Ironista kyllä, kuuntelen Akonin Freedom-uutuutta, johon tietenkin tavalliseen tapaani ihastuin joo, mutta se, että tuo "freedom!"-huudahdus kuvastaa aika tarkalleen sitä, minkä alan pikku hiljaa ymmärtää: yo-kirjotukset ohi! En oo meinannu osata enää olla, kun ei oo kirjakasoja ja opuksia, joita roudata huoneesta toiseen, sohvan nurkasta keittiönpöydän ääreen ja takas. Uniinkin otin toisinaan niitä mukaan. Ajatukset vähän hömöttää, kun ei nuo jenniaivot tajuu vielä, että nyt ei tarvii olla toistamassa ja kertaamassa enää.
Oon niin onnellinen, että miulla on mahollisuus iloita tällasistä, näin pienistä jutuista. Koska oikeestihan Freedom on jostain paljon suuremmasta.