IRC-Galleria

Silloin tällöin kuulee ihmisten mainitsevan sanan "normaali" tilanteessa tai toisessa. Olen itse kuullut sen myös joskus.
jostain syystä. Joku ei ole pitänyt minua kai normaalina. Jotta jotain sanaa voi käyttää, pitää ymmärtää sen merkitys. Joku saattaa sanoa esim Gootille että "Eihän tuo pukeutuminen ole normaalia".
Sanalla normaali ymmärretään jotain sellaista tapaa tai tyyliä, jota suurin osa ihmisistä noudataa, ja on näin ollen saanut yleisen hyväksynnän. Monet haluavat näyttää ja saada paikkansa yhteiskunnassa hyväksyttäväksi pukeutumalla "normaalisti." Niin on hyvä turvautua kaikkiin muihin ja kommentoimalla jonkin esim alakulttuurin edustajalle, että "tuo ei ole normaalia", tai muuten vaan kommentoida tämän pukeutumista, käyttäytymistä tms. Olen tavannut henkilöitä, jotka kysyvät minulta tyylistäni, joihin tietty yritän vastata parhaani mukaan. Mutta on ihmisiä, jotka eivät vain halua kuunnella ja toistavat että "eivät ymmörrä." No, asioista, joita ko. ihmiset eivät ymmärrä, saisi kasattua paksun kirjan.
Lisäksi, monet ihmiset tuomitsevat samantien pelkän ulkonäön perusteella huonommaksi, alemman sosiaaliryhmän edustajaksi.
Herääkin kysymys, onko normaalia lähteä kommentoimaan, arvostelemaan toista, ja tämän maailmankuvaa ymmärtämättä tätä ja varsinkin itseään ensin?
Jos on, haluan pysyä mahdollisimman kaukana "normaalista."

Aiheesta voisi tietty kirjoittaa loputtomiin, mutta olkoot tämä tässä :)

Missä olet sinä, unelmieni Goottiprinsessa
jostain utuiseta, unelmien fantasian maasta.
Sinä, jonka saappaiden alla narskuu jäinen routa ja jonka silmien väri saa talven hangen hohdon häpeämään kauneuttaan.
Ihosi kalpeus saa valkean värin kalpenemaan rinnalasi.
Mustien vaateitesi pimeys saa paholaisen katelliseiksi ja yhteinen voimamme pitää pilkkanaan maailman aseita.

Missä olet sinä, jonka kanssa voin jakaa rakkauteni liekehtivän pentagrammin loimussa, jäätävän hangen kimaltaessa kirkuvan tähtitaivaan alla?

Sinä, joka ratsastat kanssani lohokäärmeen selässä läpi elämän ja kuoleman pimeyden valtikka kädessä.

Yli ikiaikaisten metsien, jokien, kivilinnojen muurien, kauas pois, johonkin kauas menneisyyteen... mitä ei koskaan ollut....

Kun uskot johonkin sydämesi pohjasta, myötä ja vastamäkeen... Antaa se toivoa sen hetkiseen vain pudotakseen syvemmälle kuin ennen sitä. Kun toinen vaihtaa sinut kuin vaatteen, hän vie elämäsi mielen kidutukseen joka jättää syvemmät arvet kuin rakkaan kuolema. Hylättynä olo on pahempaa kuin elämä. Kuin kuolema. Se on elämää kuolleena. Kuolema on kauniimpi kuin elämä, jonka toteat valheita, onnetteomuutta, ahdistusta, pettymyksiä ja pettureita täynnä olevaksi. Kuolema on uskollinen, se hakee sinut, silloin kun on aika. Ihmisten lupaukset, usko toiseen on jonninjoutavaa valhetta.

Synnyin kevään aamuun
Vartuin syyshämärässä
Elän talviyössä vihaten kesän valoa.
Pimeys on valtakuntani ja valtakuntani on tuleva.

Kun valtakunatani on tuleva
Vaihtuvat vesitykit liekinheittimiin
kumiluodit teflonpäällysteiseen lyijyyn
Pamput kahden käden miekkoihin
pelti on vaihtuva panssariin
ja lässytys kuriin.

Voit pilata lapsuutesi olemalla kuin nuori
Nuoruutesi voit pilata olemalla kuin aikuinen
Koko elämäsi voit tuhota olemalla kakara

Kaikki liha tottelee kuria
Jokainen muuri kumartaa voimaa
Voima ja kuri palvelevat aina valtaa
Valtaa ei voi pitää ilman tietoa
Ilman tietoa ei voi olla viisautta
Tiedolla hallitaan kaikkea
Tieto on valta, viisaus, voima ja kuri.