särjetyn vankilan. metsä lähempänä, metsä sisälläni. saat olla hetken turvassamme.
tuen itse itseäni, ota oppia minusta. te olette itsenne pahimpia vihollisia.
lepään puuta vasten, annan itsestäni tulevan yhtä ympäristöni kanssa. muutun hiljalleen
hoitamattomaksi metsäksi, seinäni annan kaartuvan kaarnaksi, sammaleen tuoksua, tuulen laulaa.
talven elää sisälläni, syksyn lehtien lentää lävitseni.
ja mustarastaan laulavan kuolleen omenapuuni harmailla kauniilla oksilla.