IRC-Galleria

Kävin ihan ite kaupassa. Oli pelottavan liukasta vaan. Tajusin että ei se oo ihme väsyttää ku kaikki normaalita askareet vaatii niin paljon keskittymistä ja huolellisuutta. Huh. Kaamee väsy. Unettaa niin. Ehkä noi särkylääkkeetki osasyyllisiä. Ja ainahan ku on kroppa rikki ni väsyttää.

Mut sitte aattelin sitäki että voi miten vanhuksilla ja kaikilla liikuntarajoitteisilla on aina tällästä ja ne on niin yksinäisiä...oi voi. Mullehan tää tekee vaan hyvää ku vähän rauhotun ja joutuu todella harjottaan zeniä. Maadottuu tää typykkä vähän.

Ja kun sit sitäki aattelin että vanhuksia voi väsyttää ja uuvuttaa sekin kun niitten kehothan on tavallaan koko ajan korjaustilassa. Ja se on hidasta se korjaantuminen niillä ni kai se nyt uuvuttaa. Tunsin ihan uudenlaista yhteenkuuluvaisuuden tunnetta kanssaan kun tuola jällää köpötin menemään. Ja kun pysähdyin kotimatkalla lepuuttaan kättä ja selkää kauppakassin kannosta niin aattelin että on vanhuksilla toisaalta rikkaampi elämä. Ehtivät pysähtyä, elävät hetkessä. Zen.

Huomenna Kelaan kyseleen uudelleenkouluttautumis tukia ja vaihtoehtoja. Jotainhan tässä on taas alotettava alusta. Ideoita itää...

Ei oikein luodu yhteys kun meditoi ja kun lähettelee taikoja ihmisille. Kai se on toi kun oma keho ei oo oikein kunnossa. JOs nyt keskittys siihen vaan. Pikkuhiljaa sitten taas alkaa koitteleen siipiään.

Ja nyt unten maille..liian myöhään taas venähti. Huomenna reeneihin moikkaamaan poikia ja salin reunalle istuun =)

Voi rakas maailma! Kylve rakkaudessa. Hyvää yötä <3

Nii. Ja kaiken huipuks sairaalan aulaan pystytettiin just Unicefin myyntipöytä. Että miten sattuki.

Voi maailman lapsia <3

Ai nii...eikä siis mitään booring tikkejä vaan kunnon asenne NIITTEJÄ \,,/

Ja tukirauta ja ruuvit titaania.

No ni =) Kyllä oli mahtava reissu =)

Joo. Perjantai aamuna suhautin taksilla Jyväskylän keskussairaalaan. Kuski oli tosi hauska typykkä. Ootteli taksilappua jonkun kymmenen minuuttia kai siinä käytävällä ja rupateltiin. Sit se lähti. Joo.

Siinä kävi sitte varsin hauska ja komea lääkärismies kysymässä jotta sullakos se oli se kyynärvarsi. Sanoin että ei ku solisluu. No se nappas mun paidan vetoketjun siinä käytävällä auki (ei ollu mitään alla) ja törkki sormella solisluun päältä. Ja naurahti että no niinpäs onki. Ja sit se kysy että mitäs sä aattelit että sille tehään. Naurahin että kai se leikataan kuntoon. Se sano että voi olla. Tai jotain sellasta. Ja sit jotain tietäväistä siihen päälle ja räppäs vetoketjun kiinni niin että melkein huitas mua leukaan. Ja sit se naurahti ja lampsi tiehesä ja sano vaan että kyllä se siittä. Hehe. Voi että se oli hauska =) Sellanen veikee kiusottelija. Ihana. Heh.

Tehtiin kyselyt ja labrat ja sitte majotuin. Otin tirsat ja sain jotain pikkupikkupillereitä. Huh helvatti ku oli mahtavat flowt =O Hehe. Olin ihan pöllyissä. En mä oikein tiiä mitä siinä sitte kaikkee tapahtu. Lähettelin kovasti tekstiviestejä ja ne ei tainnu olla ihan selväjärkisiä. Tuntu hirveesti että koko ajan tapahtuu kauheesti kaikkee ja oli hirveen hauskaa. Mut oikeesti taisin vaan maata siinä ja pari ambulanssimiestä (komeitahan ne aina on) haki vierustoverin poies. Mut oli mukavaa. Ehehe.

