. Naisen luontainen rooli valitsijana yhdistettynä kasvaneeseen sananvaltaan on johtanut siihen, että tätä ehdotonta ja yhtään minkään varaan laskemisen mahdottomaksi tekevää - rajoittavaa, vangitsevaa - vapautta valita kutsutaan yhteisymmärrykseksi, jokaiseen oikkuun välinpitämättömyyttään mukautuvaa emotionaalisesti mukavaa etäisyyttä pitävää miestä kunnon ihmiseksi - samoja miehiä, jotka vielä hetki sitten ja edelleen joidenkin muinaisjäänteiden tai argumentaatiossaan epäjohdonmukaisten toimesta saivat kuulla olevansa alhaisia pettäjiä käyttäessään prostituoitujen tai rehellisesti huorien palveluja - ja tunteellista miestä vallanhimoiseksi ja omistushaluiseksi hirviöksi - tai itkupilliksi. Vaikka, paradoksaalista kyllä, feministit edelleenkin kannustavat miehiä puhumaan tunteistaan. Hämmästyttävää ristiriitaisuutta.

Ah, nyt lukiessani keskustelua eteenpäin tuntuu äärettömän orgastiselta kirjoittaa tällaista kontrastina esimerkiksi keskustelussa esille tulleelle "Helena Saarikosken teokselle Mistä on Huonot Tytöt Tehty (2001)".

---

Muistetaan, että jos naisilla on lasikatto, niillä on myös lasilattia. Nainen ei siis voi kehittyä loppuun asti, muttei myöskään taannu kuin alkukantaisen ihmisen tasolle. Mies taas putoaa saman konfliktin myötä maapallon historian alkuaikoihin. Jos petolintu putoaa kohtaan, jossa ei aiemmin sattunut olemaan mannerlaattaa, se saalistaa _alkeellisia elämänmuotoja_ merestä, kunnes alkumeri käy liian kuumaksi tai siltä loppuu happi. Urosleijona puolestaan kuluttaa loppuelämänsä polskimalla.

Koska neidon munattomaan pukuun sonnustautunut aviomies tai miesystävä on matkalla noutamaan tätä elokuviin.

Mieltäylentävää, mutta pesää ei tästä huolimatta taaskaan irtoa. Ei se toisaalta haittaa, kun näkee, miten taannuttava vaikutus yltäkylläisyydellä on teihin muihin, mistä pääsemmekin siihen, että te omaan luonnevikaisuuteenne ja kermaperseyteenne tukehtuvat viiden sentin femme-Auviset voitte painua munaanne (hahahahah!). Mitään muuta selitystä sille, että sallitte ohueen elitismikerrokseenne tuon luokan sen kanssa jyrkässä ristiriidassa olevat sisuksenne paljastavat säröt, en tähän hätään keksi. Aviomiehelläni on niin paljon teitä, jotka arvostatte ainoastaan pesyeen suloisimpien linnunpoikasten potkimista pesästä ennen aikojaan, enemmän muuta annettavaa, että olisi kohtuutonta, jos juuri hänen kohtalokseen tulisi toimeenpanna taas yksi näyttävä itsemurha- tai muu isku. Voisitte vähintään ottaa itseänne niskasta kiinni edes sen verran, että kiillottaisitte ulkokultaisen kuorenne - ei sen tarvitse olla kultaa, kunhan ette paljasta, mitä sen alta pilkistää -, tehtailisitte itsellenne jonkin sortin hellyyttävän, empatiaa ja uskoa kyseisen nuoren henkilöhahmon tulevaisuuteen herättävän kehityskertomuksen, kopioisitte joltakulta muulta Auvista enemmän ja pidemmälle mietittyjä ajatuksia, ja sen päätteeksi kaikkien yllätykseksi saattaisitte jonkun muun ajatukset yleiseen tietoisuuteen - jos siis näistä ajatuksista ei vaiettaisi mediassa, niitä ei väitettäisi jonkun muun kirjoittamaksi jne. Jotain täytyy sentään tehdä itse. Luonteenpiirteidensä puolesta potentiaalisemmat toverinne voisivat sitten järkyttää kansaa sopivan kevyesti olemalla tuomitsematta tekoanne. Tuollaista läpinäkyvää temppuilua, sus sentään.

