IRC-Galleria

Olen aika iloinen menneistä päivistä. Tiistaina tein lastnesuojeluesseen. Meni taas iltatöiden puolelle, mutta sain sen silti tehtyä. Olen nyt suorittanut Diakin LN-jaksoni. "On kuin olisi alkanut kesäloma", sanoi yksi kv-linjakavereistani, kun keskustelimme siitä, kuinka mukavaa oli saada väliäaikaisesti päätökseen toisen koulunsa opinnot.

Keskiviikko oli lähes vapaapäivä. Meillä oli lähetyspäivä; saatiin kuunnella entisten lähettien ym. kertomuksia maailmalta. Pidimme Bible-stydyn, joka tosin käsitti sitä englanninkielisen Raamatun lukua melko vähän aikaa. Emme yksinkertaisesti jaksaneet. Olimme kaikki melko väsähtäneitä. Toiset lähtivät kauppaan, mutta minä en jaksanut sitäkään. Tiskasin astioita ja soitin Sallalle. Piristyin hieman. Ruokailu venähti sitten kaksi ja puoli tuntiseksi, kun jumituttiin ruokalaan puhumaan kaikenlaisesta oleellisesta ja epäoleellisesta. [Onkohan nuo edes oikeita sanoja?] Hetki vietettiin Kaisan kanssa sitten kaksin meidän huoneessa, mutta yhdeksään mennessä meitä taisi olla siellä jo kuusi. Tyynysotaa ja japanin-kieli-testausta. En tiennyt mikä on rantapenger tai auton lokasuoja. Mutta tiesin, että "ka" on partikkeli, joka liitetään kysymyslauseeseen. Häivyimme lopulta häiritsemästä naapureitamme ja menimme oleskeluhuoneeseen pelaamaan junapeliä. Voitin. Haettiin Kaisan kanssa pyykit vähän ennen yhtätoista. Taivaalla oli tähtiä. todettiin, ettei ole yhtään huono asia, ettei olla niin epäsosiaalisia, kuin alussa päätettiin. Japanissa on sitten ehkä aikaa nukkumiselle.

Torstaina luentoja, rinkka taas selkään ja monien kiemuroiden kautta kotiin Pyhärantaan. Olen oppinut nauttimaan bussimatkoista aivan eri tavalla nyt, kun ympärilläni on muuten jatkuvasti hirmuisesti ihmisiä. Äiti haki asemalta. Kokeilin yo-mekkoani ja Brasilian tuliaispaitoja. SAin myös lehtiä, uudet sandaalit ja Guaranaa. Yöllä saunottiin vielä.

Eilistä pelkäsin jo ennakkoon kamalasti. Ei olisi tarvinnut niin paljoa pelätä. Hammaslääkärissä soi Juha Tapio, kun mentiin sinne sisään. "Puoltakaan, en sun kivustas voi tietää. Sanat kaikki, vailla voimaa ilmaan jää. Mut joku aamu, mä tiedän sen, sä heräät huomaamaan, sinä selvisit, ja kelpaat kelle vaan.." Ihanaa. Hammaslääkärisetä oli tosi mukava ja asiansa kai hienosti osaava. Se laittoi jotain mansikanmakuista juttua suuhun ja sen jälkeen pidin silmäni melko tiukasti kiinni. Jotain tunnin verran siinä varmaan meni ja olin yhtä viisaudenhammasta köyhempi. Suurimman osan ajasta kotona nukuin, söin särkylääkkeitä tai katselin telkkaria. Mutta eilinen oli hyvä päivä. Käytiin äidin kanssa pikaisesti Raumalla ja sain pankkikortin ja löydettiin mun tanssiaisasuun sopiva neule alennus-tangosta. Ja sain tietää saaneeni viisumin Japaniin! Kolmeksi vuodeksi, joten saa nähdä, koska palaan... No, lentoliput ovat voimassa vain vuoden, joten tuskimpa sinne sitten sen pidemmäksi aikaa jään. Pää oli eilisen melko kipeä, onneksi on sentään olemassa särkylääkkeitä.

Tänään pää ei ole enää niin kipeä. Olen edelleen yöpaidassa. Kokeilin kyllä jo kertaalleen tanssaisasuani, mutta laitoin sitten takaisin yövaatteet päälle. Olen makoillut ihanalla sohvallani ja lukenut ja haaveillut. Luin matkalaukkuäidit-kirjan loppuun. Se on huippukirja. Välillä keskityin ehkä kyllä vähän liikaa epäolennaiseen. Mutta nyt on ihanaa lukea, kun ei koko ajan ole mielessä, että pitäisi tehdä jotain muuta. Vaan olennaisinta nyt on noiden lähetys- perhe- ja japani-aiheisten kirjojen läpi kahlaaminen. Ja iltaisin voi ihan hyvin pelata myös junapeliä, niin me päätettiin Kaisan kanssa. Meillä on nyt hetkemme Ryttylässä. Siperiassa ja Japanissa saadaan sitten ihan liiaksikin varmaan olla yksin, vailla ikäistämme -mukavaa!- seuraa.

Kohta menen kai juomaan lisää kahvia ja pakkailemaan ja syömään. Lähden taas Laurin mökille. Kiva nähdä taas (lähes) kaikkia.