jostain utuiseta, unelmien fantasian maasta.
Sinä, jonka saappaiden alla narskuu jäinen routa ja jonka silmien väri saa talven hangen hohdon häpeämään kauneuttaan.
Ihosi kalpeus saa valkean värin kalpenemaan rinnalasi.
Mustien vaateitesi pimeys saa paholaisen katelliseiksi ja yhteinen voimamme pitää pilkkanaan maailman aseita.
Missä olet sinä, jonka kanssa voin jakaa rakkauteni liekehtivän pentagrammin loimussa, jäätävän hangen kimaltaessa kirkuvan tähtitaivaan alla?
Sinä, joka ratsastat kanssani lohokäärmeen selässä läpi elämän ja kuoleman pimeyden valtikka kädessä.
Yli ikiaikaisten metsien, jokien, kivilinnojen muurien, kauas pois, johonkin kauas menneisyyteen... mitä ei koskaan ollut....