Katselen öistä metsää linnani tornista
jäiset hiutaleet leijuvat maahan rauhoittavan äänettömästi
Peittäen alleen kaiken... elämästä muistuttavan
Hiljaisuus on kaunis... Lumoava, julma pakkanen lämmittää ihoani, mutta kaipaus jäädyttää pahemmin kuin mikään olemassa oleva kylmyys.
Pilvien välistä loistava kuu valaisee hangen ja öisen metsän luoden kauniit varjonsa kimaltavaan hankeen
Astun linnaani, läpi kierreportaiden, sokkeloiden, ovien, huoneeseeni
SytytÄn kynttllät... viisikannan kärkien liekki palaa kauniisti, lukuisten
ristien valo rauhoittavasti kylmässä pimeässä.
Istun aloilleni katsoen liekkiä.
Ajattelen sinua, kasvojasi, kaunista hymyäsi... menneisyyttämme... jotain, mikä voi sulattaa jään ympäriltäni
Kaadan kristallilasiin viinä
-ilman sinua
-ilman sinua se on elämäää ilman tarkoitusta
Kiedin viittaani tiukemmalle ympärilleni
Juon pullon tyhjäksi, tervehdin linnan aaveita ja menen huoneeseeni nukkumaan ikävän pois
-Vain herätäkseni siihen huomenna uudelleen...
Uusimmat blogimerkinnät
- Me 25.01.
- Children of Bodom Jäähalli 22.3.2011 23.03.
- Sinä 01.01.
- Kiroutunut mieli, kieroutunut rakkaus 04.12.
- Ja taas runontapainen 10.11.
- Kaipaus 08.11.
- Metalli ja valtavirta 28.10.
- Normaali? 21.10.
- Missä olet? 09.10.
- Petetty 29.09.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2013 (1)
-
▼
2011 (2)
- ▶ maaliskuu 2011 (1)
- ▶ tammikuu 2011 (1)
- ▶ 2010 (10)