En nyt millään muotoa yllytä ketään rikoksen tielle, mutta rehellisesti sanottuna sekin olisi mielestäni parempi, kuin että tuolla tavalla kiusaatte puolisoani.

No, siemen on kylvetty. Enää täytyy kitkeä rikkaruohot, päästä maaperään jääneistä ympäristömyrkyistä ja lannoittaa pärstäänne vielä vähän lisää. Ainoastaan nuo käsittämättömän typerät ja huonomuistiset massat, mielihyvän perässä jonossa kipittävät muurahaiset, jotka sotkevat ontuvilla järkeistyksillään ja rinnastuksillaan kaiken, mitä eivät vähään aikaan ole kokeneet, voivat säilyttää kituuttavan elämän maaperässä myrkkyineen kaikkineen.

Aviomieheni näki muuan entisen demittäjän ja muinaisen kauko- ja salaihastuksensa juoksevan sateessa Sturenkadun poikki, ja tämä oli ihastuttavampi ilmestys kuin mieheni olisi osannut kuvitella sitten hormonimyllerryksen sävyttämän yläasteen.

Sivuhuomautuksena, että oma replyni olisi sivunnut seksiä esittämällä, että vastoin Tiede-lehden tai tieteen kuvalehden näkemystä ihminen nähdäkseni tarvitsee vastikkeetonta mielihyvää, minkä tarpeen toimivaksi ja luonnolliseksi täyttämiskeinoksi Pentti Linkola on kivenkovaan ehdottanut luonnon kauneutta (ja metallimusiikkia), ja mikä nykyään täytetään viinalla ja seksillä (Linkola huomauttaa myös, että pahaiset alkuasukkaat sun muut luonnonkansat eivät myöskään suhtaudu luontoon tunteella, vaan tykkäävät nähdä siinä oman kädenjälkensä ja pystytellä siihen säälittäviä kyhäelmiään; itse olen nähnyt töllöstä, miten nämä samaiset puoliapinat pitävät mielensä virkeänä mutiloimalla lapsia ja hakkaamalla toisiaan kepeillä, mihin nykyaikana liittyy myös sarjatuliaseet; en pidä tätä seurauksena rodusta, kuten äskeisessä annoin läpällä ymmärtää, vaan tiheässä laumassa elämään pakotetun ihmisen tyypillisenä käyttäytymisenä, joten Linkolan mainitsemien biologien näkemysten ja oman tosin nikotiinin voimin dopamiiniradoiltaan muokatuilla avoilla muodostuneen kokemukseni perusteella sopii olettaa, että laumaihmisen ja nykyisen ylitiheään sullotun ihmisen välissä ja ulkopuolella on ollut toisenlainen ihminen - jokin, mihin kaikenlaisilla ihmisillä on aina ollut pyrkimys, mutta jonka kanssa ristiriidassa ovat muiden muassa tarve lisääntyä liikaa ja hakea liiallista turvaa liimautumalla sietämättömiin kanssaihmisiin ja samalla rajoittaa kokemusmaailmansa näiden ihmisten vaikutuksen puuduttamaan; tämä tarkoittaa, etteivät niin luonnonkansat kuin nykyihminenkään ole sokeita luonnonkauneudelle, niiden huomio vain on kiinnittynyt toisarvoisiin seikkoihin, kuten naapuripuoliapinaheimon hyökkäykseen varautumiseen tai falloksen ja sen jatkeiden neuroottisen kiillottamiseen sun muihin vakaviin asioihin meidän yhteiskunnassamme - eivät salli itsensä tiedostaa ja maistella sitä, koska uskovat taikauskoisesti ja yksinkertaisesti omien fallossymboliensa ja tapojen kovettaa itsensä esimerkiksi lasten totuttamisella kipuun olevan merkki voimasta ja johtavan parempiin tuloksiin kuin luonnollisten taipumusten, joita tästä syystä vältellään, vaikka nuo energiatasoiltaan alhaiset, haukottelevat ja parhaimmillaankin vähintään jäykät alhaiset elämänmuodot ovat todiste päinvastaisesta; yksinkertaista: korkeat tornit vihjaavat ylvääseen fallokseen, koska ne muistuttavat toisiaan ulkoisesti, vaikka sillä ylpeilevällä ei ole enää aikoihin seissyt, ja kanssaheimolaisten kanssa toistensa hakkaamisen kepillä aamusta