IRC-Galleria

Vastaustesi perusteella seuraava luonnehdinta kuvaa persoonallisuuttasi

Olet mieleltäsi avoin, sinulla on mielikuvitusta, olet huolehtiva ja ulospäin suuntautunut. Ihmistyyppisi nauttii elämän suuren näytelmän seuraamisesta, ja pohtii mielellään ihmisten motiiveja ja tarkoituksia. Kaltaisellesi ihmiselle mikään asia elämässä ei ole merkityksetön. Siksi toisten ihmisten mielestä saatat toisinaan olla liian varuillasi, herkkä tai epäluuloinen. Olet valloittava, karismaattinen ja nerokas supliikki-ihminen. Olet lahjakas moniosaaja, ja voitkin menestyä useilla alueilla elämässäsi. Sinua stressaavat ammatit, joissa on selvät säännöt ja toimintaohjeet ”tee tämä tällä tavalla.” tai joissa vaaditaan logiikkaa, faktoja ja yksityiskohtia. Ihmistyyppisi ei jaksa keskittyä kauaa samaan asiaan, ja monet mielenkiinnon kohteet saattavatkin vahingoittaa menestystäsi pitkäjänteisyyttä vaativassa työssä. Parhaiten sinulle soveltuvat ammatit, joissa voit aloittaa projekteja ja sitten innostaa toisia saattamaan ne päätökseen.

-Kaupungilla taas tytöt puhuvat, että sulla oli kauhea ravi päällä koko eilisillan. Meinaan ei tee kovin hyvää vaikutusta vastakkaiseen sukupuoleen tommonen päätön laukkominen keskellä pariutumisriittiä harjoittavaa humala-aromatisoitua ihmismassaa.

-Etsin vain kavereitani. He olivat päättäneet lähteä syömään kesken illanvieton ilmoittamatta minulle. Kuvittele! Joimme kaksi pulloa vodkaa rapuillallisella ja he kadottivat kontrollinsa täysin. Moukat!

-Jotkut ihmiset menevät baariin tutustuakseen uusiin ihmisiin.

-Minulla ei ole mitään tarvetta tutustua uusiin ihmisiin. Ja vaikka olisikin, niin ruokapöytä ei ole oikea paikka puhua siitä. Sitä paitsi, en ole ollenkaan vakuuttunut, että olisi arvolleni sopivaa puhutella rahvasta siinä kunnossa.

On vaikeeta ymmärtää ihmisiä
Jotka haluu vain väkivaltaa
Onko toisii niin kiva potkii
Joita voisi sen sijaan rakastaa

Rakkautta päälle maan me tänään tänne tarvitaan
Rauhaa ainoastaan ei enää väkivaltaa
Jos ystävää et voi rakastaa niin tartteeks aina tapella
Elämä ois paljon helpompaa ilman väkivaltaa

"Mä haluun rakastaa enkä ketään vihata
Jos se ei kelpaa niin antakaa mun olla
Mä haluun vain rakastaa
En haluu ketään vihata
En haluu enää vihata"

Jo lapsesta asti vanhemmat sua aina lyö
Kasvat suuremmaksi ja jatkuu verityö
Niin huomaat kuinka tunteesi turtuu
Kun kukaan ei välitä että sydämesi murtuu

Kun ahdistuneisuus kasvaa liian suureksi
Ei sua pidättele mikään
On pakko purkaa paineet jota elämältäsi vain sait
Tapoit parhaan ystäväs, tätäkö elämältäsi hait
Tätäkö elämältäsi hait
Tätäkö elämältäsi hait
Vihaa elämältäsi sait

"Mä haluun rakastaa..."

Reppu on uusi ja hieno. Siinä on kirkkaita värejä ja useita taskuja. Kannettavalle on suunniteltu oma tasku, jopa cd-soittimelle, vaikkei sellaista kukaan enää käytä, kun netistä saa ladattua musiikkia pieneen muoviseen laatikkoon, joka mahtuu minne vain. Silti uskaliaimmat voivat hyvällä omallatunnolla nimittää reppuani tyylikkääksi, jopa moderniksi.

Uutuudenviehätys katoaa äkkiä, ainakin nyt kun reppuuni pitäisi mahduttaa pyyhkeen ja vaihtovaatteiden lisäksi penaali, laskin ja lenkkarit. Ajattelin käydä salilla ennen matikan koetta, mutta reppu on liian pieni. Pyyhkisin uutuudenviehätyksellä perseeni, jos se olisi ohutta ja pehmeää. Saattaahan se sellaista ollakin, sillä minä en ole sitä koskaan nähnyt, vaikka se on osa jokapäiväistä elämäämme. Uutuudenviehätys on paitsi hedonismia ja materialismia kosiskeleva katala synti, myös välttämättömyys kiristyvässä maailmantaloudessa. Ilman sitä ympäröivä maailmamme olisi hyvin toisen näköinen, kenties jopa käsityskykymme yläpuolella.

