IRC-Galleria

Muistakaa aina välillä pysähtyä. Ihan vaikka hetkeksi. Kohdatkaa rakkaanne ja läheisenne aidosti ja oikeasti. Vaikka vain ohikiitävän tuokion ajan. Kesken arjen kiireiden, pysähtykää, unohtakaa ympäröivä maailma, uppoutukaa toistenne silmiin, tutkikaa tarkoin mitä niissä näette, kysykää ja kuunnelkaa oikeasti miltä toisesta juuri sillä hetkellä tuntuu. Unohtakaa hetkeksi itsenne. Olkaa toisianne varten. Yhdessä. Hetkessä.

Vai onko todella oikeasti jokaisen päivänne jokainen hetki viimeistä sekuntia myöten niin aikataulutettu ettette ehdi? Kuka ne on aikatauluttanut? Miksi? Onko sinulla niin suuria huolia ettet voi kuunnella muitten ajatuksia? Onko sinulla kaikki kuitenkin aika hyvin? Huomaatko olla kiitollinen siitä mitä sinulla on?

Pysähdy ja katso itseäsi peilistä. Katso syvälle silmiin ja sano "Hei rakas. Mitä sulle ihan oikeesti kuuluu?" Älä unohda vastata. Halaa itseäsi. Halaa rakastasi. Halaa ventovierasta. Piirrä salaa sydämiä tuntemattoman likaiseen autoon (voi tosin aiheuttaa draamoja kodeissa), lenkkipolun hiekkaan, huuruiseen kaupan ikkunaan, kirjoita rakkausviesti luokan taululle, laula kassajonossa.

Ihan taatusti toisinaan kaupanhyllyjen välissä, pankkiautomaattijonossa, kadulla, lääkärin odotusaulassa jotain vierasta ihmistä katsoessasi tunnet jotain. Ehkä myötätuntoa, surua tai iloa puolestaan, tuntuu että haluaisit sanoa jotain. Sano se. Rohkeasti. Mitä voit menettää? Oikeasti, mitä...? Mitä voit saada? Mitä antaa?

Ota se puhelin kouraan, istu alas, ja soita sille! Kelle hyvänsä jolle pitäisi soittaa useammin. Soita.

Voi rakkaat ihmiset. Rakastakaa itseänne ja kaikkia muita. Olkaa läsnä. Läsnä itsellenne, toisillenne, vieraille ja tutuille. Olkaa. Ollaan yhdessä kaikki.

<3

Nii. Sitähän mä oon aina sanonu että rakastakaa.

Toimikaa aina niin että voitte itsellenne rehellisesti sanoa toimineenne pyyteettömän rakkauden ja korkeimman hyvän nimiin.

Uhg. Mur. Da'aah......

Mutta kaikinpuolin ihastuttava viikonloppu =) Hihiiii....ihan uskomattoman ihanaa....käytiin sunnuntaikävelyllä....tsihi...ja yhes aivan ihanassa paikassa....huh...

Unelmia. Haaveita. Uuu mai gaad. Hihiii...hitsi. Ja ja ja...hitsi ku ei voi puhua kaikesta =) Hih. Mut liittyy sellanen r-alkunen sana. Ja oi miten mun rakas piti musta tiukasti kiinni unissaan. Hihi. Ja teehetki illanhämyssä tunnelmavalaistulla laiturilla, laskevan auringon kultaamaa veenpintaa katsellen. Hymyillen vastarannan salaisuudelle. Ja yhtäaikaa oivallettu uskomattoman loistava idea. Yks sellanen unelmahomma. Yhteinen unelma.

Ja kun sain katsella miestäni peuhaamassa poikainsa kanssa. Ja polvet petti taas monta kertaa =)

..."rakkaani..." ...tsihi.... =)

VAROITUS!

Se on semmonen homma että en ihan oikeasti pysty takaamaan lyönkö tai muuten vahingoitan fyysisesti jos muhun joku mies vielä koittaa koskea. Nimittäin mun pienessä sydämessäni on herännyt niin uskomattoman vahva ja suuri rakkaus ja omistautumis- sekä uskollisuushalu, että jos joku onneton erehtyy mua väärin perustein lähestymään, niin kaikki ennennäkemätön syövereissäni piillyt sisu saattaa ihan oikeasti ryöpsähtää täysin kontrolloimattomasti täyteen loistoonsa.

Sama koskee oikeastaan kaikkea mikä vähänkin loukkaa mieheni yksinoikeuksia, suhdettamme ja rakkauttamme, tai muuten vain tuntuu olevan tarkoitettu keskinäisen luottamuksemme tai onnemme säröttämiseen.

Nimittäin nou kän duu. Uskaltakaapa eppäillä.....eilen latasin jo lyönnin valmiiksi..jänskättää itteänikin ihan oikeesti....

Oijoi. Olipas outoa käpertyä ihan yksin sänkyyn. Ohhoh. Siitä onkin aikaa. Suuren suuri pehmojellonani oli kyllä iloinen. Ja olin minäkin iloinen pehmojellonastani.

Noku olin humputtelemassa ni piti sitte jäädä kaupunkiasunnolle. Heh. Se on toi opiskelu....huhuh....en kyl enää.....yähähä.... Siis ryyppää. Kyl mä tota opiskeluu vielä taidan kuitenki jatkaa. Hihi.