iltaan ja vastaava käyttäytyminen ainoana harkitsemisen arvoisena ratkaisukeinona yhtään mihinkään täytyy parantaa suorituskykyä sotatilanteessa, koska se muistuttaa kaikin tavoin alkeellista sotatilannetta, vaikka lapsikin tietää, että sopivan letkeä vaihtelu harjoittelun ja muun mieltäylentävän, -virkistävän, -harjoittavan ja -lepuuttavan välillä ajoittaisine mutta vain ajoittaisine kaavan ja rutiinin murtavine häiriötekijöineen johtaa tehokkaimpaan ja varmimpaan kehitykseen metallimusiikissa olennaisen päättömän tiluttamisen saralla; koska eräät aviopuolisoni tovereista osannevat vetää tästä johtopäätöksen, että mielihyväperiaate on hyvä periaate, täytyy huomauttaa, että niin se pitkälti onkin, mutta sen rajoitukset liittyvät edellä mainittuihin _erittäin_ ajoittaisiin häiriötekijöihin, joiden määrittyminen sellaisiksi saattaa olla joko sukupuolittunutta tai muuten vain jakautunut hyvien ja huonojen ihmisten - kohteen ja (virheen) tekijän - näkemyksiin tiettyjen adaptaatioiden myötä, mistä syystä kaikki mielihyvä ei tässäkään merkinnässä esille tulleiden ajatusten valossa ole tavoiteltavaa, ja ajatus mielihyvän ja kärsimyksen maksimoinnista on, vaikka onkin edennyt hieman pidemmälle em. alkuperäiskansojen ajattelutavasta, jossa mielihyvää ja muuta herpaantumista ja heikkouteen virheellisesti yhdistettyä monissa tapauksissa vältellään kuin ruttoa, jälkimmäisen osalta edelleen taikauskoa *). Tästä päästään siihen, että pelkkä seksikin kenties riittäisi, mutta nähdäkseni helppo seksi pelkkänä virkistäytymiskeinona sotii ihmisen psykologiaa vastaan (mistä syystä toisaalta ihmisen psykologiaa muuttavat päihteet voivat hyvinkin edesauttaa juuri tätä luonnotonta toimintaa, mutta itse en kuulu näihin ihmisiin) ja synnyttää miehen mieleen traumaattisen jaon huoriin ja äiteihin/neitsyihin/mihin lie arvostettaviin (erotuksena jaosta, josta naiset ovat omalla käyttäytymisellään vastuussa riippumatta miehen defensiivisyydestä (toisaalla - täällä Supernainen#blogcomments - olen käsitellyt aihetta niin, että mies on tällaisessakin tapauksessa defensiivinen, mutta eri tavalla)), mitä pidän vastenmielisimpänä ilmiönä minkä tähän hätään keksin (toinen vaihtoehto on huora-sanan neutraloituminen ja ihmisten muuttuminen epämääräiseksi, edellisen kaltaisista arvotuksista riisutuksi vellovaksi sekoitukseksi kiimalimaa, lämpöä ja kosteutta; em. traumaattisessa jaossa siis eri luokkien ominaisuudet ovat kokonaan erotetut toisistaan ja lisäksi on pyrkimys aktiivisesti päästä nussimaan niitä huoria, siinä missä äidit/neitsyet ovat emotionaalisia tarpeita varten, joten tästä jaosta riippumatta on mahdollista pitää joitain ihmisiä huorahtavina ja siksi ei-haluttavina ja toisia vähän hyveellisempinä, eikä näiden arvotusten tarvitse kummuta samasta lähteestä kuin em. jako - pikemminkin näiden arvotusten mitätöityminen ja pakon edessä huorien ja neitsyiden yhdistäminen yhdeksi vellovaksi massaksi on sukua em. jaolle; pidän tätäkin vaihtoehtoa uskomattoman köyhänä ja laaja-alaisemminkin taannuttavana, jos nyt täytyy etsiä oikeutusta kielteisille tunteilleni muualtakin kuin niistä itsestään). Tästä ja parista muusta seikasta päästään siihen, että päihteiden maltillinen käyttö on _itselleni_ paras realistinen vaihtoehto, mikä on toki valitettavaa, ottaen huomioon samojen päihteiden itseänikin suunnattomasti vituttavat vaikutukset toisaalla.

