se että vaeltelee neljä tuntia tuntemattomissa metsissä joita painaa historian kauhut ja
muistot menneisyydestä,juoksuhautojen syvä hiljaisuus ja vanhojen mukulakiviteiden
pysähtynyt kulku.se jättää jonkin omituisen olon jälkeensä.
sanatonta.
ei,ettenkö palaisi sinne uudestaan.jokin vetää takaisin.
ja ne syvät mustat luolat joissa kajahtelee kosteus ja kylmyys.
jotenkin sopiva paikka minulle nyt.nyt juuri kun tunnen oloni muutenkin niin
ahdistuneeksi.
kun en hallitse tilanteita,itseäni.
minua ei kiinnosta tehdä enään edes taidetta...tahtoisin vain nukkua ja kadota.