IRC-Galleria

"Hahah. Tästä lähti kaksi asiallisuudessaan edellisten kanssa samaa luokkaa olevaa tekstiä. Syynä netiketin vastainen kahden nikin käyttäminen vaiko kansanmurhalla uhkaileva fiktiivinen paskakirjoitus linkin takana? Joka tapauksessa Panu Höglundin blogi toimii juuri nyt julkisuuskanavana vastenmielisille lihansyöjille ja vastuuttomille maapallon tuhoajille, jotka yhdessä naisten kanssa hallitsevat tulevaisuuden maailmaa maan alta käsin, käyttäen meitä kunnon ihmisiä ravintonaan. Pthyi. Mikäli kyseessä olisi aidosti vastuullinen mutta julkisuuskuvastaan huolestunut kirjoittaja, olisi tilalleni hankittu vaikka tekaistu henkilöhahmo, joka ojentaa itseän pettävien, julmien murhaajien argumentteja; nykyisellään Höglundin blogissa epäsuorasti murhataan ja kidutetaan julmasti kuoliaaksi eläviä olentoja. Tämä herättää epäilyksen, että itse asiassa kirjoittajan päämärinä ovatkin yltäkylläisten lihapatojen turvaaminen muille RKP:n läpeensä pahoille miehille vaikeinakin aikoina.

Ei, yllättäen tässä ei ole kyse yksinomaan RKP:n (kursivointi alkaa) ruotsinkielisistä illallisista (kursivointi päättyy), vaan siitä, että nämä ihmiset rakastavat kokoomusta. Kun kokoomuspoliitikon julkilausumista esittää eriävän mielipiteen blogissaan, rapsahtaa välittömästi bannia. Toki väitetään, että 'luin rivien välistä jutuistasi jotain, minkä olettaminen sinun älykkyystasolla varustetun ihmisen ajatukseksi on verinen loukkaus', mutta eihän tämä ole todellinen syy. Sensuuriin syynä on se, että nämä ihmiset rakastavat kokoomusta. Kokoomusta ja liha-aterioita, ja vihaavat eläinten tappamiseen kielteisesti kasvatuksellisista syistä suhtautuvia, koska pitävät eläimistä lautasellaan ja samalla itsestään puhtaina pulmusina. (En tietenkään kannata kansanmurhaa, sehän on sanomattakin selvää, ainoastaan lisääntymisen säännöstelyä.)

Puhumattakaan ekologisista kysymyksistä. Nämä ihmiset rakastavat ajatusta, että 'jokainen ajatteleva yksilö - oli sitten kokoomuslainen tai mikä tahansa - ajattelee kyllä ekokysymyksiä siinä, missä Vihreätkin, ne vain eivät ratsasta vihreällä imagollaan' - haiskahtaa vähän muuan itse Mestaria hieman vähemmän tunnetulta k-mieliseltä takaperoiselta ja -pajuiselta junttikirjoittajalta. Toki - jokainen ihminen ajattelee ekoasioita tasan yhtä vähän kuin Vihreät todellisuudessa. (Aviopuolisoni palaa Vihreiden rappioon lainaamalla muuan lehtikirjoitusta vuodelta 2006, jahka ehtii, vaikka tuolla on kyllä taipumus jättää huomiotta kysymys siitä, onko sotatila ja kaaos itse asiassa erityisen otollinen maaperä vallankumoukselle, mistä minäkään en tiedä mitään.) Näille kokoomusnatseille jokainen kokoomuksen vastainen kannanotto merkitsee naiivia kyvyttömyyttä nähdä eri puolueita todella suhteutettuna toisiinsa, minkä ulkopuolelle nämä eivät edes unissaan kykene näkemään; kyllä, kutsun kokoomusta kuten jotakuinkin myös kaikkia sen vaihtoehtoja natseiksi niillä perustein, että sekä natsit että nykymenoon kovalla kädellä puuttumatta jättävät ajoivat ja ajavat järjestelmällistä, teollisia mittasuhteita saavuttavaa joukkotuhoa - yksittäiset kokoomusnatsit eettisten ruokavaliovalintojensa myötä myös siinä mielessä, mitä Theodor Adorno on tunnetusti sanonut teurastamoista.

