olin jo luopunu toivost, uskoin etten löytäis ketää
ja olin varma, etten osais rakastua enää
sit sä ilmestyit kysymättä lupaa
ja aloit heti uudistaa maailmani kuvaa
koitin pitkää taistella, tunteitani vastaa
olin varma et munkaa ei vaan vois juttu natsaa
en uskonu että mikään vois enää tuntuu hyvälle
mut sit sä tulit ja pistit laastarin mun sydämeen
koita ymmärtää mitä mä täl meinaan
sä oot ainoa enkä tarvitse toista heilaa,
enkä aijo kohdella sua ikin kaltoin,
ku sitä sattuu rakastun vaa niin harvoin
ja täl kertaa tuntuu ei mitää rajaa,
kuuntelen sydäntä jostakin rajan takaa