IRC-Galleria

Joo on toi luu aika nätisti menny...vähän palasina...... UrsulaR

Noku oli pitkä päivä eilen... neljältä aamulla ylös ja Tampereelle Unicefin koulutukseen. Eli siis toi kerjäläishomma...face to face-tyyppi, varainkeruuta maailman hätää kärsiville lapsille....

Ja puol settemän olin kotona. Olin ihan naatti ku vkoloppunakaan ei tullu levättyä. Moni sano että mee nukkumaan, mut mä halusin reenaamaan. Menin siis puol kasiks reeneihin ja varttia vaille oli jo luu poikki. Ku kaatumistekniikkaa lämmittelyks tehtiin mut mä en sit väsynä oikein osannu....ni vauhista ukemia ja täysillä suoraan olkapäälleni tatamille. Yhtäkkiä vaan olin kylelläni ja kuulu naps vaan. Istuin ja ihmettelin. Vetäjä kysy jotta mikä ni ihmeteltiin sit että sattukohan mua. Se tunnusteli ja sano että joo poikki se taitaa olla.

Mietittiin vielä että eihä se ny voi olla ja ku ei ees sattunu. Pystyin liikutteleenki kättä ihan kohtalaisesti. Naureskeltiin hetki. Mut kyl se vähä hassusti törrötti.

Ei muutaku varavetäjä hommiin. Pojat pyöritteli silmiään... Vyöllä sidottiin kättä lepoon ja vetäjä kuskas teekoohon. Siellä istuttiin ja naureskeltiin. Ei silleen ees sattunu. Aateltiin että jospa se on vaan vähän sijoiltaan... Vetäjän piti lähtee ku reenit loppu ja porukka ootteli kyytiä siltä. Jäin sinne käytävälle chillaileen reenipuku päällä =DD Rakas ystäväni hänkin, tuo vetäjä. Kiitos parantavasta ja hauskasta tuesta =)

Järkytin kai muita potilaita vähän..naureskelin vaan ja kertoilin muista rytinöistäni. Heh. Ja kiittelin hiljaa kun oon vielä hengissä ja näinki ehjä. Ja itketti ku en pääsekään keräämään lapsiraukoille rahaa. Toisaalta nythä mä oisin aika säälittävä...vois irrota paremmin..hmmm...

Joo. Ja toinen rakas ystävä tuli apuun. Sai hoivata ja passata mua yön yli...ja sietää mun kiukustelut...hehe.... Yllättävän hyvin nukuin. Luulin jo yöllä että toi on parantunu ja meinasin jo pompata pystyyn. Mut eeeei....

Aamulla röntgeniin aika. Oho...ohan se rikki =O Huomen aamulla 7.30 keskussairaalaan, harkitsevat jos laittas vähän metallia tueks. Mut seki kuulema kyseenalaista ku vaatii kaks leikkausta ku se rauta on poistettava sit ku on luutunu. Ja lihakset usein pahempiaki säpäleitä vetää hiljalleen kohilleen niin että luutuu ihmeen "eheäksi". Mut täs on vaan se ku toi yks säpäle tökkii nahkaa ilkeesti, parempi ehkä levyttää ettei mee nahka puhki. Oha se aika inhottavan tuntusta.

Mut sen näkee aamulla. Ois kuulema ollu pitempi jono oikeesti, mut ku toi lakko uhkaa ni kiirehtivät ennenku ehtii luutua huonoon asentoon.

Toi on kuulema ihan normaalia...ei tarvii isoa tälliä...riittää ku kaatuu voimalla olkapäälleen ni naps. Ja mä kuitenki vauhista heitin ukemia.... Mut vähä nolottaa olla tällänen höselö. Onpahan todistettu että tääki on mahollista =DDDD

On tää...... Jospa tää tyttö nyt alkas uskoon että lepo on tarpeellista ja terveellistä. Ja muutenki alkas huolehtii itestään vähän paremmin.

Nyt on vahti vaihtunu. Ja kolmas rakas ystävä tuli apuun. Paapoo mua täällä =)

Hihi. Ihanaa ku on ystäviä <3

Tilasin vähän taikojaki...nyt sitä tulee monesta suunnasta ja urakalla. <33 Kumma jos ei parane. Kiitos kaikki ihanat rakkaat jotka tuette ja autatte <3

Jea. Mutta nyt meen taas enempi lepoasentoon.

Ystävä sai videotki näkymään...katotaan kauheeta brutaalia väkivaltaa eli Sin Citya. Ei ehkä parasta tähän oloon mutta nääh... =DD

Menipä solisluu poikki taekwondo treeneissä. Kirjoittelen kun pystyn. Ei saarnoja kiitos.