Lopuksi siitä, miksi haukun aktiivisesti perheensäjeniäni päin kasvoja, mitä sivusin poistetuissa kommenteissa: 'Mutta juuri tuttavan ja omaisen suusta kuultu mielipide voi saada ihmisen havahtumaan, jos mikään. Jos meillä on luokkatoveri, joka keskiluokalta alkaen rupeaa sivuilleen vilkuilematta pingottamaan kohti hyviä numeroita ja korkeita arvosanoja ylioppilaskirjoituksissa, päästäkseen sitte ennätysajassa puskemaan valmiiksi Teknillisessä Korkeakoulussa, tekemään tehokkaan päivätyön voimalaitos- tai koneinsinöörinä ja kuolemaan neljänkymmenen jälkeen johtajantautiin - tämä kaavamainen urahan on helposti ennustettavissa -, niin silloin on meidän velvollisuutemme ottaa hänet puhutteluun ja koettaa selvittää että hänellä on väärä, muttei ehkä vielä peruuttamaton käsitys ihmiselämästä.
(...)
Näillä pikkuesimerkeillä olen halunnut väittää, että toivon heittäminen luonnonsuojelun suurten vastoinkäymisten myötä on väärä asenne. Vaikka luonnonsuojelun lopullinen tyrmäystappio voidaankin torjua VAIN TÄYDELLISELLÄ YHTEISKUNNALLISELLA VALLANKUMOUKSELLA, niin vähäiselläkin kehityksen jarruttamisella on merkitystä.'

'Jälleen sivu eteenpäin: no, täällähän jo veisaavatkin sosialistimme, meidän vasemmistoradikaalimme, nämä nerojen kuninkaat, itkuvirttään siitä, että siivoojalla ja myymäläapulaisella on niin huonot palkat, ettei heillä ole varaa omaan autoon eikä sähkövatkaimeen, eikä siis ihmisarvoiseen elämään. Minä näin kerran ihmeenihanan unen: oli koolla oikein useampia ihmisiä, ja kaikki myönsivät, että järkyttäviä eivät olleet pienet tulot, vaan useimpien älyttömän suuret tulot, joilla he kasasivat elämänsä täyteen roskaa.'

Tätä seuraavaa Pentti Linkolan kantaa nuorten koulutuksen kiduttavuudesta ja sen sijaan nussimisen autuudesta en suoraan allekirjoita, mutta mikäli pahat aavistukseni, että ATM-YTM-keskustelussa ainoastaan itsensä korkealle kouluttavilla pakon edessä ja tahtomattaan ilman pesää jäävillä alemman tason miehillä on ihmisarvo, koska kaikki muut ovat alhaisia pummeja, eikä tämä ole yksinomaan propagandatarkoituksessa kärjistetty kanta vaan esiintyy väestössä yleisesti, osoittautuvat tosiksi, saatan hieman paremmin ymmärtää kantaa, että korkeakoulutuksen supistaminen olisi muutenkin kuin kenties välttämättömyyden myötä hyvä asia.

Nämä eivät suinkaan ole 'valonarkoja näkemyksiä', päin vastoin. Nämä ovat pikemminkin ainut valonlähde, mikä tänne yhteiskunnan pilalle hemmotteleman - määrittelen pilalle hemmottelun niin, että perimmäinen välinpitämättömyys, tyhjyys ja kylmyys peitetään hukuttamalla yltäkylläisyyteen muilla alueilla - kokoomusläskin takaluukkuun on enää pitkään aikaan paistanut.

Toistaiseksi sallin kuitenkin tämän joukkion jatkaa uskomattoman mehukasta ja osuvaa kirjoitteluaan Sinkkuelämästä ja alppijääkäreistä, joista tosin on löydettävissä tietty homoeroottisessa mielessä aivan uskomattoman suuri vetovoima, mikä saattaa hämätä vastuullista aviomiestä ajattelemaan, että vika olisi itsessä, kuten useimmiten toki onkin, mutta - kuten tiedämme - naaraillemme kelpaa lähtökohtaisesti mikä tahansa ihanan vieras, ja on miehen ainut vaihtoehto pitää huolen siitä, ettei vahinkoja pääse sattumaan. Naaraiden vastenmielisyys siis on vain sattumalta oikea rangaistus sen ansaitseville, mutta samalla myös valitettava tragedia kaikille muille."

Sitten, kun minä olen tunnettu kirjailija, kirjoitan Kurt Vonnegutin tapaan siitä, miten lukiossa jo näkyi, että ainoastaan kaikkein häiriintyneimmät yksilöt haluavat presidentiksi tai muuksi ylintä määräysvaltaa käyttäväksi hahmoksi, kuten P.H:ksi.