Sit mut kärrättiin leikkaussaliin. Kysyivät että nostetaanko me sut vai siirrytkö ite leikkauspöydälle. No mähän tietty avuliaana tyttönä aattelin että ite. Voi juma...taisin tovin könytä siinä ja nauraa hehotin ja meinasin tippua ja veuhotin helmojeni kanssa. Lopulta sain itteni kauhistuneitten hengähdysten saattelemana siihen pitkälleni. Kyytiini oli tullut puolivahingossa pussillinen taikakiviäni jotka sitten ripustettiin nätisti sängynpäätyyn vartomaan. Taisivat pitää mua vähän...no...joo...

Kaikki sujuki sitte kivasti. Henkilökunta oli oikein mukavaa. Oli turvallinen olo. Tunkivat tipan käteen ja kaiken mualiman valmisteluja teki siinä. En oikein tiiä, en ihan rekisteröiny kaikkee. Sit kohta hoitsukka asetti ruutan tippaan ja sano että, noni. Nyt sitte kohta nukahdat. Mä sanoin että moikka!

Heräämössäki oli oikein kivaa. Olo oli hyvä ja helpottunu. Että jes, hengissä ollaan. Kiitos Jumala. Kohta osastolle. Sain uuden kämppiksen. Nukuin. Torkuin. Välillä sain syötävää. Sit soi puhelin. ööööö en taida muistaa siitä puhelusta ihan kaikkee =DD Mut kivaa oli ku joku kaipas. Ja pikku hiljaa aloin tajuumaan maailmasta jotain. Oli tullu viestejä. Sellenenki että " sä oot ihan sekasin". Ilmeisesti olin viestannut siis jotain hassuja. Heh. Ja hauskuutin itteeni lukemalla lähettämiäni viestejä.

Jep. Joo kämppi soli ihan mahtava. Nauraa hetkotettiin koko viikonloppu. Voi jestas. Oli hauskaa. Hoitsut ihmetteli että on teillä hauskaa. Ja syötiin ja nukutiin. Oisin saanu jo sunnuntaina lähtee mut halusin mieluumin oottaa maanantaihin että tapaan lääkärin ja fysioterapeutin jne. Tänään sitten aamupäivällä kiersi lääkäri.

Heti ku se astu huoneeseen päätin etten tykkää tosta tyypistä. Sellanen pisteliään näkönen tumma pieni pyöreä nainen. Otettiin side haavan päältä ja näytettiin että haava on ok. Ja kysyin että mitäs kun tossa kaulassa yks jänne kiristää ja se on arka...ni voi ...tttsss...gggrrr... Se lääkäri tuli ja survas sormesa syvälle solisluun viereen ja nuljus sitä jännettä.. Voi perkele ku teki mieli tinttasta sitä! Sattu niin hemmetisti ja tuntu että se repee just. Hetkeen en kuullu mitään mitä se selitti. Sain koottua itteni ja hammasta purren jatkoin juttelua. Muut hoitsut ja väki oli ihan kalpeina sen takana. Jep. Ei siinä. Uus side päälle ja kaikki ok.

Kuulema kukaan ei tykkää siitä lääkäristä. Mikä tinttara vai mikähän sen lemppari siellä on =DDD

Joo. Sit paperit kuntoon, hali kämppikselle ja numeron vaihto ja kotia kohti.

Nyt on hyvä olla. Vähän ehkä syö kun ei saa reenata, mut toisaalta reenatahan voi niin monella tapaa.... ;) KOhta ystävä lähtee kauppaan kantojuhdaks ja sit meen reeneihin moikkaamaan poikia. Onneks siellä voi käydä sentäs salin laidalla istumassa ja katseluopiskelemassa. Ja mielikuvaharjotusta voi tehä ja sellasta.

Kuuden viikon päästä voin alkaa tekeen poomsea pehmein liikkein ja muutaman kuukauden päästä varjonyrkkeileen. Perustekniikkaa pehmeesti jne. Sit kevätpuolella lyöntejä kohteeseen ja kontaktia saan vastaanottaa lähempänä kesää.

Että taukoahan tässä tulee.... Mutta aina voi jotain tehä =) Käyhän seki reenistä ku opettelee malttamaan. Kontrollia kato.

