IRC-Galleria

Silti en oo kokonainen vieläkään.
Elämä ylös alas, virran vietävää.
Mun pienes pääs sisällä
mä huudan sielki viel kovempaa.
Mä en haluu ees nähä koko totuutta.
Lopulta oon oppinu joukkoon sopeutuu.
Nähny kovuutta kun ihmiset toisiaan
satuttaa ja evoluutio nopeutuu, alusta.
En mä haluu ees nähä koko totuutta
tai viel vähempää tietää ku kattoo tät porukkaa.
Mun sydämmeni aikoi sitte jo kahtii,
se lyö sen viimeseen tahtiin,
tahtoo päästä pilviin mut tahtoo
sen minkä sä pystyt näkee mun silmist, päästäkää must irti
Mä oon vihanen ja kyllästyny tekee niinku käsketään.
Eikä tää tilanne mua yllättäny et sä käännät selkäs ku ei oltu kavereita kai äskenkää.
Mulle on yhden tekevää se miks sä teet tai mikä sai sut tekemään sen.