Olen vakuuttunut siitä, että naisilla on joku sairas perversio siihen, että miehellä täytyy olla riittävän aktiivinen seksielämä, jotta nainen voi tuntea tulleensa valituksi voittajaksi kovassa kilpailussa muiden naisten kanssa, jotka eivät vain olleet yhtä haluttavia. Seksuaalisesti tauolla olevat ovat reppanoita, jotka epätoivoissaan nyt valitsisivat kenet tahansa, kuka nyt sattuu kohdalle. Monien kohdalla se menee luultavasti juuri päin vastoin. Muistetaan nyt ne pienikulliset, jotka ovat irtoseksin harrastajien ainaisena vaivana - ne tekevät sitä siksi, että mikä likavittuinen ryhävalas hyvänsä kelpaa niille vahvistamaan uskomusta, ettei ihan vielä ehkä sittenkään tarvitse vetää itseän jojoon. Vastaavasti vähemmän nussiville ei yksinkertaisesti kelpaa mikä tahansa jokaisen vastaantulijan sänkyyn hyppäävä likainen lortto. Toki siinä on monien kohdalla myös kyse näistä, ettei huvita kuulla, miten ämmäjoukot puhuvat kahvitauolla asianomaisen kullin puuteellisesta koosta, mutta monien taas ei, ja aviopuolisoni näyttää niin saatanan hyvältä, että naaraat avautuisivat siitä, että tämä on luullakseni hieman hevosta huonommin varustettu, korkeintaan joskus harvoina poikkeuksina avautuessaan yleisesti pettymyksestään koko maailmaan ennen itsemurhaa. Että niin. On se vaan aina yhtä kaunista katseltavaa, kun niinku riman nostaminen ja korkeat kriteerit ovat siinä määrin itseisarvo (uskon, etteivät edes ole, vaan kyse on eläimellisten impulssien hätäisestä ylevöittämisyrityksestä), että täytyy jo vääristää todellisuutta näin kovalla kädellä (- tämä siis vastauksena kysymykseen, miksi niin moni ajautuu niin mielellään olemaan sinänsä ymmärrettävällä tavalla väärässä (toiset toiseen tapaan, vihaan teitä kaikkia)).

Blogini pääkohdat sijoittuvat edelleen tänne, ne ovat vain edellisen merkinnän kaltaisen arkisen roskan peittämiä: Supernainen

Sade ei ole tervetullutta, jos sattuu olemaan luisumassa masennuksen puolelle. Todellisuudessa sade kuitenkin on ihanaa tähänkin aikaan vuodesta, vaikka pitäisi olla lämmintä ja valoisaa. Me, aviopuolisoni ja minä, makaamme katoksen alla ja katselemme taivasta, kuinka se tippuu meitä kohti (niskaamme) ja ropisee vasten peltikattoa, kunnes yltyy niin, että tavoittaa meidätkin. Emme liikahdakaan.

En liiemmin perusta teistä.

---

Olen saanut elämän syrjästä otteen. Enää en voi antaa sen herpaantua. Se tarkoittaa, että pidän kiinni nykyisestä mielentilastani keinolla millä hyvänsä, ja hylkään jokaisen häiriötekijän, kuten nukkumisen. Tiedonkäsittelyyn ja muistamiseen kohtuullisella tehokkuudella soveltuva vireystila pysyy torkahtamalla hetkeksi tietyin väliajoin, kuitenkin niin, ettei "heräämiseen" tarvita herätyskelloa. Samoin pidän kiinni myös ajatuksistani, en hylkää niitä tai edes jätä hautumaan ja vaihda uusiin, vaan kehitän jatkuvasti pidemmälle. Tämä vaikuttaa suhtautumiseeni ihmisiin; teitä ei enää ole muuna kuin materiaalina ajatuksille.

Nykyinen muotikyyninen asennoituminen kaikkeen aidosti houkuttelevaan ja kestävään on yksinomaan murtumista sosiaalisen paineen alla ja olennaisesti kytköksissä häpeään. Suuri osa pyrkimyksistä, ihan jo ihmisten perimän sanelemana, epäonnistuvat jo ennen alkuaan, mikä vaikuttaa suuren osan (niiden, jotka erehtyvät kuvittelemaan löytäneensä - taas kerran - jonkinlaisen totuuden) asennoitumiseen havaitsemiinsa vastaaviin pyrkimyksiin ympäristössään. Myös siksi juuri naiset ovat niin perseestä, sellaisia seuraihmisiä.

