Me kestäisimme toisiltamme mitä tahansa.
Se, mitä saisin sinulta, se voisi korvata
Ne levottomat illat sekä unettomat yöt,
Ajat turhan hapuilun ja mitättömät työt.
Minä tarttuisin sinuun kysymättä
Minä pelkäisi sinussa en olla
Koskaan ei enää tätäkään päivää kahlata läpi uudestaan.
Mutta se häly jää soimaan: kaikuu, meteli kumisee, raikuu,
ja korvakäytävään juuttuu, unessakin vielä toistuu.