Enkä ees älähtäny, naureskelin vaan. Buranaa huiviin ja nukkumaan.

Tai no okei, ehkä joskus ressaa myös ne tehdyt asiat...mutta itseasiassa eivät ne kuitenkaan itsessään, vaan jokin seikka niihin liittyen joka on vielä selvittämättä. Tai oikomatta. Tai tekemättä tekemättömäksi. Tai jotain.

Nii. Eli siis kumminkaan ei. Vaan niin.

Hmm. Tajusin ehkä juuri, että ainoastaan tekemättömät ja hoitamattomat asiat, kertomatta jääneet paljastukset ja mukana kannetut huolet aiheuttavat stressiä =OO

Vähäkö oon viisas =OOO

...ja sit ku osais vielä iteki toimia aina oikein... =(

..tai ees joskus .... =/

No voi hyvänen aika sentäs.

Nyt sitten ihmiset taas niin päivittelee että missä on kasvattajien ja terveydenhoitoväen vastuu ja koulujen vastuu ja kenen vastuu. Ja miks ei kukaan puuttunu ajoissa ja auttanu ja sitä sun tätä. Miks ja miks ja kuka ja ketä.

Nii. Nii-i.

No voi hyvänen aika. No sinä! Minä! Me kaikki!

Ole lähimmäinen lähimmäisellesi! Älä kiusaa ketään! Kun huomaat jotakuta kiusattavan, ole hänelle ystävä ja tue!!! Se on niin yksinkertaista. Ei tartte sysätä kaikkea terkkarin ja opettajan ja vanhempien vastuulle. Se auttaa joka hädän huomaa, eiks je? Minä oon kiitollinen siitä että mua jonkin verran kiusattiin ja syrjittiin peruskoulussa. Olin vetäytyvä ja tod hiljanen, ja helppo kohde. Oli joskus vaikeeta sen takia, mutta onneks oon suht fiksu likka joten osasin kummiski sen homman handlata ja tajusin etten oo ite tehny mitään väärää ja muut vaan tartti jonkun kanavan. Ja myöhemmin sitten jonnii verran oon älynny "heikompien" kaverina olla. Mutta kun me kaikki suhtaudutaan asioihin niin erilailla. Ja oikeestaan taidan olla aika laillakin monelle tukena...ainakin auttamishalu on kova. Kiitos siis koettelemuksestani =)

Moni hajoaa totaalisesti. Ja jotkut hajoaa niin vähästä. Ja jokainen meistä on vastuussa meistä kaikista. Jos huomaa että jollain on paha olla, ni voihan sitä mennä herranen aika sentäs kysymään voiko jotenki auttaa! Ja jos se ei tunnu luontevalle ni hakeutuu muuten juttusille ja sitten silleen vaivihkaa kattoo mikä on tyypin tilanne. Ja silleen. Pääasia että yrittää. Ei oo pakko mennä opettajille sun muille asiasta ees lärppimään tai tehä mitään numeroa. Se on monesti vaan jopa pahaksi. No joo. Tilanteita on niin monenlaisia. Ja ohan seki nyt ihan selvä asia että aina sitä ei vaan huomaa jos jollain on paha olla. Se voi olla vaikka kuinka ilosen ja positiivisen ja tasapainosen olonen, mutta sisältä rikki. Ei kukaan terveydenhoitaja tai opettaja tai vanhempi voi aina hoksata että apua tarvitaan! Tai voi olla hiljanen ja vetäytyvä ja vakavan olonen, mutta sisältä ilonen ja onnellinen. Joopa. Vaikea joskus tietää. Siis ei pidä ketään syyllistää jos ei ole tajunnut apua tarvittavan.

Ei mut ihan oikeesti rakkaat ihmiset!!!! Rakastakaa toisianne! Rakastaa erilaisia ihmisiä!!! Rakastakaa niitäkin joiden arvomaailmat poikkeavat omistanne!!!! Tai itseasiassa, juuri niitä vasta rakastaakin!! Ja oikeastaan loppujen lopuksi ne arvomaailmat eivät yleensä edes olekaan niin kovin kaukana toisitaan, sitten kumminkaan....