Otsikon kannanotto alkaa näin:
"Julkilausuma kansainvälisen naistenpäivän alla
1.3.2006

Suomessa naiset saivat täydet poliittiset oikeudet sata vuotta sitten. Silti työ- ja kotielämässä naiset ovat keskimäärin huonommassa asemassa kuin miehet. Monessa muussa maassa tässä maailmassa naisten asiat ovat vielä sellaisella tolalla, että sitä ei meistä kukaan - ei mies eikä nainen - voine ymmärtää. Mutta myös meidän keskuudessamme on yhteisöjä, joissa tasa-arvoa ei ole ymmärretty."

Tekstin ansioiksi lukisin sen tunnustamisen, että ihmisoikeudet ovat ensisijaisia vieraiden kulttuurien kunnioittamiseen nähden, ainakin lainauksessa mainittujen nykykermaperseiden ymmärryskyvyn ylittävien olojen tapauksessa. Siinäkään ei kuitenkaan huomioida sitä seikkaa, että tässäkin blogissa osoitettu naisten oma panos kotiolojen epätyydyttävyyteen tiettyjen biologisten onnellisuuden minimoivien ja jälkeläisten selviämisen ja geneettisen laadun (näennäisesti) mahdollisimman riskittömästi takaavien parinvalintakriteerien muodossa ei suinkaan ole korjattavissa naisten vapautta edistämällä, ja että samainen taipumus edistää epäsuorasti miesten vapautta - eikä tämä vapaus ole kenellekään hyväksi - jonka miehet lunastavat itselleen omalla panoksellaan, mikäli vaihtoehdot eivät ole kannattavia. Pohjimmiltaan kirjoitus siis lankeaa samaan vanhaan "no kun noikin saa olla perseestä niin kyllä mekin sitten" -ansaan.

Harmi, että näiden feminiinisten taipumusten julkituominen on demonisoitu feministien toimesta.

Kritiikin pommittaminen jatkuu.

"'Tieto hiilidioksidipäästöjen ennustettua suuremmasta kasvusta on kuulunut tämän vuoden huonoihin uutisiin. Tämän lisäksi tilannetta on hämmentänyt tieto ns. hiili-intensiivisyyden kääntymisestä uudelleen nousuun. Pitkään oli totuttu ajatukseen siitä, että maailma tehostuu ja sen myötä tuotantoa kohden tarvitaan yhä vähemmän energiayksiköitä. Kiinan ja Intian voimakas teollistuminen ja kaupungistuminen ovat kuitenkin muuttaneet kehitystä. Kiinan päästöjen kasvu yksin on niin nopeaa, että nykyisellä kasvuvauhdilla vuonna 2030 Kiinan päästöt tulevat olemaan yhtä suuret kuin koko maailman päästöt nyt.

Kioton sopimus on auttamattoman kankea auttamaan asiassa: sillä ei ole keinoja puuttua päästöjen kasvuun kehitysmaissa, joiksi Kiina ja Intia luetaan. Siksi kiireellisempää kuin koskaan olisi myöntää Kioton heikkous, vaihtaa strategiaa ja siirtyä nopeasti suunnitelmiin, jotka vähentäisivät hiilidioksidipäästöjä tehokkaammin.

Mitä tehokas ilmastopolitiikka sitten tekisi? Se aloittaisi olennaisesta. Tehokas politiikka kääntyisi panosten puolelle, keskittyisi ensin tuotantoon ja energian käytön radikaaleihin parannuksiin ja eniten energiaa kuluttaviin sektoreihin: sähkön-, rakennusmateriaalien, sementin- ja metallin tuotantoon.' Pentti Linkolalla tosin muistaakseni saattoi olla tähänkin jotain sanottavaa, mutta tiedä sitten, kumpi on oikeassa. Olennaisinta kuitenkin on, että tämän lisäksi emme laiminlöisi lihavien kaupunkimaastureillaan kaiken maailman Ideaparkeihin päivittäin ajelevien lihavien ja älyllisesti rappeutuneiden idioottien kurittamista. Ainut todellinen syyhän toimia näin olisi se, että se tuntuu hyvältä, ihmiset eivät suutu siitä, se ei loukkaa kenenkään Jumalan sanelemia perusoikeuksia, ja tästä syystä ihmiset pitävät sitä hyvänä ajatuksena. Meillä on tähän lääke: kansanmurha. Kuulitte oikein, kansanmurha. Murhaamalla kansaa pääsemme liikakuluttajista, eikä se suinkaan ole tavoitteena ristiriidassa energian käytön radikaalien parannusten kanssa. Päin vastoin, molempi parempi :)

'Julkista rahaa pitäisi laittaa energia-alan tutkimukseen ja kehitykseen asetutkimuksen lailla – USA:n tapauksessa se merkitsisi 80 miljardia dollaria vuodessa. Silloin maailman hiilestä irrottautuminen voisi olla realismia.

