ahistus kasvaa
en osaa enää ymmärtää
lähin, pakenin, pois itteni hommasin
miks en saa enää kuvasta selvempää
liikaa puukon iskui, arvet ei parane
tuntuu et aina ne uudestaa aukaset
luottamusongelma, iän pituinen sairaus
en nää enää tippaakaa toivoo
me mennää lujaa, tippuu järki vauhdista
en pysty enää ratkoo näin ongelmii
nää seinät kaatuu mun päälle toistamistaan
neljän seinän sisäl ahdistunu manalaan
parasta vaan luovuttaa.