Se joka tekee jotain ilkeää elää rakkauden puutteessa!!!! Hänellä voi olla hyvin, hyvin paha olla eikä todellakaan tiedosta tekonsa kamaluutta ja hintaa. Ja kaikkein vähiten siihen auttaa piikittely, syrjiminen, selän takana paskan puhuminen jne. Ja jokaikinen meistä tämän tietää. Aivan varmasti. Ja jokainen joka tämän tietäen edelleen syrjii, naureskelee selän takane jne, on paaaaaljon pahempi kuin itse "pahantekijä". Ja jokainen meistä tätä toisinaan tekee, kuka useammin, kuka harvemmin , kaikki eri mittakaavassa. Kaikki siis elämme rakkaudenpuutteessa, kuka enemmän kuka vähemmän =)

Ja yksi erittäin suuri virhe on se, että jätetään kiusaajat huomioimatta. Huhhuhh. Ei riitä että tuetaan uhreja. Eeeehei, nöynöy..... Ei. Puhu kiusaajalle. Älä rähjää ja saarnaa, vaan puhu asiallisesti. Anna näkökulmia. Herättele. Kunnioita ihmisenä häntä. Kohtele kuten toivot hänen kohtelevan sinua. Anna esimerkki. Jos rähjäät ja vittuilet huonosta käyttäytymisestään niin hmm... da?????? Kerro mielipiteesi fiksusti. Jos hän alkaa sinulle vittuilemaan, anna vittuilla. Älä ole ylimielinen, älä nöyryytä, älä hermostu, älä ole ivallinen, älä anna mitään negatiivista johon tarttua. ANNA ESIMERKKI!! Älä anna periksi, älä luovuta. Jos luovutat, osoitat ettet sittenkään välitä. Mutta jousta. Jos tilanne käy liian tukalaksi, anna olla sillä kertaa, mutta palaa asiaan. Ole tarkkana, ota opiksesi koko ajan. Tarkkaile itseäsi. Löydät paljon yhteneväisyyksiä hänessä ja itsessäsi. Mieti niitä. Tee selväksi ettet pidä itseäsi parempana. Tunnusta omat virheesi. Oppikaa yhdessä.

Toivon todella, että Jokelan ammuskelijan kiusaajat tuntevat vahvan kylmän piikin sydämissään ja heidän omatuntonsa heräävät. Vaan veikkaan, että valitettavasti moni heistä kääntää asian vain itsestään pois päin. Sysäävät muiden harteille. Saavat tästä vain lisäpontta ammuskelijaan kohdistuviin negatiivisiin ajatuksiin. Valitettavasti. Ammuskelija oli itsekin uhri. Lähimmäistensä uhri. Ei yhteiskunnan, ei koululaitoksen, ei internetin vaan jokaisen sellaisen uhri, joka häneen kohdisti negatiivisia ajatuksia ja jätti auttamatta vaikka olisi avuntarpeen huomannut.

Niin. Kaikilla meillä on toki vastuu itsestämme, mutta joskus käy näin. Omat voimat eivät riitä. Todellisuuden taju hämärtyy. Ryhtyy epätoivoisiin tekoihin. Rauha hänen sielulleen.

Rauha kaikille hänen uhriensa sieluille. Kaikkea hyvää kaikille jotka tähän tilanteeseen jollain lailla joutuivat mukaan, suoraan tai välillisesti. Elämänymmärrystä ja sydämen viisautta, anteeksiantamisen taitoa ja inspiraatiota ottaa tästä opikseen ja toimia rakentavasti jatkossa.

Voi ammuskelijan vanhempia ja perhettä, lähipiiriään. Toivottavasti säästyvät ihmisten syytöksiltä ja vihamielisyyksiltä. Varmasti ovat parhaansa tehneet. Oletan. Luulisin. Toivon niin. Mene ja tiedä. Tuska on varmasti valtava.

Toivottavasti säästyvät myös itsesyytöksiltä. Syyttely ei koskaan kannata. Itselleenkin pitää antaa anteeksi jotta asiasta oppimien on mahdollista. Siis oikea rakentava oppiminen joka johtaa oikeasti positiivisiin muutoksiin ajatusmalleissa ja toiminnassa.

Kaikkea hyvää ja sydämen viisautta kaikille!!!

Jep. Musta nyt sit näemmä tulee Unifecin kerjäläinen ja sitä varten pitäis käydä Tampereella kouluttautumassa pari päivää.

Yöpaikka pitäs vaan saaha ens viikon ma-ja ti väliseks yöks. Ei tarttis putkaan hakeutua muitten kerjäläisten kans. Ku siellä on kuitenki niin rauhatonta.



HELP!!

Kohtele muita kuin toivot heidän kohtelevan itseäsi...sama pätee toisinkin päin =) Mihin suuntaan tahansa rakkautta laittelee niin aina se tulee takasin päin =) Rakasta itseäsi, niin se heijastuu väkisin ulospäin, ja siis myös muihin. Hmm..?? Jännä, eikö?

