IRC-Galleria

Äitienpäiväkin lähestyy.

Ja vappukin meni jo. Äitin lempparijuhlia. Vissiin, ainaki niin mää oon ymmärtäny. Äitin synttäritkin oli just. Kevät on sellasta Äitin aikaa. Muutenki äitiyden, syntymän, uuden elämän, uudestisyntymisen, eloon heräämisen, alun aikaa. Itse Emon, Äidin aikaa. Rakkauden. Ja Juhannuskin on kohta...sillon kaikki menee naimisiin tai rakastuu. Tai no ei kaikki...mut moni. Hihi. Ja perheet juhlii lasten kanssa. Suvut kokoontuu, koko maa kaikuu elämän ihanuutta ja rakkauden taikaa. Kesä on kukkeimmillaan ja maaemon vatsa pullollaan, kypsyttää uutta satoaan.... On se vaan niin ihanaa.

Mun Äiti on nyt oman Äitinsä luona. Ja Emon sylissä. Musta vähän tuntuu että Äitillä on kyllä elo ihan yhtä juhlaa vaan =D Oooo miten ihanaa varmaan =) Niin se menee. Eka on Lapsi Äitinsä sylissä, sitten on taas äiti lapsena äitinsä sylissä. Ja sit kuitenki yhtä aikaa siellä äitinsä luona. Ja sit vielä lapsissaan. Niinku. Ja vielä lapsetki äitissään. Vai kumpikohan oli eka..... =) Ja kuka loppujen lopuks oli kenenkin äiti ja lapsi...? =OO =DD

Oooo ihana Äityli <3

Ja kaikkien Äiti <3

Välillä mää kyllä vaan kovasti kyselen että missä on ihmisten vastuuntunto. Mää vaan kysyn.

Missä on ihmisten halu kehittyä ja ottaa vastaan rakentavaa kritiikkiä ja ystävällisiä vinkkejä? Mää vaan kysyn. Välillä joutuu niin kihiseen nurkan takana kun ei viitis.....en tiiä.....huokaus. Syvä sellanen. Tää on niin...en tiä. Eiks niitten jotka asioista päättää ja systeemejä johtaa ni eiks niitten pitäs niinku tietää ja hoitaa hommat? Ja kattoo siis että muutki hoitaa?

Ja jokaisen kattoo että hoitaa ite. Ja sillee. Ihan sellaset pikkujututki. Niillä on merkitystä. Ihan oikeesti. Emmäätiä. Jotenki...ohhoh... Emmää sillä että mää oisin sen parempi...en tod...mut jotain rajaa. Avuttomat on avuttomien armoilla. Paljonhan moni yrittää...mut nii...eihän se helppoo oo. Voi suloisuus voi rakas ihminen.

Missä on vastuuntunto? Missä yhteisyys? Missä todellinen välittäminen? Missä antaumuksellisuus ja luja tahto? Voi anna mulle voimaa että jaksasin tehä parhaani ja kaikkeni aina vaikka mikä olis. Anna mulle rohkeutta pitää kiinni siitä mikä on oikein.

Pliis <3

Kävin ekan kerran rannallaki tänään....silleen kesälojumassa =) Kummasti virkistää juhlahumun jälkeen... =) Siis niinku vielä ton koskilojunnan jälkeen... =) Ihan koskella. Siis. Niinku. Hihihi.

Mietin kyl tos aamulla ommaillessa että vois luopua tollasesta humuilusta...ommailis vaan =) Ja jois vaan vettä...koskista ja järvistä =) Ooo ihania rantoja niin paljon. Tahtoisin kodin nostattaa jokaiseen.

Se on muuten varmaan paikan haltijoille ja muille ehkä aika hyvä kehu silleen kun jos tulee sellanen olo että tässä vois asua. Voisin kyllä kesällä asua vähän aikaa rannoilla. Hihi....rantojen asukki =D ahojen laitapuolten kulkija =)

Ooh <333333

Löysin kodin. Laavu kosken rannalla, rantatörmän suojissa. <3 Hitsi vaan kun on niin kaukana. Haluun sinne. Om mikä paikka. Oli ihana kuumalla kivellä kosken partaalla olla. Ja sitten kiittää juomalla muutama kulaus. Ja huljutella itteään. Ooooo....niin virkistävää, niiiiiiiin virkistävää...

Jännä. Hokasin sillee jännästi että miten kaikki tosiaan on. Ihan kaikki niinku. Jokainen kivi ja muurahainen ja otus ja vesi ja ilma ja kaikki. On. Ihan samalla tavalla kun minä. Hihi. Ihana...jokaikinen kärpänenki. Ooo rakastan niitä kaikkia. Kaikki on ihan samalla tavalla rakkaita ja ihania ja arvokkaita ja itsellisiä otuksia ku minä ja sinä ja kaikki. Voi miten rakastan!!!!!!!! Ihan tuli taas itku kun on niin ihanaa <3

Kiitos =)

Ja mä voin kattoo Zorronki pitkästä aikaa tänään ku laittovat töistä kotio =) Wuhuuuuu!!!!!!!!!!!!! Niin siis ku on vähän ökkö olo....taisin olla aika kalpeen vihree.... =D

Oooo...... Zorro <3

Se muuten auttaa kun on joku jolle voi puhua =) Joku joka tuntee ja tajuaa. Se on ihanaa. Se on vaan vähän liian harvinaista. Ja ku on vielä tämmönen....jästipää. Minä ite. Minähän pärjään aina. Ei tartte auttaa prkl-tyyppi. Heh.

