IRC-Galleria

Mut pelasti muinoin enkeli
ei taivaast, vaan täält maanpäällisest helvetist
toisin ku kuvis, sil oli tumma tukka
tavallisten joukos tää kummallisten kukka
ei ollu valkost kaapuu, eikä siipii seläs
sädekehä, kuosin takii ei muistikuvaa enää
mut muisto siit, et muisti, sehän riittää
tyyni ku hylätty puisto ja mieli kiittää
pikkupirut mesoaa ja huutaa
palvon maata enkelin alla nyt,
enkä mä haluu mitään muuta
osa hajoo, jos en saa olla sun kans
ajautuu niinku ajatus sust jonku muun kans
yritän ohjaa sua, mut hyväl tavalla
mä luulen että se toimii, mut ainoastaan ajallaan
mä annan sulle nyt kaiken, kaiken
sinä, elämäni mies

huuda kun tarviit mua
ja mä lupaan sulle etten mä tarvii ketään muuta ku sua
wuooo
huuda kun tarviit mua
mä huudan kun tarvitsen sua

olin epävarma ja mietin illoin, mut
tiedän sen nyt ja mä tiesin sen silloin
kun ekan kerran silmämme kohtas
mihin nää kaks täysin eri tietä johtas
olin rikki, ja sä keräsit osat
mulla taitaa olla suhun pieni pakkomielle