En tiedä onko nyt ihan joka ikinen askel ja pieni kyynärpään kolhaisu karmallista... joskushan sitä voi vain toheloida....
Mutta tänään sattui hassu juttu. Maalailen nyt täkäläisen ammattikoulun tiloja, nyt on menossa luokkien kattojen ruiskumaalaus. Touhutessani pohdin että mitähän sitä pitäisi elämällään tehdä ja miten tästä edetä, sekä mitä tulen tekemään vielä.
Juu. Siinä katossa on akustiikkalevyjä ja niiden ja katonrajan välillä on viiden sentin rako.
Yhtäkkiä sieltä putosi melkein päähäni puinen karttakeppi !!! En edes ymmärrä miten on mahdollista että joku on sen saanut sinne piilotettua kun ei siellä ole mitään sellaista rakoa tai mitään minkä päällä tai varassa se olisi siellä voinut olla...en vain voi käsittää. Ja kaiken huipuksi olen haaveillut että jotenkin voisin parantaa ja opastaa ihmisiä...jaa....että tuota....
En tiedä mikä oli asialla tai oliko tämä mulle miksikään viestiksi tarkoitettu, mutta kuitenkin. Tuli vain mieleen että ehkäpä musta tulee vielä jonkunsortin opas ja auttaja, suunnannäyttäjä ja tulkki henkimaailman asioissa ja opetan ihmisiä toteuttamaan tarkoitustaan tai jotain.... =)
Joskus siis vaikka karttakepin putoaminen päähän ei välttämättä ole karman rangaistus... ellei mua sitten kehoitettu parempaan kuriin ja ruotuun =D