IRC-Galleria

Muistakaa aina välillä pysähtyä. Ihan vaikka hetkeksi. Kohdatkaa rakkaanne ja läheisenne aidosti ja oikeasti. Vaikka vain ohikiitävän tuokion ajan. Kesken arjen kiireiden, pysähtykää, unohtakaa ympäröivä maailma, uppoutukaa toistenne silmiin, tutkikaa tarkoin mitä niissä näette, kysykää ja kuunnelkaa oikeasti miltä toisesta juuri sillä hetkellä tuntuu. Unohtakaa hetkeksi itsenne. Olkaa toisianne varten. Yhdessä. Hetkessä.

Vai onko todella oikeasti jokaisen päivänne jokainen hetki viimeistä sekuntia myöten niin aikataulutettu ettette ehdi? Kuka ne on aikatauluttanut? Miksi? Onko sinulla niin suuria huolia ettet voi kuunnella muitten ajatuksia? Onko sinulla kaikki kuitenkin aika hyvin? Huomaatko olla kiitollinen siitä mitä sinulla on?

Pysähdy ja katso itseäsi peilistä. Katso syvälle silmiin ja sano "Hei rakas. Mitä sulle ihan oikeesti kuuluu?" Älä unohda vastata. Halaa itseäsi. Halaa rakastasi. Halaa ventovierasta. Piirrä salaa sydämiä tuntemattoman likaiseen autoon (voi tosin aiheuttaa draamoja kodeissa), lenkkipolun hiekkaan, huuruiseen kaupan ikkunaan, kirjoita rakkausviesti luokan taululle, laula kassajonossa.

Ihan taatusti toisinaan kaupanhyllyjen välissä, pankkiautomaattijonossa, kadulla, lääkärin odotusaulassa jotain vierasta ihmistä katsoessasi tunnet jotain. Ehkä myötätuntoa, surua tai iloa puolestaan, tuntuu että haluaisit sanoa jotain. Sano se. Rohkeasti. Mitä voit menettää? Oikeasti, mitä...? Mitä voit saada? Mitä antaa?

Ota se puhelin kouraan, istu alas, ja soita sille! Kelle hyvänsä jolle pitäisi soittaa useammin. Soita.

Voi rakkaat ihmiset. Rakastakaa itseänne ja kaikkia muita. Olkaa läsnä. Läsnä itsellenne, toisillenne, vieraille ja tutuille. Olkaa. Ollaan yhdessä kaikki.

<3