IRC-Galleria

onnetonta

olisi onneksi edes huurre.

ei siellä voinut olla ulkona pimeällä pihamaalla,kun järvi piti niin hurjaa ääntänsä,
räsähtelyä ja syvästi kaikuvia murtumisia,kuin jokin peto olisi hiipinut siellä jään pettäessä
jalkojensa alla...lähemmäs ja yhä lähemmäs.
liian voimakas tuonkaltainen kuva ja tunne syntyi mieleeni että oli lopulta antauduttava
pelolleen ja palattava sisälle.
harmittaa.

olisi ollut ihana jatkaa ulkotulen vierellä istumista.

onneksi on edes huurre.

tekee kieltämättä olon hulvattomaksi ja satumaiseksi kun kuuntelee the nightmare before
christmas-musiikkia täysillä kuulokkeista.oma maailma,
tarina lauletaan suoraan sisääni.

tuo soma musiikki peittoaa sen jota olen aina inhonnut syvästi,sateen talvella.
vesisateen.

en malta lähteä tästä maailmasta pois vaikka pitäisi tehdä vielä kaikenlaista,en tahtoisi
lähteä noista ihanista satumaisista lauluista ja kuoroista pois.
lähteä...pois.

pimeällä pihamaalla seisoessaan kun kuulee jäiden räsähtelevän ja kaikuvan metsiin järveltä,
siinä on jotain selittämätöntä...selittämätöntä...selittämätöntä...

onneksi olen taas täällä.
jossa pimeys todella on pimeyttä eikä vain katuvalojen hyökkäyksiä,
teräviä kulmia ja tähtien peittoamista.
ei ole ristiriitoja,ei ole taistelua,
on vain hauraus ja hiljaisuus.
lepo.

tänään tapahtui jotain outoa,aurinko paistoi hetken,ennen laskuaan.

ja minä maalasin.

pitäisikö ihan huolestua?

on niin äärettömän ahdistavaa seurustella oman itsensä kanssa.hah hah.
eipä juuri naurata.

ja as i sat sadly by her side

siinä kerrassaan jotain sanoinkuvaamattoman kaunista

tämä hetki ja piano viuluineen