niillä on nyt lämmin, ruokaa, ja toisensa.
kahden hylätyn kissan muistoa kunnioittaen kävin hetki sitten ulkona savukkeella
ja huokaisin helpotuksesta. enään ei tarvitse pelätä näkevänsä niiden värjöttelyä
kylmissään katuvalojen alla, pimeässä kevätöisessä pakkasessa.
tähdet eivät lämmitä tarpeeksi kauas...
siitä on nyt yli viikko, jolloin musta kaunis kissa ilmestyi pihapiiriimme. kun ovasin
oven, se juoksi naukuen luokseni. yritimme viedä kissan sisälle, mutta uinun
sisäinen leijona heräsi ja jälki olisi ollut sen mukaista.
siispä emme voineet auttaa kissaa, kuin viemällä ulos ruokaa. sama toistui päivittäin.
myöhemmin kävi myös ilmi, että oli toinenkin kissa, oranssi jolla oli valkoinen
hännänpää. arempi, mutta tuli luokseni jos varovasti kisutin. molemmat olivat
selvästi samasta kodista, sillä silloin harvoin, kun oranssia kissaa näkyi, se oli
mustan kissan seurassa.
kyselin naapureilta, kukaan ei tiennyt kenen kissoja ne olivat. eikä kukaan
suuremmin tuntunut välittävänkään, siltä tuntui.
lopultakin, tänään satuin kurkistamaan ovesta ulos ja molemmat kissat juoksivat
heti luokseni. mikä onni!
koppa odotti jo valmiina eteisessä kyseistä tilaisuutta varten... hieman roisilla
otteella nostin kissat eteiseen ja laitoin oven perässä kiinni. raineri tuli auttamaan
ja työnsimme hädissään olevat kissat kissankoppaan ja luukun kiinni.
siellä ne naukuivat surkeana.
lähdimme samantien kohti viikin löytöeläinkotia.
nyt kaksi äärettömän kilttiä ja rakastettavaa kissaa odottavat omistajaansa /
uutta kotia löytöeläinkodissa. olen äärettömän helpottunut, että niillä on nyt
lämmin. ja ruokaa. ja saimme molemmat yhtäaikaan kiinni.
voikaa hyvin, kultaiset kissat!
kuvat & tiedot tulevat pian esille osoitteeseen: http://www.loytoelaintalo.fi/