ei siellä voinut olla ulkona pimeällä pihamaalla,kun järvi piti niin hurjaa ääntänsä,
räsähtelyä ja syvästi kaikuvia murtumisia,kuin jokin peto olisi hiipinut siellä jään pettäessä
jalkojensa alla...lähemmäs ja yhä lähemmäs.
liian voimakas tuonkaltainen kuva ja tunne syntyi mieleeni että oli lopulta antauduttava
pelolleen ja palattava sisälle.
harmittaa.
olisi ollut ihana jatkaa ulkotulen vierellä istumista.