Jee. Ai niin. Sellanen kiva nuorimies kärräs leikkauksen jälkeen kontrolliröntgeniin ja kun manasin kun en saanu itelleni vielä kopiota levylle ja ku pitäs nin vaikeesti jostain luukulta käydä kyselemässä. Ni se kultanen kävi polttamassa mulle kaikki mitä musta on siellä otettu ja toi ne levyllä =) Ihana. Kuhan saan laitettua tänne niitä... =) En ihan osaa käyttää tota ohjelmaa. Mut kyl seki ihmetteli että susta on otettu aika paljon noita.... Jotain lajia seki reenas, en vaan muista mitä =( Että ymmärsi yskän kummiski =)

Ihanaa oli seki ku kävi pari rakasta ihmistä moikkaamassa. Ihanaa <3 Ja ku niiiiin moni muisti viestein ja soitteli ja toivotteli kaikkea hyvää ja kyseli vointia. On ihmiset vaan niin ihania <3 Kiitos kaikki rakkaat <3

Jep. Nyt ruokaa. Nälkä ei oo kadonnu mihinkään =DD Ja sit reeneihin ;)

No ni. Saa nähä millon pääsen taas nettiin ja kirjotteleen.

Aamulla suhautan taksilla Jyväskylän keskussairaalaan. Saa nähä millon leikkaavat. Toivottavasti jo huomenna. Pääsis toipumaan.... Hui. Onkohan tää sit ihan älyttömän kipee...joutuvat kuiteski kaivaan noi luunpalaset lihojen seasta ja poraileen yhteen.. huhhui.

Ja se metallilevyki voi kuulema hiertää inhottavasti. O-ou.

Mut eihän kipu satu. Täs on vaan inhaa ollu lähinnä ku pelkää että tulee nahasta läpi tai puhkoo jotain suonia tai tökkää keuhkoon noi pätkät...keuhkot tulee kummiski yllättävän ylös asti tonne epäkkään alle... Kuhan saavat kursittua kokoon ni voi olla pikkusen huolettomammin. Kipu sinänsä sivuseikka...you know.

Jea. Nyt nukkumaan.

Rukoilkaa mun puolesta, pitäkää peukkuja, lähettäkää enkeleitä tai miten vaan. Reikiä saa lähettää ja valoa ja siunausta ja kaikkee kivaa. Tai vaikka vaan toivoa parasta jos ei muuten nappaa tollaset hihhulijutut =)

Kai mä sieltä hengissä palaan. Heh. Ehe. Jännä. Aattelin ettei mua jännitä mut kylhä se vähän. Mut sairaalassahan on onneks muuten aika mukavaa. Yleensä on aina ollu. Senkus loikoo vaan ja syö mitä eteen kannetaan. Jea. Kiva seikkailu taas edessä =)

Jea. I´ll show you my warriorsoul... jeha.

RAKASTAKAA TOISIANNE!!!!!!!!!!!!!!!!

Moroooooooo <<<333

Ei vieläkään.... Aamulla heräsin ku lääkäri keskussairaalasta soitti. Ei ehi tänään leikkaamaan. Huomen aamulla sit sairaalaan valmiiks. Viikonlopun aikana sit kai kerkii. Kai.

Mut jos ei tota lakkoa ois tulossa ni jono ois vissiin vielä pitempi. Tai siis jono ois sama mutta se etenis hitaammin. Kiirehtivät nyt että kerkii ennen sitä. Mut samalla ku koittavat purkaa jonoja ni tulee uusia tapaturmia. En tiiä. Vai purkaako ne nyt sitte sellasiaki leikkausjonoja jotka ei ois niin kiireellisiä...en tiiä onko toi nyt hyvä vai huono... Hohhoh. Nooh. Kai tää tarkottaa vaan sitä että moni on pahemmassa kunnossa ku minä. Heikoimmat ensin.

Ja mikäs tässä... Hengissä ollaan ja pystyn jotain häärimäänki. Eilenki kävin ihan ite suihkussa ja oon pessy pyykkiä. Ja petasin ite sängyn! Kauan siinä kesti ja kuivien pyykkien kaappiin laitto oli kans sellanen puolen tunnin urakka. Hehe. Meneepähän aika kivasti. Oppii arvostaan arjen askareita ja kykyä niitten tekemiseen.

Otetaan reenin kannalta. Opin pitämään sen paljon puhutun keskilinjan suorana. Runko suorana. Ja oppii polvet joustamaan ku ei voi yhtään kummarrella. Ja kun ei voi yhtään käyttää voimaakaan mihinkään, ni oppii hakemaan voiman ja liike-energian kropasta, lantiosta. Ja tasapainoki kehittynee. Ja ku pitää tehä kaikki harkiten ja hitaasti, kehon asentoja tunnustellen ja eritellen lihaksia...keskittymiskyky paranee tai sitten se mun yks pahimpia ongelmia eli se, että älä mieti, älä yritä, älä keskity vaan ole tyyni ja tee. Ja hengitystä tarkkailla kun solisluu rapsuu jos huonosti hengittää huonossa asennossa.

