Dimmu Borgirin keikalla 15.10. Tuli taas nähtyä että miten voi Black Metallikin tavoittaa valtavirran. Tavallaan jees, sillä onhan musiikki tottakai pääasia, riippumatta siitä miten pukeudut tai mihin sos ryhmään kuulut ym ym. Hieno orkesteri saa enemmän faneja ym. Mutta... Metallimusiikki on enemmän kuin pelkkää musiikkia, jos joku ei ole sattunut huomaamaan.
Tottakai taviksetkin saavat kuunnella ja diggailla esim Borgiria, mutta onko se silloin aitoa? Ei tietenkään tarvitse olla aidosti fani, jos nyt välttämättä haluaa tulla keikalle ja katsastaa bändin. Tuntuu kuitenkin jotenkin epäaidolta kun näkee Black Metal -bändin keikalla ihmisiä, jotka eivät ole jaksaneet laittaa edes mustia farkkuja jalkaan.
Olen tavannut useita ihmisiä jotka ovat sanoneet minulle että haluaisivat olla kuin minä tai pukeutua samalla tavalla. Vilpitön kiitos heille arvostuksesta, mutta mikä estää? työpaikka? Ystävät? kaverit? Vaimo/tyttöystävä? Jos nämä estävät ihmistä olemaan oma itsensä, eivät hekään ole silloin aitoja. Jos kaikki ryntäävät valtavirran perään uskaltamatta olla oma itsensä, mikään ei ikinä muutu. Kaikki on pysyvästi samaa, harmaata puuroa, eikä tällöin synny mitään uutta taidetta, esim Dimmun kaltaisia Mahtavia bändejä. Metallimusiikki on Taide, asenne, kulttuuri, ulkonäkö, elämäntapa, yhteys ja monille jopa uskonto. Eikö tämän takia voisi edes hieman panostaa itseensä?
Uusimmat blogimerkinnät
- Me 25.01.
- Children of Bodom Jäähalli 22.3.2011 23.03.
- Sinä 01.01.
- Kiroutunut mieli, kieroutunut rakkaus 04.12.
- Ja taas runontapainen 10.11.
- Kaipaus 08.11.
- Metalli ja valtavirta 28.10.
- Normaali? 21.10.
- Missä olet? 09.10.
- Petetty 29.09.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2013 (1)
- ▶ 2011 (2)
-
▼
2010 (10)
- ▶ joulukuu 2010 (1)
- ▶ marraskuu 2010 (2)
- ▶ lokakuu 2010 (3)
- ▶ syyskuu 2010 (1)
- ▶ elokuu 2010 (1)
- ▶ heinäkuu 2010 (2)