IRC-Galleria

on niin äärettömän ahdistavaa seurustella oman itsensä kanssa.hah hah.
eipä juuri naurata.

ja as i sat sadly by her side

siinä kerrassaan jotain sanoinkuvaamattoman kaunista

tämä hetki ja piano viuluineen

kun se osuu kohdalle,kun näkee kuinka samassa paikassa asuneen mieli murenee,
se on oikeasti järkyttävä kokemus.
en olisi uskonut että
tehostetun hoitohuoneen äänet ja huudot ja hoitajien kiireiset askeleet ja välillä soivat
hälytyssummerit voivat
ahdistaa niin paljon.
ja katsoa vierestä kuinka kyseinen lääkkeillä piikitetty sielu lopulta kannetaan paareilla pois,
jonnekin toiselle osastolle,
en edes tahdo tietää minne,tai millaiseen.

persoonallisuustesti

Seuraava kaavio kuvaa vastaustesi sijoittumista
Ekstrovertti

---

*

---

Introvertti
Käytännöllinen

---

*---- Intuitiivinen
Ajattelija

---

*-- Tuntija
Impulsiivinen

---

*

---

Harkitsija
(mmmp)

Vastaustesi perusteella seuraava luonnehdinta kuvaa persoonallisuuttasi
Olet rauhallinen, luova ja huomaavainen henkilö. Saatat usein vaikuttaa ujolta, varautuneelta tai viileältä. Sinulla on harvinainen kyky omistautua syvästi sekä ihmisille että asioille. Ihmistyyppisi ohjaa käyttäytymistään vahvoilla sisäisillä arvoilla, eikä niinkään logiikalla tai järkisyillä. Jos sinut pakotetaan toimimaan faktojen ja logiikan tasolla, sinusta syntyy vaikutelma toiselta planeetalta tulleesta olennosta. Sovellut ammatteihin, joissa voi ihmisten kanssa soveltaa empatiaa ja keskustelua. Kaltaisesi ihmiset ovat usein uskonnollisia, hengellisiä tai filosofisia, ja näkevätkin oman elämänsä matkana tai tehtävänä. Järkeilyyn taipuvaiset ihmiset saattavat pitää sinua mystikkona tai haihattelijana. Ihmistyyppisi elämää leimaa usein puolison, ”sielunkumppanin” etsintä. Etsit kaiken aikaa tasapainoa, koska kaipaat yhtä aikaa rauhaa ja yksityisyyttä, sekä kontaktia toisiin ihmisiin. Tästä syystä sinulla on taipumus vaipua alakuloisuuteen.

yhä on pimeää.outoa että vasta näinkin varhain ennen talven tuloa pimeys tulee jo niin
aikaisin iltaisin ja häviää hiljakseen vasta ennen kello kahdeksaa.
kai talvi on siis hyvinkin pimeää aikaa.vaikka ei sitä enään silloin huomaa.
silmät tottuvat.
ja mieli.

heräsin vailla syytä kerrankin näin varhain.ihan hyvä...kasvaa aamun mukaan,elää valon
nousun kanssa.
toivoisin vain olevani maalla jossa voisin vain astua ulos ja tuntea ilma.
kaupungissa kaikki on niin järjerstelmällistä.ensin täytyisi pukeutua,yöpaidassa kulku
tuskin olisi sallittua tai ainakaan hyväksyttävää.(ja olen kulkenut yöpaidalla pakkasessakin)
huokaus.
eikä olisi sitä aamun heräävää lauluakaan.lintuja.tai ei,on lintuja mutta niiden maailma
ikäänkuin hajoaa täällä kaikkeen ihmisten tuottamaan meteliin.
särkyy.
pienet.

harmaansini.hieman usvaa,mutta ei niin paljon kuin eilen.eilen oli uskomatonta.

kaksi uutta luolalöytöä ja loputon kulku niissä kalliokäytävissä.ihan käsittämätön tunne.
todellisuus jäi sinne tielle jossa rasahtelivat alati kävelysauvojen äänet ja juoksioiden
askeleet.
ei teidän tarvitsisi kuin hieman astua syrjään siltä tieltä niin että saapuisitte menneeseen.

kuvitelkaa kuninkaan paluun solaa ennen kuolleiden kulkuteitä.siinä jotain samaa jota tunsin
siellä korkeiden kallioiden välissä risteilevissä solissa.kaikki kuollutta.kaatuneita puita.
kiveä.

uinu on ruvennut nykyisin mouruamaan todella kovasti ja lujaa ja se aiheuttaa välillä noloja
tilanteita.varsinkin kun hän parvekkeella ollessaan saattaa yhtäkkiä määkäistä niin lujaa että
varmasti jokainen lähiseudulla kulkija pelästyy.

eräs päivä lähtiessäni tuonne kadulle eräs ulkomaalainen tyyppi tuli yhtäkkiä juttelemaan
(ja pyytämään puhelinnumeroani.en antanut)juuri meidän parvekkeen alapuolella ja yhtäkkiä
mäyöööyyyouuuu
'well,it was my cat'

no ei.suloista se vain.kun meidän neiti noin yllättäen on antanut sijaa kolliudellensakin.

se että vaeltelee neljä tuntia tuntemattomissa metsissä joita painaa historian kauhut ja
muistot menneisyydestä,juoksuhautojen syvä hiljaisuus ja vanhojen mukulakiviteiden
pysähtynyt kulku.se jättää jonkin omituisen olon jälkeensä.
sanatonta.
ei,ettenkö palaisi sinne uudestaan.jokin vetää takaisin.
ja ne syvät mustat luolat joissa kajahtelee kosteus ja kylmyys.
jotenkin sopiva paikka minulle nyt.nyt juuri kun tunnen oloni muutenkin niin
ahdistuneeksi.
kun en hallitse tilanteita,itseäni.

minua ei kiinnosta tehdä enään edes taidetta...tahtoisin vain nukkua ja kadota.

en pääse yli tuosta mewin kappaleesta.

en tiedä mitä sanoisin.tai miten.

että on niin yksinäinen olo.

mutta sitten rupesi aurinko luomaan säteitänsä kasvuston lävitse hajoittaen sumun ja
udun ja sen oudon tunnelman joka aina sumuisissa metsissä on.