IRC-Galleria

(olen pian pulassa noiden roomalaisten kirjaimien kanssa...)

satoi tänään sentään.nykymaailma on vienyt voimat vanhan kansan viisaudesta,eikä ennuste
ole pitänyt paikkaansa.huokaus.
mieluusti olisin elänyt lähempänä luontoa,kuten kaikki muutkin.yhdessä.silloin joskus....jolloin
karsikkopuut yhä elivät ja metsä oli suurempaa ja koskemattomampaa.
olen rakastunut menneeseen.en nykyiseen.
ja siksi on kieltämättä helvetin raskasta elää..nykyiseen aikaan.

korvaan sen kaiken,jota en ole voinut kokea,valokuvin ja maalaten.kyllä se vähäisen auttaa.
varsinkin jos on se aika päivästä jolloin kykenee..hukuttautumaan niihin kuviin.mieleen.
hautautumaan mullan allle.ja olla kuulematta ääniä arjesta,nykyisyydestaä.

en tiedä,kuvittelenko vain.mutta kuuntelen magyar possea.uskomatonta musiikkia.täysillä,
vasten korvia.kirjoittaessani tähän....tuoko se nämä sanat?mutta ainakin se on musiikkia
joka löytää sielun ja sulautuu suloisesti sinne.
viulut.ah.
ja kaikki....

viimeyönä meillä vieraili räyhähenki.ihan totta.mennessäni nukkumaan keskiyön aikaan kuulin
kovaa kolkutusta usean kerran.hrr.se ei kuulostanut vesijohtoputkilta jotka joskus kolistelevat
vaan...paljon vahvemmalta.tänään äiti kertoi kuulleensa sen myös ja vielä lisäksi myöhemmin
yöllä joku oli kolkuttanut ovenkolkuttimeemme(luojan kiitos etten kuulluut sitä enään.............).
äiti oli mennyt katsomaan,mutta ketään ei ollut näkynyt.
päivälläkin,tänään,omituista kolkutusta on kuulunut mutta vain muutaman kerran.
ja mummukin joka asuu omalla puolellansa taloa oli kuullut yöllisiä ääniä myös.
odotankin mielenkiinnolla seuraava yötä.(tosin päivällä mikään ei tunnetusti tunnu yhtään
kauhealta)

(ah.pakko taas kuiskata että kuinka k a u n i s t a tämä musiikki on....)kun jotain lumoavaa
tapahtuu,siitä tahtoisi kertoa ain'koko maailmalle.

koi