Joo on toi luu aika nätisti menny...vähän palasina...... UrsulaR
Noku oli pitkä päivä eilen... neljältä aamulla ylös ja Tampereelle Unicefin koulutukseen. Eli siis toi kerjäläishomma...face to face-tyyppi, varainkeruuta maailman hätää kärsiville lapsille....
Ja puol settemän olin kotona. Olin ihan naatti ku vkoloppunakaan ei tullu levättyä. Moni sano että mee nukkumaan, mut mä halusin reenaamaan. Menin siis puol kasiks reeneihin ja varttia vaille oli jo luu poikki. Ku kaatumistekniikkaa lämmittelyks tehtiin mut mä en sit väsynä oikein osannu....ni vauhista ukemia ja täysillä suoraan olkapäälleni tatamille. Yhtäkkiä vaan olin kylelläni ja kuulu naps vaan. Istuin ja ihmettelin. Vetäjä kysy jotta mikä ni ihmeteltiin sit että sattukohan mua. Se tunnusteli ja sano että joo poikki se taitaa olla.
Mietittiin vielä että eihä se ny voi olla ja ku ei ees sattunu. Pystyin liikutteleenki kättä ihan kohtalaisesti. Naureskeltiin hetki. Mut kyl se vähä hassusti törrötti.
Ei muutaku varavetäjä hommiin. Pojat pyöritteli silmiään... Vyöllä sidottiin kättä lepoon ja vetäjä kuskas teekoohon. Siellä istuttiin ja naureskeltiin. Ei silleen ees sattunu. Aateltiin että jospa se on vaan vähän sijoiltaan... Vetäjän piti lähtee ku reenit loppu ja porukka ootteli kyytiä siltä. Jäin sinne käytävälle chillaileen reenipuku päällä =DD Rakas ystäväni hänkin, tuo vetäjä. Kiitos parantavasta ja hauskasta tuesta =)
Järkytin kai muita potilaita vähän..naureskelin vaan ja kertoilin muista rytinöistäni. Heh. Ja kiittelin hiljaa kun oon vielä hengissä ja näinki ehjä. Ja itketti ku en pääsekään keräämään lapsiraukoille rahaa. Toisaalta nythä mä oisin aika säälittävä...vois irrota paremmin..hmmm...
Joo. Ja toinen rakas ystävä tuli apuun. Sai hoivata ja passata mua yön yli...ja sietää mun kiukustelut...hehe.... Yllättävän hyvin nukuin. Luulin jo yöllä että toi on parantunu ja meinasin jo pompata pystyyn. Mut eeeei....
Aamulla röntgeniin aika. Oho...ohan se rikki =O Huomen aamulla 7.30 keskussairaalaan, harkitsevat jos laittas vähän metallia tueks. Mut seki kuulema kyseenalaista ku vaatii kaks leikkausta ku se rauta on poistettava sit ku on luutunu. Ja lihakset usein pahempiaki säpäleitä vetää hiljalleen kohilleen niin että luutuu ihmeen "eheäksi". Mut täs on vaan se ku toi yks säpäle tökkii nahkaa ilkeesti, parempi ehkä levyttää ettei mee nahka puhki. Oha se aika inhottavan tuntusta.
Mut sen näkee aamulla. Ois kuulema ollu pitempi jono oikeesti, mut ku toi lakko uhkaa ni kiirehtivät ennenku ehtii luutua huonoon asentoon.
Toi on kuulema ihan normaalia...ei tarvii isoa tälliä...riittää ku kaatuu voimalla olkapäälleen ni naps. Ja mä kuitenki vauhista heitin ukemia.... Mut vähä nolottaa olla tällänen höselö. Onpahan todistettu että tääki on mahollista =DDDD
On tää...... Jospa tää tyttö nyt alkas uskoon että lepo on tarpeellista ja terveellistä. Ja muutenki alkas huolehtii itestään vähän paremmin.
Nyt on vahti vaihtunu. Ja kolmas rakas ystävä tuli apuun. Paapoo mua täällä =)
Hihi. Ihanaa ku on ystäviä <3
Tilasin vähän taikojaki...nyt sitä tulee monesta suunnasta ja urakalla. <33 Kumma jos ei parane. Kiitos kaikki ihanat rakkaat jotka tuette ja autatte <3
Jea. Mutta nyt meen taas enempi lepoasentoon.
Ystävä sai videotki näkymään...katotaan kauheeta brutaalia väkivaltaa eli Sin Citya. Ei ehkä parasta tähän oloon mutta nääh... =DD