Mut kyl se vaan helpottaa. Kivaa. Tulee sulonen olo eikä tunnu niin raskaalle asia enää. Vaikka raskasta onki vielä. Mut sillee. Tietää ettei oo yksin sitte jos ei jaksa.

Kiitos <3

Oon mä kyllä vähän reppana....voi mua <3

*paijaa päätä ja tarjoaa höyryävää teemukia ja nenäliinaa*

Taidan hakea filkkarista irtiksii vähän. En kyl paljoo saa ku ei oo ku pari euroo mut sehän riittääki. Käpertys sohvalle ja kattos Indiana Jonesin ja ottas ton jellonan sykkyyn. Sen korva on vähä revenny ku aina raastan sitä. On siihen aika moni kyynelki jo vissiin kuivunu.

Voi rakas pikkunen.

Ooooooooooo mustalaismusiikkia ja Ankia ja Baddingia ja Vesku Loiria ja jätskiä ja motskareita ja nuorisoo hengaamassa kylillä, soittavat iskelmää autoissaan. Aurinko häikäisee ja huomaamattaan manaa kun on kuuma...ei muista että juuri äsken vasta odotti tätä.

Uudet minihameet ja saappaat odottavat pääsyään kadulle...hiukset kaipaavat rakkaimpaansa, lempeää kesätuulta. Männynkaarnan punahehku, pitkät pikkukivien varjot asfaltilla, pölyisen nurmen seasta melkein häämöttävä uusi verso. Iltaan jatkuva autojen hurina joka talvella vaimeni paljon aiemmin. Enemmän on naurua ja iloa ilmassa taas. Ja vilkuilevia silmäpareja...hihi.... Mullan tuoksu! Maan elävä syli. Ja nuo linnut...kaikki nuo linnut...

Kahvituokio parvekkeella, hymy kasvoille takertuneena =) Oi kohta kun kukkasetkin tulevat...oi oi...ja pääskyt....ja mansikat, vadelmat, marjapensaasta syöminen ja koivunlehtien ja kuusenkerkkien herkuttelu....kuumat kalliot, lämpimät sammaleet....vesisateet...ukkoselle tanssiminen.

Tästä kaikesta kun nyt tällä kertaa osaisi ottaa kiinni, ennenkuin se on taas mennyt. Vaikka hyvinhän tuota jo viime kesänä osasin...nauttia =) Olla, elää.. rakastaa olemista. Olla rakkaudessa. Olla.

Om <3

Vähä repesin eilen. Reenien jälkeen menin salille ku piti antaa penkkitulos ku...alusta...

Tulossa on ammattikoulujen välinen sotilaspenkkikisa ja joukkueeseen pitää sääntöjen mukaan kuulua vähintään yksi nainen. Ja pitää olla ollu vuoden sisään amiksenkirjoilla ja mä oon ku olin opparilla vielä syksyllä. Eikä ne mistään keksiny ketään toista naikkosta joka ois ollu ja vielä ois penkannu. Nii. Ni mun on nyt sitte lähettävä mukaan että saa pojat osallistua. Kisaamaan en siis sinänsä mene ees, kuhan vaan osallistun. Junou. Kun en oo penkkiä tehny vissiin taas vuoteen...ellei kahteen kunnolla ja toi solisluu vieläki vähän haittaa.

Enkä oo tässä siltikään penkkiä ees reenannu vaikka oisin voinu ja vaikka oon tosta hommasta tienny jo vissiin tammikuusta asti... =DD Joo. Ni eilen oli deadline koetulokselle, et siitä näkee ylittyykö sellanen joku raja että voi osallistua kisaan. Tai jotain, en mä tiiä. Kuitenki kun ei saatu aikatauluja sopimaan valvojan kanssa niin menin illalla yksin salille ja aloin siinä sitte kokeileen. No aika kehnoohan toi oli.. =D 40kg sain sentäs pari kertaa mut 45kg tuntu jo ikävälle olkapäässä. Hitsi ku kuiteski sain jo aikonaan 62kg... =( No sit soitin valvojalle sovitusti ja kerroin tuloksen..eli 40. Ni se kysy että millä painolla...no mää että siis se oli se paino... Sit tajusin että jaaa, ei siis ookkaan maksimikisa vaan toistokisa =DD Ihan oli hapoillaki jo..mut oli se vaan vielä koitettava sitä toistoa...haha...

Eli omasta painosta puolet ja sillä niin monta kertaa ku saa. No painohan oli siis 30kg ja toistoja sain vaan 20. Olin ihan down...aika kehnoo... Soitin sit uudestaan ja kerroin. Kysyin vielä että onko se niinku hyvä vai ihan huono että tiiän miten paljon pitäis tsempata...ni se sano ihan että no mut sehän on erinomainen =O

Hahaaaaaaaaaaaaa...ei wttu....on se hassua. Onkohan mulla sit sittenki hyvä kunto ja tota voimaaki...? Niinku tytöks... =DDD Se on toi tkd...sen se tekee ;) Joo mut nyt on sitte 13.5 asti aikaa petrata. Mut kai se siitä...ja ku en mä sinne kisaamaan sinänsä mee ni en mä viiti silleen alkaa ees panostaan...saa toi olkapää sanella. Kuhan pojat pääsee kisaan =)

Jaha joo. Se ois alettava valmistautuun reeneihin.....wuhuu! Morjes!

En mä aina tajua tätä elämää vaan silti.

Ihan kummallista =O