IRC-Galleria

Tyttö on kotona, mutta matkan varrelle jäi
- hiuspanta
- saiput
- pala sydämestäni
- äänihuulet

Onnistun aina jotenkin saamaan aikaan alyttomia tunnesiteita. Mika meinaa, etta pillitan tosi helposti. Mika on tapahtunut, tapahtuu ja meinaa tapahtuu talla hetkella siis vahan valia.

Oon elany kaks viikkoo vehnajauhoilla, oliivioljylla, tomaateilla, jaatelolla, estrella damm:lla ja kahvilla.

Sataseitsemankymmenta senttinen tytto, pitkat ruskeat hiukset, paallaan luultavasti farkut ja joku kiva toppi. Vihjeita kaivataan!

Last seen; Barcelona, Spain.

Mitä Sanni sanoi, kun puraisi mandariinia? - Hyi, ulkomaalaisia! :D

kääk, en tykkää yhtään, että oon kirjottanu kaks merkintää samana päivänä :,,DD

Punnitseminen käy
kuin omena hedelmätiskillä
banaanin vaakanumerolla
Joku häviää aina

Hyppään Ecuadorin laivaan vain silloin
kun huvittaa
tai kun kalenteriini passaa
Näemme samalla pallonpuoliskolla
aina välillä
sattumalta

ja silloin asetamme kellomme
samalle aikavyöhykkeelle,
syömme toisemme,
emmekä välitä markkinahintojen laskusta

Toisinaan, useimmiten,
olemme kuitenkin kärryinemme iltapäiväruuhkassa,
valikoimme muka parhaimpia
Kassalla huomamme unohtaneemme punnita
Banaani saa kylkeensä omenan vaakanumeron

Kaukosäädin on maailman paras tanssikaveri! Tänään tosin kohtelin sitä (taas) kaltoin. Se, että tanssin pyörteissä saa nopeesti volumet täysille, jos on hyvä biisi, tai että voi käyttää kyseistä vempainta mikrofonina ovat syitä, miks se yleensä kaikessa siinä vauhdissa miun kädessä aina on, mutta hupskeikkaa, se saa myös välillä kokea vähän ilmalentoja. Ei se ihan kokonaan rikki menny, toimii vielä, mutta se toimiminen tarvii jo ammattitaitoo ja tyyliä.

Hiipparoin tänään kaupungilla. Koulullakin piipahdin mässyttelemässä herkkulounasta ja opon kopin oveen koputtelemassa: ja onneksi meninkin, en nimittäin tienny mitään kiireisistä aikatauluista, kahesta viikosta saatikka sitten intialaislapsista! :o

Ironista kyllä, kuuntelen Akonin Freedom-uutuutta, johon tietenkin tavalliseen tapaani ihastuin joo, mutta se, että tuo "freedom!"-huudahdus kuvastaa aika tarkalleen sitä, minkä alan pikku hiljaa ymmärtää: yo-kirjotukset ohi! En oo meinannu osata enää olla, kun ei oo kirjakasoja ja opuksia, joita roudata huoneesta toiseen, sohvan nurkasta keittiönpöydän ääreen ja takas. Uniinkin otin toisinaan niitä mukaan. Ajatukset vähän hömöttää, kun ei nuo jenniaivot tajuu vielä, että nyt ei tarvii olla toistamassa ja kertaamassa enää.

Oon niin onnellinen, että miulla on mahollisuus iloita tällasistä, näin pienistä jutuista. Koska oikeestihan Freedom on jostain paljon suuremmasta.