IRC-Galleria

HUOM!!!!! Tämän kirjoitin eilen illalla eli yöllä, mutta galleria tilttas joten nyt vasta saan lisättyä. Kiva kun ei teksti kadonnut kumminkaan =) Eli:


Olen itkenyt tänään monesti kiitollisuudesta. Makaa röhnötin lattialla ja itkin ja ylistin ja kiitin ja nauroin ja itkin ja nauroin ja hymyilin ja itkin yhtä aikaa... Itkin yhtä aikaa surusta ja ilosta.

Olen niin kiitollinen kaikesta siitä mitä olen saanut. Kaikesta rakkaudesta jonka olen saanut kokea. Kaikista opetuksista jotka olen saanut. Kaikista ihmisistä jotka olen saanut tavata ja tuntea. Ihanista ystävistä. Kaikista rakkaista ihmisistä.

Usein kun tulen kotiin täytyn rakkaudesta ja kiitollisuudesta siitä että minulla on koti. Oma koti. Oma pesä, turvapaikka. Ja lämmintä ja kaikkea mitä tarvitsen. Ja niin paljon sellaista mitä en tarvitse....huoh...heh...

Olen kiitollinen kaikesta armosta jota olen osakseni saanut. Kaikista lahjoista joita minulle on suotu. Ja voi miten paljon minulle on suotu. Kaikki mitä ihminen tarvitsee ja paljon enemmänkin. Olen todella saanut lahjoja ja siunauksia.

Eräs asia, eräs aika yllättävä asia sai minut hetkeksi hämilleni. Ihmissuhteeseen liittyen, yllättäen =D Luulin ensin että taas vietiin matto jalkojeni alta. Tuntui niin voimattomalta hetken. Mutta olin tyyni. Istuin. Odotin. Hengitin. Olin vain. Kuuntelin. Kuuntelin sydäntäni.

Ja se rauhoitti minut. Se ylisti sitä onnea jonka olen saanut. En sittenkään menettänyt. Ehen. Kaiken sen mitä jo olen saanut, sain pitää. Ja se mitä vielä kaikesta huolimatta tulen saamaan, on niin paljon. Niin paljon. Kun vain annan sen tapahtua. Mitä se sitten onkaan. Mutta jotain ihanaa ja suurta se on. Liittyipä se sitten mihin hyvänsä. Sillä johonkin hyvään se liittyy. Tietenkin.

Eikä se asia ollutkaan edes yllättävä. Tiesinhän että niin sen tulee nyt mennä. Ainakin nyt tällä hetkellä. Ja silloin kun asiat menevät niin kuin on oikein, ei silloin voi enää muuta kuin olla kiitollinen. Ei jää muuta vaihtoehtoa. Kuin olla vain onnellinen, kiitollinen ja iloita.

Enhän minä niin sen olisi halunnut menevän. Ehen. En todellakaan. Päinvastoin. Surettaahan tuo. Paljon. Siksikin itkin. Mutta koska sen kuuluu nyt mennä näin, niin tiedän että siitä seuraa hyvää. Voi kun aina muistaisi sen.

Hämmästyin omaa tyyneyttäni. Sitä miten helposti sydämeeni tulvi vain iloa ja valoa, pehmeää hyväksyvää rakkautta. Kiitollisuutta tuosta rakkaudesta. Niin sulavasti pehmeästi se tulvi sisimpääni. Tai oli siellä jo. Eikä mikään häirinnyt sitä. Aina käy helpommaksi. Koska rakkaus raivaa tiensä ja siivoaa jälkensä jos sen niin antaa tehdä.

Rentous. Rentous on avainsana kaikessa. Taekwondo. Reenit 26/8 x 2.

Ehkä tuo ihmissuhde koki nyt muutoksen. Ja kokihan se. Mutta silti, siltikään se ei siitä muuttunut miksikään. Hmm..tai ei sitä vielä tiedä.. Go with the flow. Hmm. Niin.

Herra, sydämeni on käsissäsi. Rakkauteni on sinun. Olen sinun. Uskollisesti seuraan ohjaustasi, enkä sinua hylkää, enkä petä.

Virheitä tulen taatusti vielä tekemään. Valitettavasti. Mutta ohjaa minua niissä. Varjele minua suuremmilta murheilta. Opasta, rakasta, koita jaksaa puupäisyyteni, älä hylkää minua. Tarvitsen sinua. Ravitset sieluani ja sydäntäni.

Herra, kiitos. Kiitos kaikesta <3