sä oot kuka vaa, enne olit ainoa näytettiin hyvältä, kuulostettiin mahtavalta, me oltii parasta ikinä kyl mä ymmärrän ku arvet alkaa aueta, mut nää purjeet vaa vie sua kauemmas
mut on unohdettu kokonaan sota käynnis, rintamal ainoon sotilaan mä seison vartioimas, oottamassa apua mut ketää tulos, nyt oon sen käyny tajuumaan mä sodin mieltäni vastaan, oon välis aallon ja rannan, mihin vesi aina hakkaa mussa oli kipinä, mut seki pääsi sammuu ja tuuli ylty aina, vaik sain sen laantumaan olen yksin, ja yksin pitää jatkaa ei ketää rinnal, viimesellä matkal katse maassa, kengät kulunu jo puhki ja kyyneleet vuodatettu puolest sunki ajatukset harmaita niiku kevätsää mä luulin valon näkyvän, mut vitut mitää nää elän sokeena, väsyneenä kaikkeen tän piti olla helppoo, miks tuli vaikeet ? ei ole vierellä ketään, siks mä toivon et saisin vaan elää, tän hetken elämästä ilman turhii murheita, ilman turhii kyyneleitä ilman niitä kadotettui tunteita seison yksin täl tiellä, ei ole perhe edes tukena pystyisitkö tätä tyttöö edes pienen hetken tukemaan tässä synkässä maailmassa, kun tuntuu ettei mikään ole enää hallinnassa enää, mitä mä voin täällä tehä ku kaikkeni oon koittanu, en jaksa enää ees yrittää parantaa mun pahaa oloani ei kukaan tullu auttaa, vaikka kuinka odotin
Taas yks näit päivii,millä ei oo mitään välii. Kävi miten kävi, mä kai synnyin häviin? Konttaan rättiväsyneenä elämäni läpi, väsään räpin ja kertoo nii et muutki näkis Mä tappaisin itteni, jos sil ois merkitystä, mitää syytä miks joskus ois paremmin ku nytkää. Kaivan röökin ja sydään ja toivon et mun sydän, lopettaa ton hakkaamisen, vois tehä hyvää. Mun toivomuskaivos on kusta, arkun pääl multaa, ja sateenkaaren pääs padas paskaa eikä kultaa. Ihan turha huutaa, ei mua kuule kukaa.
Vaik laittas laastarin, se haava jatkaa vuotamist / Vaik laittas siteen, joku yrittää sen purkamist / Ja vaik mä uhraisin, enemmän ku pystysin / Sä paiskoisit ovet paskaks, etkä edes hymyilis / Ja kyl mä myönnän et se sattuu niin saatanasti / Mulle on vaa todettu sairaudeks paska flaksi / Ja yhtä paska matsi ku hifki vastaa narrit / vaik menis hyvin tekis mieli leikkaa vastustajan pallit / Mä kerron tän omal taval, en tiiä hiffaaks / ku joka yö herään tarviimaa raikast ilmaa / Sä laitat pään tyynyy, mä istun sängyn reunal / Ei enää aamul hymyy, ei enää illal seuraa / Kaikel on aikansa, kaikel on paikkansa / ja vaik mulle tän takii joku tulis nauramaa / Tääki träcki on vaa mulle yks siunaus / mahdoton käsite mun elämäs, on rakkaus /
mä haluun uskoo ihmisten hyvyyteen, paskaa niskas, mut kykenen kyl hymyilee ei jaksa valittaa tai murjottaa surkeena mä pärjään hyvin, vaik muutama mustelma mua vituttaa tää maailma ja kusipää faija ai sua säälittää, mua ei paljoo kiinnosta omatunto paskana, ja pitäs suuni siivota en venaa kuolemaa, mut tätä en aijo jaksaa se on vaan seistävä, kyl meitsi kestää koko mu elämäni oon itteeni etsiny vastoinkäymiset saa mut pysyy nöyränä onha se kamalaa et sun ainoo stressin aihees on saada rööki palamaan kauhukakaraks kasvoin hyvis vaikutteis ainoo tavote mul on kasvaa aikuiseks