IRC-Galleria

pitäisi mennä maalaamaan.pitäisi.
vaikka tekisi mieleni vain valokuvata.
kuinka tuolla helvetin kuumuudessa voisi edes maalata?

sade,voi tule jo,ja sammuta tämä kuumuus ja tuhoa tämä kuivuus.

pitäisikö lähteä ja tuntea iltakaste paljain jaloin.
kesäyön viileys tulee vain niin houkuttelevasti avoimesta ikkunasta
sisään ja täyttää koko huoneen salaperäisyydellään.
eilen niityt olivat usvan peitossa ja järvi kaikui yön ääniä.
kauneinta.

joko olin liian aikaisin tai sitten kiiltomadot olivat sammuttaneet
lamppunsa kokonaan tämän kesän osalta.tiedä sitä...vaiko vain hetkeksi?

koi

OLEN KERÄILLYT:

[ ] korkkeja
[x] postimerkkejä
[ ] valokuvia
[ ] kukkia
[ ] pokémon-kortteja
[ ] gogoja
[ ] digimon-kortteja
[ ] pokémon-palloja
[x] jotain muita kortteja
[x] my little pony-sarjan tuotteita
[x] kirjoja
[ ] jotain cd-levyjä
[ ] eri maiden valuuttaa
[ ] vessapaperirullia
[ ] pelejä
[ ] laskimia
[x] käpyjä
[x] kiviä
[ ] paperia
[ ] kirjekuoria
[x] jotain ötököitä, mitä?kuolleita perhosia
[ ] lamppuja
[ ] soittimia
[ ] leluautoja
[ ] mc donald's leluja
[x] kinder munien leluja
[ ] prinsessa-krääsää
[ ] prinssi-krääsää
[ ] aseita

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

hetki sitten kävimme pummiuimassa äidin kanssa kun emme kehdanneet mennä yleiselle
uimarannalle sillä siellä oli liikaa ihmisiä.älkää kysykö mitkä olivat äidin syyt,mutta omani... no.ujous.
ja itseinho.
joten lähdimme pyörillä polkemaan metsäteille joiden siimeksissä tiesimme olevan kaksi pientä
järveä.ja järvien rannoilla mökkejä ja mökkien rannoilla...uimalaitureita.emme me paikkoja ihan
kuitenkaan tuhottu.hih hih.vähän vain.no ei.ei suinkaan.vain märät jäljet laiturilla saattoivat paljastaa meidät jos omistajat olisivat tulleet hetki lähtömme jälkeen.

kaunis oli se kalliojärvi.
ja järvet yleensäkin.viehättävämpiä kuin meri.meri on liian tuulinen ja kylmä.etäinen.

en tahtoisi lähteä täältä..milloinkaan.mutta pian koittaa syyskuu ja helsinki.ei ole enään
hiljaisia hämäriä öitä ja lintuja.metsiä joissa ei kulje kukaan muu kuin minä ja metsän henget ja
sielut ja olennot.
toki kaupingissa on jotain mitä täällä ei voi kokea.ystäviä.kosketusta.
täällä on yksinäisyys se johon kietoutuu mieli.
on toki tapahtumia jonne voi matkustaa kun...kun.on sen aika.kuten viime lauantaina neljäs
viettämäni karmarock.
suloisaa.

löysin vanhat olkipatjat vintiltämme ja olen nukkunut niillä yöni.ja uudet ikkunat avoinna
kesäyölle ja järvelle jonne ain'öisin nousee usva ja metsäneläimet huutavat.(viimeyönäkin
kuulin mitä omituisimpia ääniä ja huudahduksia)
kissani ovat ihastuneet myös tähän vanhaan puusänkyyn jossa ovat korkeat laidat sekä olkia
sisältävät patjat.
niin minäkin.

koi

itku itku itku.

ahdistava ilmapiiri,kuin jokin kauhu lentelisi huoneessani.kaikki äänet uhkaavia ja
vihamielisiä.

mitåä tehdä?oi linnut...auttakaa.

olen väsynyt.aamu oli ihan hyvä,mutta hiljainen pudotus päivän hämärään...se tapahtui taas.
en ole innokas mistään.tahtoisin vain nukkua.nukkua.
(eivät nekään kolme pientä syötävää pelastaneet.oh ja voi.silmät painuvat kesän helteessä
vain kiinni)
hiljakseen kirjoitan tätäkin,yhdellä sormella.
pysähtyneisyys.
päivän hämärä.
linnut vaiti.

koi


* * * * * * *

ilta.kovin pimeää jo...heinäkuu tuo pimeyden tullessaan,elokuu tähdet.
ilta on vallannut tämän huoneen.suloinen tuoksu ja viileys vasten ihoa.
puhtaus.
helpottunut olo.kiitos sinulle,oi ilta,oi ystäväni.
kun väsymys ylittää itsensä jää jäljelle suloinen utuinen olo.viulujen soitto.

(magyar posse..ja viulut.se on liian...oh.ylitse kaiken.
juuri nyt,vasten korviani)

kuin runoa.

kesäyöt ovat kuin runoa.tämä hetki on kuin runoa.tämä illan viileys.tämä illan tuoksu.

ei sanoja.oikeastaan.
hiljaisuus vain,ja vuotava mieli. koi

en kuullut mitään.henget olivat hiljaa,luojalle kiitos.

ja pitäisi maalata.tänään.
maalari maalasi taulua,sinistä ja punaista,ja illan tullen sanoi hän,
NYT MÄ LÄHDEN TÄSTÄ PELISTÄ POIS!

koi joka nousi väärällä koivella.