Ainoa vaihtoehtoni suunnitelmani toteuttamiseen on luopua jostakin, jonka aioin ottaa mukaan. Vaihtokengät eivät sinänsä ole välttämättömyys. Voin kai minä piipahtaa yliopistolla lenkkarit jalassa, vaikken olekaan newyorkilainen liikemies. Jos joku huomauttaa asiasta, voinhan kertoa syyn moiseen tahdittomuuteen. Ihmiset ovat sosiaalisia ja ystävällisiä olentoja, jotka haluavat välttää konflikteja lähimmäistensä kanssa. Näen mielessäni asiallisen kommentoijan huomaavaisen nyökkäyksen, kun osoitan ahdasta reppuani anteeksipyytävän katseen kera.

Perillä yliopistolla mieleni valtaa epävarmuus. Onko ihmiskuvani rehellinen? Onko ihminen sittenkään hyvä? Olemmehan vähintään yhtä paljon pahoja. Olemme toistemme saalistajia, kannibaaleja, jotka vain odotamme lähimmäistemme herpaantumista, jotta voisimme iskeä heikoimpaan paikkaan. Noin pelottavan ajatuksen jälkeen pakotin itseni ajattelemaan, ettei kukaan välitä minusta ellen minä välitä muista. Se kuulosti helpottavalta synkkien pohdiskelujen jälkeen.

Laitan takkiani naulakkoon, mieleni on tyyni. Äskeiset ajatukseni tuntuvat typeriltä. Kuinka kukaan, edes teoreettisesti, voisi menettää malttiaan pukeutumiseni vuoksi? Olemmehan sivistyneitä aikuisia, kiertäneet nuorina maailmaa enemmän kuin isovanhempamme uskalsivat unelmoida. Tunnen oloni epävarmaksi lenkkareissa, vaikka puolella maailman ihmisistä ei ole kenkiä ollenkaan. Minun pitäisi hävetä.

Sitten se tapahtui. Juuri kun olin kääntänyt selkäni.

Minä kuulin sen. Aivan taatusti kuulin. Se oli jompikumpi niistä tytöistä, jotka istuivat naulakkojen vieressä.

”Hmph. Lenkkarit farkkujen kanssa…”

Pitäisikö kääntyä takaisin ja kertoa syyni moiseen rikkeeseen? Esittelisin reppuani ja sen ahtautta ja kertoisin, että olin ensikertalainen ja että omistan useita erilaisia kenkäpareja ja yleensä tyylikkyyteni hivelee silmää. Voisiko hän ymmärtää? Vai laskeutuisinko samalle aaltopituudelle hänen kanssaan ja kertoisin, että kävin juuri pumppaamassa hauistani ja pakaraani ja että kumpaakaan hän ei pääsisi ikunakikuna hieromaan koska on horoperselehmä eikä minua senkään vuoksi voisi vähempää kiinnostaa hänen mielipiteensä minun tossuista?

En käänny takaisin. Hänhän oli oikeassa. Kenkäni ovat aivan väärässä paikassa. Ne eivät palvele tarkoitustaan. Ne ovat kömpelöt ja räikeät tummien farkkujen kanssa. Julkisella paikalla tuntuu kuin kävelisin hiilillä. Niiden kirkkaan iloiset värit toimivat rapaisinakin silmiä kirvelevänä vastakohtana niiden julmalle valmistustavalle. Vaikka onhan minulla oikeus ostaa halvat lenkkarit, sillä niitä tekevät pienet kätöset eivät olisi kohoamassa kohti ahtaan kyläkoulun kattoa tietämyksen merkkinä, vaikka olisin jättänyt ne kauppaan. Nuo kädet kohoaisivat katuojassa kämmen ylöspäin köyhyyden, nälän ja kurjuuden merkkinä, elleivät pahimmassa tapauksessa olisi tekemässä vastapalvelusta. Minä en tiedä olisiko näin, mutta näin minulle on kerrottu, ja miksi minä en uskoisi sitä, mitä minulle kerrotaan?

Otan takin naulasta, lähden kotiin. Hiilet eivät polta enää. Joko ne ovat tuhkana tai sitten olen turtunut niihin. Joku tyttö kävelee vastaan. Katson häntä silmiin. Hän katsoo lenkkareitani.

Marlène sanoo:
seppala is better than swedish fashion

Elo puolisukeltajan
talvisaikaan ei oo helppoa
on järki jäässä
ja parketit on liian liukkaita.

Ma polskin parketilla
käsipohjaa
mehevä rouva
näkyy periskoopissa.