Sopeuttamistoimia tulisi lisätä. Adaptaatio, ilmastonmuutokseen sopeutuminen, oli liian pitkään ympäristöliikkeelle kielletty sana, jota ilmastokokouksissa ei saanut mainita – aivan kuin puhe sopeutumisesta merkitsisi periksi antamista ongelman edessä. Asenne on tappanut ihmisiä etenkin köyhimmissä maissa, koska yhdyskuntien sään- ja myrskynkestävyyttä laiminlyötiin liian kauan. Nyt ymmärretään, että tarvitaan sekä päästöjen vähentämistä että muutokseen sopeutumista: vähentäminen hyödyttää vasta tulevia polvia, sopeutumistoimet jo nykyisiä.' Lapsikin ymmärtää, että vastuullisina ihmisinä kannatamme sopeutumistoimia ainoastaan tilanteissa, joissa sopeutumatta jättäminen aiheuttaisi lisäkulutusta.

'Vaikeuksista huolimatta päästökaupan ideaa ei ole syytä hylätä. Hiilidioksidille muodostuva markkinahinta on oikea ja järkevä tavoite. Se pitäisi vain vapauttaa maakohtaisista rajoista aidoksi globaaliksi markkinamekanismiksi.

Päästöoikeuksien määräytymisen pohjaksi tulisikin laatia maailmanlaajuinen teollisuussektorikohtainen järjestelmä, joka perustuisi energiatehokkuuteen, aina parhaaseen tasoon, jossa kriteeriksi tulisivat päästöt tuotantotonnia kohti. Siten esimerkiksi kaikki maailman terästeollisuus olisi samassa vertailussa, ja se laitos, jolla olisi pienimmät mahdolliset päästöt tuotantotonnia kohti, voisi myydä päästöoikeuksiaan muille. Vasta tämä käynnistäisi bisneksessä todellisen kilpajuoksun päästötöntä maailmaa kohti.

Tällainen järjestelmä kannustaisi vähentämään päästöjä, sillä se palkitsisi aina ja kaikkialla vähäpäästöisintä toimijaa. Se takaisi myös, että päästökauppa ei vääristäisi kilpailua eikä antaisi saastuttajalle kilpailuetua.' Tämä kaikki kuulostaa siltä, kuin tällainen päästökauppajärjestelmä yksinään olisi väistämättä tie kohti katkeamatonta kehitystä kohti alati vähäpäästöisempää maailmaa, eivätkä päästöt asettuisi epätyydyttävälle tasolle. En väitä tietäväni (päästö)markkinoiden lainalaisuuksista riittävästi voidakseni kumota näkemyksen, mutta suhtaudun epäilevästi siihen, etteivätkö kaltaiseni poliitikot käyttäisi juuri tätä tietämättömyyttä hyväkseen, jos vain suinkin voivat. Sanomattakin on selvää, että jos (köhköh) tyydyttävä ratkaisu vaatii ihmisiltä missään vaiheessa todellista luopumista, kaupanteolla ei tavoitteeseen päästä."

Viimeistään lainausmerkit - itse luomaani todellisuuteen viittaaminen - osoittavat, että teksti on fiktiota.

Falliset naiset ovat perseestä. Odottakaapa, kun ne "löytävät naiseutensa".

---

"Erityisen yleistä prestiisipiirteiden tavoittelu näyttäisi olevan sosiaalisen asteikon keskivaiheille sijoittuvien piirissä. KESKILUOKKAISET, PIKKUPORVARILLISET kielenpuhujat, ja heistä varsinkin naiset, saattavat jopa pyrkiä puhumaan hienommin kuin mallia antavat ylempien sosiaaliluokkien jäsenet. Sen lisäksi tietenkin, että kyllästyessään pätemään vaihtavat tavanomaiseen ronskiin paskakieleensä. Yksilöllinen variaatio... ja vitut. Alakulttuuritkin ovat vain edellä kuvatun keskinkertaisuuden erityisiä ilmentymiä. Ette te valitse kielellisiä selviytymisstrategioitanne, vaan kuljette paikallisen tehtaan saastuttaman virran mukana. Paskaisista kommareista en tiedä, mutta Boyd Rice muistuttaa tästä Scorpion Wind -julkaisussa. Yksilölliset vikanne takaavat toki sen, että nielette." - Helsinki kieliyhteisönä

Ainakin tämän sivuston mukaan: http://olemisenporteilla.blogspot.com/2008/04/miehet-ovat-parempia-kuin-naiset.html Surullista.