(olen pian pulassa noiden roomalaisten kirjaimien kanssa...)

satoi tänään sentään.nykymaailma on vienyt voimat vanhan kansan viisaudesta,eikä ennuste
ole pitänyt paikkaansa.huokaus.
mieluusti olisin elänyt lähempänä luontoa,kuten kaikki muutkin.yhdessä.silloin joskus....jolloin
karsikkopuut yhä elivät ja metsä oli suurempaa ja koskemattomampaa.
olen rakastunut menneeseen.en nykyiseen.
ja siksi on kieltämättä helvetin raskasta elää..nykyiseen aikaan.

korvaan sen kaiken,jota en ole voinut kokea,valokuvin ja maalaten.kyllä se vähäisen auttaa.
varsinkin jos on se aika päivästä jolloin kykenee..hukuttautumaan niihin kuviin.mieleen.
hautautumaan mullan allle.ja olla kuulematta ääniä arjesta,nykyisyydestaä.

en tiedä,kuvittelenko vain.mutta kuuntelen magyar possea.uskomatonta musiikkia.täysillä,
vasten korvia.kirjoittaessani tähän....tuoko se nämä sanat?mutta ainakin se on musiikkia
joka löytää sielun ja sulautuu suloisesti sinne.
viulut.ah.
ja kaikki....

viimeyönä meillä vieraili räyhähenki.ihan totta.mennessäni nukkumaan keskiyön aikaan kuulin
kovaa kolkutusta usean kerran.hrr.se ei kuulostanut vesijohtoputkilta jotka joskus kolistelevat
vaan...paljon vahvemmalta.tänään äiti kertoi kuulleensa sen myös ja vielä lisäksi myöhemmin
yöllä joku oli kolkuttanut ovenkolkuttimeemme(luojan kiitos etten kuulluut sitä enään.............).
äiti oli mennyt katsomaan,mutta ketään ei ollut näkynyt.
päivälläkin,tänään,omituista kolkutusta on kuulunut mutta vain muutaman kerran.
ja mummukin joka asuu omalla puolellansa taloa oli kuullut yöllisiä ääniä myös.
odotankin mielenkiinnolla seuraava yötä.(tosin päivällä mikään ei tunnetusti tunnu yhtään
kauhealta)

(ah.pakko taas kuiskata että kuinka k a u n i s t a tämä musiikki on....)kun jotain lumoavaa
tapahtuu,siitä tahtoisi kertoa ain'koko maailmalle.

koi

hetki sitten tanssein tuulenpesien kanssa ja pääskyset liitelivät yllämme.
tänään on ollut ihan hyvä päivä.
tuulee

* * * * * * * * * * * * * *

kissan kehräystä kuulen.
ja istun aika hiljaisin mielin tässä....tänään ei ole kuin yksi karkki mennyt.yritän vieroittua.hui
auringossa voima yhä suuri paikoissa jonne tuuli ei yllä.
minulla on pakkomielle.kävin autotallissa etsimässä 1800-luvulta peräisin olevia kirveellä
veisteltyjä lankkuja kun kuulin pientä hentoa räpiköimistä siinä pienessä ikkunassa josta se
hento valo talliin vaipuu.kaksi nokkosperhosta.ja edessä tuhansien romujen puisto.
mutta en voinut..jättää.hheitä.kaunottaria.joten....
tasapainottelin aluksi epätoivoiseln kaukaiselta tuntuvan ikkunan luona k a u a n ja kun
perhosillakin ovat tunnetusti siivet joilla ne pääsevät ihmisenkaltaisia hirmuja pakoon,niin...
no.nyt ne jatkavat eloaan vapaudessa.yhä toivottavasti.nyt

se on katala tunne,jos kävisi niin ettei...kykenisikään auttamaan.se on aina.
se on asia,jota en kykene unohtamaan.

5 luonteenpiirrettäni:
- ujo
- epävarma
- huumorintajuinen
- itsetuhoinen
- täydellisyyteen pyrkivä

5 maata, joissa olen käynyt:
- ruotsi
- norja
- viro
- venäjä
- tarujen maat

5 asiaa, joita en tee koskaan:
- elä loppuelämääni kaupungissa
- teurasta
- katso formuloita
- mene uimahalliin vapaaehtoisesti
- seiso muurahaispesässä

5 asiaa, joita teen päivittäin:
- juon kahvia
- jotain taiteen tapaista
- vessa
- nypin jalanpohjiani
- syön lääkkeitä

5 viimeisintä ostostani:
- vanhoja valokuvakehyksiä
- vanha valokuva-albumi
- vanha korttipakka
- vanha kirja Goyasta
- kaksi hametta

5 hyvää kirjaa:
- Puiden kansa
- Aavekettu
- Kannastie 7
- Taru sormusten herrasta
- Äitini tuuli

5 myönteistä puolta ulkonäössäni:
- silmät
- tukka
-
-
-

5 riippuvuuttani:
- eräs lääke
- jalkapohjien nyppiminen
- valokuvaus
- aamukahvi
- netti(ainakin näin maalla)

5 lempieläintäni:
- kissa
- linnut
- hevoset
- perhoset
- lehmät ja sonnit