+ Pentti Linkolaa siteeratakseni: "Biologien keskuudessa on herättänyt jatkuvaa kiusaantunutta ihmettelyä se sosiologian ja psykologian pitkään vallalla ollut muotisuunta, joka on korostanut voimakkaasti ihmisen seurallisuutta, sosiaalisuutta, kontaktihakuisutta." Tätä seuraa sepustus _toleranssietäisyydestä_, minkä puute kärjistyi juuri niissä oloissa, joissa aloin tupakoida. Eläinkannan runsauden kasvu johtaa yksilöiden välisen aggressiivisuuden voimakkaaseen lisääntymiseen, mikä näkyy tiheissä kaupungeistuneissa ihmisväestöissäkin väkivaltaisuutena ja yleisenä kovuutena kanssaihmisiä kohtaan, joten suhtaudun varauksin siihen, että muista ihmisistä olisi korvaamaan tarve päihtymiseen. Aivan varmasti ihmisellä on kaikkinaisesta kyräilystä ja vihamielisyydestä huolimatta taipumus kontaktihakuisuuteen, mutta siinä, missä sinä tunnut näkevän päihteet yksinomaan keinona luoda kontakteja, minä näen ne myös keinona sietää niitä; "Ei teitä selvin päin kestä." Toisille ne ovat tämän kaiken valossa keino tehdä yleensäkin olemisesta siedettävää. Pidän tätä siis edelleen valitettavaa ja katson alkoholin suurkuluttajia edelleen nenänvartta pitkin, milloin en itse viihdy pullo kourassa.

(Tästä kaikesta voi myös yrittää vetää pitkälle viedyn johtopäätöksen, ettei tässä: http://olemisenporteilla.blogspot.com/2008/06/suvereeni-kuluttaja.html merkinnässä esitetty/lainattu/mitälie vaatimus olemassaolon rauhoittamisesta ja rauhoittumisesta voi toteutua ennen ylitiheiden populaatioiden ongelman korjaamista.)

---

Mitä tulee tekstin jäsentelyyn: en minä ole häiriintynyt. Lukekaa Hakkuu. Muuan mielenkuohu.

---

Mitä tulee huorista traumatisoitumiseen ja objektiivisesti hyviin tai huonoihin mielipiteisiin joidenkin toimintojen fyysisten vaikutusten perusteella: eräs tunnettu ja funktioltaan erikoistunut tapa mutiloida lapsia liittyy tyttöjen sukuelinten silpomiseen, puhumattakaan em. traumaattisen jaon synnyttämien neitsytunelmien vauhdittamista itsemurhaiskuista.

---

*) Niin, te olette yksiselitteisesti huonoja ihmisiä. Ette pahoja juuri kenenkään mielestä, toisin kuin itsesäälisotapropagandakampanjoissanne yritätte antaa ymmärtää, vaan surkeita.

Olette edelleen yököttäviä, eikä asia tästä korjaannu.

"When out of men's hearts all hate has gone
It's better to die than forever live on"

"Mutta oikeastaan vasta nykyaikana parisuhde on sellainen, jonka sen olisi pitänyt alusta saakka olla: kahden täysivaltaisen ihmisen rakkaudelle ja kiintymykselle sekä luottamukselle perustuva vapaaehtoinen liitto. Tähän tuskin kenelläkään on enää yhtään mitään tilittämistä."

Ei, vaan sen ideaali on. Käytännössä käsittääkseni merkittävä osa ihmisistä pettää. Tämä taas on kytköksissä siihen, että vapaalla ihmisellä on siihen geneettinen taipumus, ja mikäli liitto perustuu vapaaehtoisuudelle ja ideaalisen kumppanin etsinnälle, on sanomattakin selvää, että kumppanit löytävät pettämisvietin kuiskutellessa korvaan syitä sille, miksi tämä nyt ei olekaan se ideaali suhde, ja turha kärsimys odottaa aina vain useampia. Kaikki on edelleen päin vittua.

Kestämättömät suhteet perustuvat tälle. Kestävät taas sille, että nuorina ja vetreinä juhlitaan itsensä piippuun, eikä vanhoina, väsyneinä ja minkään uuden luomiseen kykenemättöminä, vereslihalle itsensä piesseinä raunioina enää ole eikä voi olla elämässä muuta sisältöä kuin raukeana kumppanin kanssa lihominen.