Kuivalla maalla
en sille pärjäis
vaan tämä on
puolisukeltajan valtakuntaa.

"Sukellan humppaan
otan kiinni mistä saan
sukellan humppaan
lailalai
sukellan humppaan
kurlaan ja kurnutan
sukellan humppaan
lailalai."

Leivänmuruja heitelkää
niistä saa tehtyä mäskiä
ja siitä saa
tehtyä pakkasnestettä.

"Sukellan humppaan..."

Nuorison käyttämä tervehdys, sanoi ala-asteen äidinkielen kirja. Sanana tuntematon Pohjois-Suomessa.

-Opettaja, tuo on väärin. Ei kukaan nuorista käytä tuota sanaa.
-Niin, mutta ei ketkään vanhatkaan käytä.
-Sitä käytetään kaikissa niissä nuorten sarjoissa, joita me emme saa katsoa, koska niissä raiskataan, tapetaan, kiroillaan ja poltetaan tupakkaa.
-Niin, mutta saattavat vanhatkin sanoa "moi".

Koko luokka räjähti hersyvään nauruun.

-Katsottuani erinäisiä televisio-ohjelmia olen havainnut, että vanhin tervehdystä "moi" käyttänyt henkilö on Kaupparatsu Frangen. Sen sijaan vanhemmat ihmiset, esimerkiksi uutistenlukijat, eivät sano "moi" vaan "Hyvää illan jatkoa".
-Niin, mutta minä olen tutkimusmatkoillani Porin seudulla havainnut, että jopa keski-ikäiset perheenäidit saattavat sanoa "moi".

Koko luokka räjähti hersyvään nauruun: Voi vittu niitä porilaisia! Eivätkö he olleenkaan mieti, mitä he suustansa päästävät?

Joka tapauksessa olimme oppineet uuden sanan, jota käytimme säännöllisesti, kunnes havaitsimme sen ilmasto-oloihimme sopimattomaksi.

Aamu on jo pitkällä Desyessä, Etiopian toiseksi suurimmassa kaupungissa. Vaikea uskoa Desyetä Oulun kokoiseksi kaupungiksi. Vuoristoilma on raikasta ja matalat talot reunustavat mutkaisten ja päällystämättömien katujen varsia. Paikallisten isot silmien valkuaiset suurenevat entisestään kun näkevät valkoisen seurueemme. Täällä valkoisten näkeminen ei todellakaan ole jokapäiväistä, varsinkaan sota-aikaan.

Saavumme kaupungin pieneen, kenties ainoaan kirjakauppaan. Aiomme ostaa kyniä ja paperia lastenkotiin, jossa vietämme pari seuraavaa yötä. Pimeässä nurkassa nojaa seinää vasten laiha, jalkapuoli mies. Koitan olla kiinnittämättä häneen huomiota, mutta mies lähteekin liikkeelle meitä kohti. Kainalosauvaansa tiukasti nojaten hän kysyy hämmästyttävän hyvällä englannilla: -Mistä te olette kotoisin? -Suomesta, vastaamme samalla kun valmistumme vastaamaan maamme sijaintia koskevaan kysymykseen. Huikeinkaan optimisti ei voisi olettaa maamme sijainnin mahtuvan näiden ihmisten päähän, jota kannattelee synkkien vastoinkäymisten koettelema ruumis. -Suomi, Suomi, eikös se ole Pohjois-Euroopassa? -Kyllä, todellakin, vastaamme hämmästyneenä. Mies hymyilee vaatimattomasti tiedolleen, katsoo minua silmiin, silittää kättäni ja sanoo: -Valkoinen poika!

teemu sanoo:
täälläki flunssa on nyt in

Sampo sanoo:
ai tiäks täälki se on cool

teemu sanoo:
ahaa

Sampo sanoo:
wow hankin äskön uuden passin

teemu sanoo:
bio?

Sampo sanoo:
joo

teemu sanoo:
ahaa

teemu sanoo:
osaako se puhua?

Sampo sanoo:
sillee takeltelee mutta mie opetan koko ajan

teemu sanoo:
ahaa

Sampo sanoo:
se on minun eka kaveri täällä

teemu sanoo:
onnea

siitä tuli mieleen ku henkka selitti tuota leijumista että se on ihan mahdollista

katoppaköse o iha ihmismielestä kiini se homma

ja ville nauro ja mie pyysin todisteita

ja se haki kuvan misä guru leiju

ja mie näin mielessäni vektorit misä nuoli alaspäin oli painovoima G ja nuoli ylöspäin mystinen voima X

mie kerroin sen henkalle ni se vaa hymähti

mie ja ville ei kuulemma tiedetä ihmismielestä mittään