Jep. Reeneissä kun meitä oli vaan kaks ja vetäjä ni tuli tehtyä noita meditointijuttuja vähän erilailla ku yleensä. Hmm =) Ku menin, ei ollu yhtään virtaa. Ihan down. Sellanen ihme että en meinannu ees jaksaa mennä =OO Siis minä...??

No. Ei menny ku minuutti ku alettiin pyöritteleen paikkoja auki niin johan alako virtaamaan =) Eikä oo kai koskaan ollu noin tyhjä mieli reeneissä. Loistavaa. Vaikka vieläki meni välillä liialliseks ajatteluks jne. Mutta välillä lähti aika kivasti. Oli rauhalliset ja lempeämmät reenit. Hyvä flow.

Lopuks tein poomsea itestäni nurkassa ku vetäjä ja kokeneempi reenari nujus. Saipahan vetäjäki välillä vähän hikeä pintaan =) Alkaa pikkuhiljaa poomseki sentäs mennä ytimiin. Ja hihat paukkuu =)

Siistiä. Nyt on lempeä olo. Jännä. Taistelulajilla voi olla yllättäviä vaikutteita =O Vaikka eipä tuo yllätä. Taidan syödä ja hengitellä vähän. Sit nukkumaan. Viime yönä en montaa tuntia nukkuna... eka kuulu patterin kautta jonkun kuorsaus ja sitte heräsin ku joku koira alko voliseen ja sitä kesti koko päivänki sitte... Mut ei se mitään. Ohan täältäki kuulunu toisinaan jottain pientä kihinää ja kolinaa...ehkäpä...ehe... Heh. Ku ei aina muista että muilla on vähän erilainen rytmi ku mulla =D Ihan kiva muistutus oli tuo...

Oisha se hyvä laittaa tää rytmi kohilleen... Yöt on nukkumista varten. On siinäki oma taikansa millon nukkuu. Isoki ero. Ja ku on työhaastatteluki huomenna. Tuleekohan musta Unicefin kerjäläinen...? Hih =) Palkallista hyväntekeväisyystyötä =) Kadulle kerjäämään =) Kivaa varmaan vaikka raskasta. Omalla tavallaan. Smile =)=)=) Vaikka mähän hymyilen koko ajan muutenki..heh... Mut juu nou.

Nyt lepuuttelemaan. Rauhaisaa yötä <3

Ja enkä kyllä varmana taas kirjota tänne!!!!

Pakkoko se on koko ajan??

En oo addiktoitunu!!!! Eneneneneeneneeneeeeeen oo.

En ole. En ole. En ole. En ole. En. Ole. En. Ole. Ole. Ole. Olen. Olen.

Olen. Oho. Hups. Huokaus. Olen.

Olen olen. Olen. Minä olen tietoisuus. Olen.

Om.

...huokaus....ja tein sen taas....kirjotin...huokaus...mutinaa...

Öitä. May the forces of heaven, light and love be with you all.

Heil heil absint....ja Helloween!!!

Oli kyllä elämäni kivoin halloveeni...eiku siis pyhäinmiesten päivä. Kaikkihan täällä kai muistaa mikä merkitys tuolla päivällä on...??? Eiks je??

Ja mä oon nyt ihan koukussa Helloweeniin....loistava bändi!!! \,,/

Ärh ku ois niinku virtaa ja silleen mut sit kuitenki on ihan down. Ei pysty. Eeeeeeeeeeeeeeih. Uh.

Ja joku hemmetti laitto mulle sellasen ketjuviestin, tiiätteks, sellasen et eka kehotetaan sanomaan ääneen yksi toivomus ja sit luvataan että enkelit toteuttaa sen jos lähetät viidelle. Mut jos ET lähetä, se tapahtuu päinvastasena... Voeeee helevata ku en mää halua kellekään tollasia lähettää! Riesaks ja päänvaivaks.... Pöh.

Hei haloo, ei enkelit tollasia taho, vaan teleoperaattorit!!!!!!!!!! Siis voi da... Ja mää hömelö menin sen toiveen sanomaan..ja nyt se sitte ei ton takia niinku toteudu vai...? Että sitä saan sitte loppuelämäni niinku murehtia?

Hmm. Hmph. Kiitos vaan. Ajatus ja aie olivat varmaan hyvät mutta...hmph... Vilpittömiä siunauksia ja hyvän onnen toivotuksia otetaan kyllä vastaan mutta ei näitä. En mä kyllä usko ees tohon. Toi on vaan jonkun operaattorin idea saada ihmiset painostettua lähettään viestejä. Pöh. Hömph.

Pitää nyt sitte tehä vähän taikoja jotta tuo kumoutuu. Tai jotain.

Jea. Meenpä taas sitte peiton alle vapisemaan. Heil vaan absint niin.