kevyt lumi. oi talvi, tule jo. tahtoisin tanssia kanssasi. ennen auringonnousua kahvi tuoksui jo.
hitto. hammas irtosi! kuin rämpisin suossa. olen huono. kello 7 heikkouttani annoin itseni
painaa c-näppäintä. kello on nyt 11.37 ja juon toista kupillista kahvia ja siivoan tietokonettani
tuhansista valokuvista. yritän saada sen toipumaan. harmaa maailma, vesipisaroiden
koristama verkko ja kissojen valtakunta, tuo parveke jossa on ruskea märkä lehtimatto.
hajoava vanha. herttoniemen sosiaaliasema. näin anun kaupungilla, kahvia, anun luo, ja lisää
kahvia. suunnitelmaan ei kuulunut humaltumista, mutta siihen päädyimme. anu tuli luokseni ja
valvoimme sydänyöhön ja aamuun. kävin kettutien sossussa hakemassa lomakkeita. kirppari.
en tiedä. kuinka keskeneräisyys tekee ehjän? minulla on syvä itsehallinnan menettämisen
pelko. ei seminaaria! olen täällä ja istun ja olen tyytyväinen HUU. KEVÄT-AIVOT SULAA POIS.
olen köyhä päästäni. aivot syöpyy pois. niinkuin keväisin ne sulavat, liikaa. tuparit. juon toista
kuppia kahvia. aavistan vielä hennon ulkoilman läsnäolon, hetki sitten seistessäni parvekkeella,
kylmän betonilattian yllä. uinu sylissä. nelli naukuen levottomana, kuten aina. taivas on
pilvessä. kahdeksan. yritän itkeä. se jää ripsiin. enempää niissä ei ole voimaa. sunnuntain
olemus lepäsi vahvana ulkona, ainoastaan varpuset lauloivat sunnuntaisaarnaa. lojun
sängyllä punaisen peiton alla. islannissa luotujen sanojen lailla miellyttävään hurinaan
hakeututen. rauha on harvinainen lahja minulle elämältä. anna minulle voimaa. varis. tämä
talvi on astunut eteiseen, mutta ei siitä eteenpäin. menin nukkumaan kello 18. heräsin 21.
jee umppari! leikkaus oli seuraavana päivänä kymmeneltä illalla. osasto 41. vaaleankeltaiset
verhot ja päivystyksessä oli verta seinillä. tapasin rakkaimpani raitiovaunupysäkillä. öinen
kallio. mikä sini! mikä mustarastaiden yö! kuinka lumovoimainen on tämä kahden maailman
yhteinen sävel. viileä niin viiltävän aito sinisyys. kaikkein kaunein laulu, se on rastaiden ja
minä lepään sängylläni ja tunnen sen kaiken. verhoissa vasten huoneen valo, vasten niiden
takana illan tuuli ja kevään palo. hento tuuli, juuri huomattavissa. maailman kaunein ääni,
mustarastas. rastas. kaipuu. suruhuilu. siellä sielu laulaa hiljaisien katujen koivuissa, joissa
silmut tekevät syntymää. kehtolaulu. en mennyt kouluun. voin huonosti. kai. kelan
ilmastointi. kädessäni on numero 057, vuoronumero elämiseen. oksensin aamulla ja juuri
hetki sitten veri nousi kasvoihin. numero 049. minä elän rappion aikaa. entä jos minä en ole
enään riittävä? silmiä särkee kuin olisin valvonut riittävän kauan. zombiewalk. pahinta on
kun ihmiset luulevat minua laiskaksi. lomakkeet kotiinkuljetukseen infosta. joki keroi meille
suuria asioita. lepakko melkein lensi hameeni alle ja tuomet tuoksuivat. leppälintu lauloi yöllä.
punavarpunen. käki. peippo. pajulintu. laulujoutsen. taivaanvuohi. kirjosieppo.
pääskyset...kirjosiepon lennätin navetasta vapauteen. joutsenet, ne ehkä pesivät
järvelläni ja minä olen ylpeä siitä, häikäilemättömästi. ja minä revin ihoni rikki. anna minulle
toivoa, leppälintuni, anna minun nähdä pimeässä, lepakkoni. etenen kauemmas lapsuuteni
puista. kuinka lohdullinen ajatus. sinä olet levännyt tässä sängyssä, sinun sydämesi lämpö
lämmittää minua juuri nyt. sinun tuoksusi lakanoissani. unesi unieni kanssa yhdessä yötä
myöten. työtilojen luovutus. hyvästit. puut runoilevat huoneeseeni sielunsa kuvioita,
läpi kauneutensa valtakunnan salien. koi on säälittävä ja aloitekyvytön. essee auuh. olet
jonossa. ole hyvä ja odota katkaisematta puhelua. please hold. maksullinen saamattomuus.
elokuun tähdet ovat kaunein tunnelmavalaistus. mitäs. ai niin viiniä ja sotarakennelmilla
istumista ja sauna. ja laajasalon ostari hämärine muistikuvineen. yritän saavuttaa arjen.
en ole varma toistaako jokin ukkosen ääntä vaiko onko se itse herra ukko. -ei ollut. sota
rakennusmaalla vain. oh mitä haahuilua. japanilaiset ristikot. värityskirja. pitäisi käydä
kaupassa jotta tulisin taas yltäkylläiseksi ja minulla olisi voita ja maitoa niinkuin
normaaleilla ihmisillä. keimaileva sade. kosiva syksy. oi kyllä, suostun! ja kihlajaistanssit
tanssitaan sateessa ja tuulessa. olen taas saamaton. todellisuus on liian voimakkaana
läsnä, se kiljuu. ja se estää kaiken. ja minä koen sen kauniina. mutta minähän olenkin
masokisti. kuten syksy. rakastan pelkistettyä maisemaa, lehdetöntä. lepään siinä rauhassa,
kun ei ole liikaa. nyt siis virallisesti syyskuu. koti.
pudonneet linnunpöntöt. lasikuisti.