Nuorison käyttämä tervehdys, sanoi ala-asteen äidinkielen kirja. Sanana tuntematon Pohjois-Suomessa.
-Opettaja, tuo on väärin. Ei kukaan nuorista käytä tuota sanaa.
-Niin, mutta ei ketkään vanhatkaan käytä.
-Sitä käytetään kaikissa niissä nuorten sarjoissa, joita me emme saa katsoa, koska niissä raiskataan, tapetaan, kiroillaan ja poltetaan tupakkaa.
-Niin, mutta saattavat vanhatkin sanoa "moi".
Koko luokka räjähti hersyvään nauruun.
-Katsottuani erinäisiä televisio-ohjelmia olen havainnut, että vanhin tervehdystä "moi" käyttänyt henkilö on Kaupparatsu Frangen. Sen sijaan vanhemmat ihmiset, esimerkiksi uutistenlukijat, eivät sano "moi" vaan "Hyvää illan jatkoa".
-Niin, mutta minä olen tutkimusmatkoillani Porin seudulla havainnut, että jopa keski-ikäiset perheenäidit saattavat sanoa "moi".
Koko luokka räjähti hersyvään nauruun: Voi vittu niitä porilaisia! Eivätkö he olleenkaan mieti, mitä he suustansa päästävät?
Joka tapauksessa olimme oppineet uuden sanan, jota käytimme säännöllisesti, kunnes havaitsimme sen ilmasto-oloihimme sopimattomaksi.