Mutku tuli niin hirmu ikkis mun miestä. Oijoijoi. Oih ja voih. Kohta pääsen onneks taas perheeni pariin. Hihi. Aatelkaa, mulla on ihan oikee perhe. Sellanen oma perhe. Hih. Mulla! Ja mää ku luulin etten ikinä saa sellasta....onpas tää ihanaa. Mun rakas oma perhe. Kiitos te mieheni lasten äidit <3 Ja kiitos te mieheni äippä ja iskä =) Hihi. Ja kaikki! Oooooo mä oon taas ihan haltioituneessa hurmoksessa =) Hihi.

Lalalaaaa rakkaus lisääntyy vaan kun sitä saa jakaa lalallaaaaa lalaa \o/

Rakastakaa toisianne <3

Pikku vinkki hei ihmiset.....:

Onnea ei voi varastaa toiselta.

Ei vaan pysty. Vaikka kuinka mitä tekis. Ni sitä on ihan turha sillon kadehtiakaan toiselta. Ku jos sen koittaa toiselta viedä, ni se hajoo ihan sirpaleiks eikä enää ehjäänny, sitä ei enää ole, kerta jokainen onni rakentuu ihan just tasan vain ja ainoastaan tiettyjen ihmisten välille. Jos niinkun noin parisuhteista puhutaan. Ni jos se niitten väliltä revitään ni ei se enää oo. Se pitää siis ihan ite jokaisen rakentaa, eikä se rakennu väärien perusteiden ylle. Niin se vain on.

Paitsi ettei sitä edes pysty silleen ottaan. Jos se särkyy ni sillon on jompikumpi onnen osapuoli ihan ite sen rikkonu. Eikä oikea, aito puhtaiden asioiden pohjalle rakennettu, todellinen onni säry. Kolhuista se vain tiukentaa otettaan, lujittuu. Eikä se anna minkään ulkopuolisen pahan itseään tahria.

Rakkaat ihmiset, rakentakaa oma onnenne. Iloitkaa muiden onnesta. Onnea on maailmassa rajattomasti, oma osuutenne ei vähene vaikka naapurilla olisi sitä kuinka. Antakaa itsenne tulvia hyvää tahtoa, muistakaa että jokaisella meillä on oma polkumme, omat kompastuskivemme. Ottakaa niistä opiksenne. Älkää toistako virheitänne. Uskokaa siihen, että jos vain elätte rakkaus valmiina rinnassanne, kuljette hymysuin elämälle avoinna, niin se tulee kohdalle. Se Oikea. Se oikea Onni. Rakkaus. Ihan pikkuvinkkejä vaan....ettette tuhlais niin paljon aikaa joutavaan rimpuiluun ja kyräilyyn...ja leikkis omenavarasta.....

Kaikkea hyvää teille <3

Hihi. Sambo. Hihi. Se on aika hassu sana. Tai ainaki kiva. Noin niinku ruåtsiks.

Tsihi..... <3

Oikeestaan pitäs heittäytyä totally out of kontrolli ja riehua polvillaan tai rähmällään ja ylistää herraa. Ilon ja onnen kyyneliin kyllä melkein hukuinkin jo ja meinas ihan henki loppua....

Kyllä oli meinaan niin lemmekäs viikonloppu. Huh. Voikohan tällästä ihan oikeesti immeinen kestää ilman jotta pää ihan pehmenee? Huhuh....uskomatonta. Hihi....en vaan osaa lakata hämmästelemästä. Joka päivä havahdun monta kertaa siihen että tajuan miten mun on nyt hyvä, ja miten kaikki aiempi onkaan mut tähän johtanut. Se on ihanaa kun osaa olla kiitollinen ja arvostaa sitä mitä on. Oih.

Siellä on sitäpaitsi postissa tulossa jotain ällistyttävää. Toi mies....se tietää miten naistaan kohdella =) Uu jea. Nyt on koitettava hetken toipua jotta saan itteni raahattua kouluun...hihihi....

Om.

Että niin tuota....miksikö en jaksa kovin kauaa puhua puhelimessa? Enkä muutenkaan paljoa soittele? No siksi koska puhelimessa puhelu ihan oikeesti sattuu mun korvaan ja päähän. Tuntuu sellanen inhottava rätinä ja kuulostaa vähän samalle kun jos vaikka ottaa joku mankka häiriöö ja särisee. Se on aina ollu näin.

Mut en mä viiti siitä aina hirveesti ihmisille huudella kun oon saanu niin kummeksuvia katseita. En mä jaksa selitellä kerta omapahan on asiani. Mutta:

http://www.koreus.com/video/telephone-portable-mais-popcorn.html

Nii. Että silleen.

Voi hitsi!!!! Ihan mielettömän ihanaa oli. Näin kivoja maisemia ja hienon taivaan ja sit kaikkee ihkuu jutustelua ja erilaisia taloja ja hellintää ja teetä ja ihan tavallista olemista. Vaikka se onki kaukana tavallisesta =) Ja vähä käytiin kylilläki näytillä taas...hihi.... =) Ni sit ku voi mitä untaki näin!!!

Ihan satumaisen ihana paikka oli ja kaikkee ihanaa tehtiin ja oli kukkia ja vaaaaaaltava keijukorento jolla oli ihan hirmusti taikapölykimallusta siivissä ja jotain ihania hedelmiä syötiin ja uitiin ja aurinko ja kaikkee!

Ja maailma on kohta ihan mielettömän ihana ja hyvä ja toimiva paikka kun me sitä yhessä parannetaan koko ajan =) Ja aamukahvihetket....hih...

Niin se vaan on.