Jea. Käännä eduksesi se mille et mitään voi. Cool.

Ja nyt vähäks aikaa taas vähän enempi vaakaan.

On tää kyl vähän tyhmää ku on niin hankalaa kaikki...

Hohhoh. Ja joutuu ihmisiä vaivaamaan....noku mutku ei oikein pärjää ite... =(

Mietinpä vaan yksinäisiä vanhuksia ja muitaki yksinäisiä....huokaus.. Ei oo heleppoo.

Voi ku ne pitäis mua siellä sairaalassa ees yhen yön...paree ku kakski yötä ni sais nuo ystäväiseni olla rauhassa välillä.... Ja muutenki ehkä...ku jänskättää että jos se on sit kovin kipee tai tulee joku komplikaatio...ni ois sitte apu lähellä. Mut ei toi silleen muuten niin jänskätä juurikaan. Tavallaan ois kiva ku tekis ton paikallispuudutukessa, ois jännä seurailla mitä tapahtuu =) Mut ehkä kummiski viisain ku ei...en tiiä. Ois se mielenkiintosta =D

Hehe...teki mieli mennä reeneihin kattomaan mitä ne pojat siellä touhuaa, mut ehkä paree ku ei =DDDDD Kutittaaki joka paikkaa... oppii kummasti arvostamaan esim kykyä pestä itsensä...ja hiukset...ja harjata hiukset.... hoh...

Tuntupa muuten taas pitkin päivää ja tuossa pari tuntia sitten ku tuli parannustaikoja sieltä sun täältä... wohouuu... =OOOO Luulin jo että nytkö se parani kokonaan.... mut eeeeei sentäs. Olipa hetken ajan parempi olla ja nukuin kivat tirsat ku niin rentoutti. Teki hyvää. Kiitos <3 <3 <3 <3

Jep. Ja taas pötkötteleen. Kohta tulee yövuoro-apulainen =)

Aamulla menin taksilla keskus-sairaalaan. No eka pientä seikkailua että löyty oikee paikka... Mutta sitten mukava kiva kiltti lääkärisetä sano että kyllä se on tuo leikattava, mutta tänään ei ehdi. Jonossa 7 mua ennen ja kun koko ajan sattuu ja tapahtuu niin ei voi tietää... Akuutimmat tietty eka. Tää nyt ei oo mikään henkihieverihomma ni joudanhan mä ootteleen.

Sain aamupalaa ja ihanan ystävällistä kohtelua. Nykyään vissiin tuollakin alalla puhutaan asiakaspalvelusta..sain siis hyvää palvelua. Kiitos +++++

Sainpa älyttömän paljon paremman mitellanki eli tuen tuohon käteen. On vaan sellanen niinku kaukalo jossa käsi makaa ja siitä yks hihna vastakkaiselle olalle. Ei siis paina tuota töröttävää luunpäätä. Huh ihana helpotus!!! Ja ton saa iteki irti ja takas ja ei tarvi viritellä pehmusteita kaulan ympärille ku ei hierrä.

Sormia pitää kuulema jumppailla ja kyynärvarttaki heilutella. Joo, kiva ni lähtis vähän nesteet kiertään...inhottavan turvonnu olo...naamassaki ku lymfat tukossa.

Ja helpotti ku sai tiedon että leikataan...huh. Hyvä. Ei meinaan oo ihan hirmukivaa ku luunpäät hiertää lihaksia ja nahkaa sisältä koko ajan...heh. Mut lääkärisetä lupas että ne ei tuu nahasta läpi =) Kiva. Mut sitä en muistanu vannottaa että eivät katko mitään hermoja tai suonia tai jänteitä tai jotain. Mut eeeei ne...

Jea. Nyt vois vähän mennä pötkötteleen taas. Ramasee....

Joo on toi luu aika nätisti menny...vähän palasina...... UrsulaR

Noku oli pitkä päivä eilen... neljältä aamulla ylös ja Tampereelle Unicefin koulutukseen. Eli siis toi kerjäläishomma...face to face-tyyppi, varainkeruuta maailman hätää kärsiville lapsille....