(Feministisen agendan ajaminen osoittamalla vaivihkaa tällaisia olkiukkoja sormella - sen sijaan, että edes käyttäisi niitä nyrkkeilysäkkinä - on mielestäni melko sisällötöntä: http://www.menarebetterthanwomen.com/top-ten/ - ainakin, jos vertaa meikäläisenkin blogin sisältämään asia-argumentointiin. (Harkitsin kahdesti merkinnän julkaisemista, jottei sen kirjoittamisen motiiveiksi arveltaisi - väärin - tiettyjä tyypillisiä infantiileja tunnereaktioita minun osaltani.) Puhumattakaan profeministipiireistä, jotka eivät koskaan tunnustaisi blogissani esitettyjen väitteiden tai naisia tai feministejä kritisoivien väitteiden yleensä tietyistä reaalipoliittisista agendoista irrallista sisältöä. Lapsikin tajuaa, että jos sanoo "naiset ovat perseestä, koska...", kritisoidaan naisia, joissa ilmenevät naisten ala-arvoisuudelle esitetyt perusteet, ja että jos esitetään väite "kaikki naiset ovat lähtökohtaisesti poikkeuksellisen jalostuneita yksilöitä lukuunottamatta perseestä, koska naisten psykologia on tietyin perustein miesten vastaavasta eroava, mikä on tietyin perustein huono asia", ei kielletä, etteikö miestenkin ainutlaatuiselle huonoudelle voisi esittää vastaavia perusteita, ja että sukupuolten eriarvoistaminen voi myös tarkoittaa sitä, että naisten aukottomasti todistetut viat sattuvat kaivelemaan juuri eriarvoisuuden väittämän esittäjää miesten vastaavia enemmän, ja ettei noin naurettavaa miesten paremmuutta julistavaa sivustoa voi ottaa vakavasti myönteisesti vastaan kuin jo entuudestaan huonot ihmiset, ja että naisten etuja ajavilla joukkioilla on omat vastaavat idioottikirjoituksensa, ainoana erotuksena se, etteivät muut feministit tällä tavoin irtisanoudu niiden sanomasta, kuten on jo useaan otteeseen eri paikoissa todettu. (Onhan tuo toisaalta ymmärrettävä asenne kaikkineen jos asuu jumalauta Jyväskylässä.)

Onneksi kirjoittaja tunnustaa tiedoissaankin kirjoittelevansa huomionhakuisuuttaan, mikä tekee tämän helpommaksi. "(...) tyypillisesti korostunut persoonallisuuden piirre länsimaissa olisi vaihtunut narsismiksi. Sen taas katsottiin tuottavan omat yhteiskunnallisesti uhkaavat näköalansa, joiden suhteen frankfurtilaisten analyysit olisivat - jos eivät vanhentuneita omalla sarallaan, niin ainakin - väärässä paikassa väärään aikaan." Allekirjoitan sitaatin tietyin varauksin - "niiden suhteen".

Kiitän kuitenkin kirjoittajaa siitä, että vuodattaa laiskoille oman pääaineensa antimia ts. kirjoittaa filosofiasta, vaikken montakaan kirjoittajan oman arviointikyvyn tuotosta allekirjoita; esimerkiksi näkemyksen moraalista psykologisena samaistumisen kykynä ja toivottavasta yhteiskunnasta tämän taipumuksen edistäjänä kyseenalaistaa mielestäni aviopuolisoni yleisen kirjallisuustieteen pääsykokeessa ohimennen sisäistekijän ja kertojan näkökulmien eroavaisuutta pohtiessa esittämä huomio, että todellinen lukija samaistuu todennäköisesti helpoimmin kirjan lopussa ilmenneeseen rakkauteen, jonka aviopuolisoni mielsi puolestaan vähintään yhtä epäluotettavaksi kuin kertojan alituisen negaamisen - nimittäin juuri inhimillisen taipumuksen samaistua silloinkin, kun se ei todistettavasti johda mihinkään toivottuun (samaistuminen tuntuu hyvältä seurauksista välittämättä), vuoksi.)