mut on unohdettu kokonaan
sota käynnis, rintamal ainoon sotilaan
mä seison vartioimas, oottamassa apua
mut ketää tulos, nyt oon sen käyny tajuumaan
mä sodin mieltäni vastaan, oon välis aallon
ja rannan, mihin vesi aina hakkaa
mussa oli kipinä, mut seki pääsi sammuu
ja tuuli ylty aina, vaik sain sen laantumaan
olen yksin, ja yksin pitää jatkaa
ei ketää rinnal, viimesellä matkal
katse maassa, kengät kulunu jo puhki
ja kyyneleet vuodatettu puolest sunki
ajatukset harmaita niiku kevätsää
mä luulin valon näkyvän, mut vitut mitää nää
elän sokeena, väsyneenä kaikkeen
tän piti olla helppoo, miks tuli vaikeet ?
ei ole vierellä ketään, siks mä toivon
et saisin vaan elää, tän hetken elämästä
ilman turhii murheita, ilman turhii kyyneleitä
ilman niitä kadotettui tunteita
seison yksin täl tiellä, ei ole perhe edes tukena
pystyisitkö tätä tyttöö edes pienen hetken tukemaan
tässä synkässä maailmassa, kun tuntuu
ettei mikään ole enää hallinnassa
enää, mitä mä voin täällä tehä
ku kaikkeni oon koittanu, en jaksa enää
ees yrittää parantaa mun pahaa oloani
ei kukaan tullu auttaa, vaikka kuinka odotin
Uusimmat blogimerkinnät
- [Ei aihetta] 19.09.
- [Ei aihetta] 30.08.
- [Ei aihetta] 01.08.
- [Ei aihetta] 22.07.
- vituttaako naminami 09.06.
- [Ei aihetta] 27.05.
- [Ei aihetta] 18.05.
- [Ei aihetta] 29.04.
- [Ei aihetta] 29.04.
- [Ei aihetta] 03.04.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2014 (24)
- ▶ 2013 (123)
-
▼
2012 (367)
- ▶ joulukuu 2012 (42)
- ▶ marraskuu 2012 (33)
- ▶ lokakuu 2012 (22)
- ▶ syyskuu 2012 (31)
- ▶ elokuu 2012 (53)
- ▶ heinäkuu 2012 (45)
- ▶ kesäkuu 2012 (21)
- ▶ toukokuu 2012 (29)
- ▶ huhtikuu 2012 (31)
- ▶ maaliskuu 2012 (24)
- ▶ helmikuu 2012 (22)
- ▶ tammikuu 2012 (14)
- ▶ 2011 (87)