Ja puol settemän olin kotona. Olin ihan naatti ku vkoloppunakaan ei tullu levättyä. Moni sano että mee nukkumaan, mut mä halusin reenaamaan. Menin siis puol kasiks reeneihin ja varttia vaille oli jo luu poikki. Ku kaatumistekniikkaa lämmittelyks tehtiin mut mä en sit väsynä oikein osannu....ni vauhista ukemia ja täysillä suoraan olkapäälleni tatamille. Yhtäkkiä vaan olin kylelläni ja kuulu naps vaan. Istuin ja ihmettelin. Vetäjä kysy jotta mikä ni ihmeteltiin sit että sattukohan mua. Se tunnusteli ja sano että joo poikki se taitaa olla.

Mietittiin vielä että eihä se ny voi olla ja ku ei ees sattunu. Pystyin liikutteleenki kättä ihan kohtalaisesti. Naureskeltiin hetki. Mut kyl se vähä hassusti törrötti.

Ei muutaku varavetäjä hommiin. Pojat pyöritteli silmiään... Vyöllä sidottiin kättä lepoon ja vetäjä kuskas teekoohon. Siellä istuttiin ja naureskeltiin. Ei silleen ees sattunu. Aateltiin että jospa se on vaan vähän sijoiltaan... Vetäjän piti lähtee ku reenit loppu ja porukka ootteli kyytiä siltä. Jäin sinne käytävälle chillaileen reenipuku päällä =DD Rakas ystäväni hänkin, tuo vetäjä. Kiitos parantavasta ja hauskasta tuesta =)

Järkytin kai muita potilaita vähän..naureskelin vaan ja kertoilin muista rytinöistäni. Heh. Ja kiittelin hiljaa kun oon vielä hengissä ja näinki ehjä. Ja itketti ku en pääsekään keräämään lapsiraukoille rahaa. Toisaalta nythä mä oisin aika säälittävä...vois irrota paremmin..hmmm...

Joo. Ja toinen rakas ystävä tuli apuun. Sai hoivata ja passata mua yön yli...ja sietää mun kiukustelut...hehe.... Yllättävän hyvin nukuin. Luulin jo yöllä että toi on parantunu ja meinasin jo pompata pystyyn. Mut eeeei....

Aamulla röntgeniin aika. Oho...ohan se rikki =O Huomen aamulla 7.30 keskussairaalaan, harkitsevat jos laittas vähän metallia tueks. Mut seki kuulema kyseenalaista ku vaatii kaks leikkausta ku se rauta on poistettava sit ku on luutunu. Ja lihakset usein pahempiaki säpäleitä vetää hiljalleen kohilleen niin että luutuu ihmeen "eheäksi". Mut täs on vaan se ku toi yks säpäle tökkii nahkaa ilkeesti, parempi ehkä levyttää ettei mee nahka puhki. Oha se aika inhottavan tuntusta.

Mut sen näkee aamulla. Ois kuulema ollu pitempi jono oikeesti, mut ku toi lakko uhkaa ni kiirehtivät ennenku ehtii luutua huonoon asentoon.

Toi on kuulema ihan normaalia...ei tarvii isoa tälliä...riittää ku kaatuu voimalla olkapäälleen ni naps. Ja mä kuitenki vauhista heitin ukemia.... Mut vähä nolottaa olla tällänen höselö. Onpahan todistettu että tääki on mahollista =DDDD

On tää...... Jospa tää tyttö nyt alkas uskoon että lepo on tarpeellista ja terveellistä. Ja muutenki alkas huolehtii itestään vähän paremmin.

Nyt on vahti vaihtunu. Ja kolmas rakas ystävä tuli apuun. Paapoo mua täällä =)

Hihi. Ihanaa ku on ystäviä <3

Tilasin vähän taikojaki...nyt sitä tulee monesta suunnasta ja urakalla. <33 Kumma jos ei parane. Kiitos kaikki ihanat rakkaat jotka tuette ja autatte <3

Jea. Mutta nyt meen taas enempi lepoasentoon.

Ystävä sai videotki näkymään...katotaan kauheeta brutaalia väkivaltaa eli Sin Citya. Ei ehkä parasta tähän oloon mutta nääh... =DD

Menipä solisluu poikki taekwondo treeneissä. Kirjoittelen kun pystyn. Ei saarnoja kiitos.


Enkä ees älähtäny, naureskelin vaan. Buranaa huiviin ja nukkumaan.