IRC-Galleria

Mitä jos mä oonki vaa tuulen puuska,
tai lehti joka tippuu maahan aina syksyl puusta
Kylmä pelottaa, mä haurastun kokonaa
Istun yksin kotona, en kauaa jaksa odottaa
Kello pyörii enkä vieläkään oo varma
et mitä pitäs tehdä, ehkä mul on tunnevamma?

Tää paine haluaa tuhota mut, ja se kalvaa
Siks raivoon niinkun mielipuoli, taikka vaan nauran
Piilotan mun raivoni hymyyn väkisin
Ettei kukaan suotta mun pahaa oloo näkisi
Ei kukaan mua voi auttaa, eikä varmaan suostuiskaan
Ei, vaikka apua mä jonkun korvaan kuiskaan.

en ehkä osaa selittää, ei sanat riitä,
vaikka kuinka yritän,
sä luulet et oon tunteeton,
mut jos vain tietäisit kuinka sekaisin mun tunteet on,
antaisit aikaa, se ainut lääke on,
en pysty sanoo sulle enää muuta ku että rakastan sua silti,
ku katon sua silmii nään kuinka sä valehtelet,
ku katot mua silmii näät kuinka mä kärsin,
askeleet horjuu, tie kapenee,
elämä loppuu, kaikki pimenee..

Siinähän se itkukin sitten tuli kaiken muun keskellä.
Sanasi satuttivat, saivat minut taas alas vajoamaan.
En puhu, en syö, en hengitä, en ole. En enää.
Miksi aina kerta toisensa jälkeen ?
Ei siinä, oon palasina taas jälleen.

en haluu mennä takas menneeseen,
enkä haluu päätyy enää siihen virheeseen
älä tuu lähemmäs, älä kosketa
en haluu enää murtuu sun edessäs
oot liikaa mun sydämelle, se on jo rikki,
se on muuttunu tuhanneks lasin palaseks,
joita kukaan ei oo kerännyt

Sytytin tän kynttilän pari vuotta sitten
Nyt sen puhalsin, ja nyt mä joudun itkee
Oon tehny paljon paskaa, ja nyt on aika loppuu
Tein korttitaloo, ja nyt se sit sortuu
En jaksa enää mitää, en haluu nähdä ketää
Antakaa mun olla, ja jatkaa mun elämää
Ette te ymmärrä, enkä vaadi sitä
Mua vituttaa nii paljo, mut dissatkaa vaa lisää
Välil tuntuu ettei jaksais ees enää elää
Ku herää, eikä vieressä oo ketää
Tää kaikki sattuu sydämee, repii mut paskaks
Jos tunnet samoin, ni me ollaa samas laivas
Joka lähtee satamast, ja jättää kaiken taakse
Ette nää mua enää, näätte ehkä vilauksen
Pakko sanoa, teen tän itteni hyväksi
Oon pahoillani, mut sanon nytten hyvästi

Älä luule etten susta enää välitä
vaik tää juttu vaikuttaa oleva ohi meijä väliltä
saat jonku paremman ei syytä huolee
sul on aina joku, voit kääntyy aina jonku puolee

en oo valmist päästää susta irti, en ikinä
sulha riittää muijii vaik muille jakaa
turha mun on jäädä sun perää haikailemaa

Saat kenet tahansa, ketä vaa rakastat
uskot vaa ittees ja vedät kenet tahansa pakastas
välitän sust silti muista se, rakastan sua aina

Kai mä kaipasin varmempaa,
mun aivot on tallella
ja annan aivojen aisteja valmentaa,
jos mä en nää sua, haista sua,
kuule sua, en voi rakastua.
Kukka mä annan sun lakastua,
Tapan sut mun sydämmest en kaipaa sua.
-
Mä en kaipaa; sun tuoksuu,
mä en haluu; sun viereen,
mä en usko; sun valheit,
mä en ikävöi; en paljoo.
-
En anna kastua
mun poskien mä vastustan
sitä tunnetta hassua;
Mä en rakasta sua.
-
Mä en oo katkera siit et se on ohi,
mä oon katkera siit et sä olit.
Sä veit mult aikaa sä vedit sen ohi,
ja aika on rahaa mä haluun ne rahat takas.
-
En tarvii sua
varmistun siitä vaan enemmän
arpiin suola ei pääse sisään
et sun on turha harmistua
mä rakastin sua,
mut en rakasta enää
mä en rakasta ketään
koskaa enää, et kiitti siitä!

'ja mua kaduttaa aina vaa enemmän että sut koskaa tunsin,
pitäskö repii pääs irti ni kahtosit maailmaa uusin silmin,
kuolleil niiku mäkin, punasta vihaa, valkosta kateutta,
ku pikkulapsi vedät äitis hihaa, kaduil kaikille huoraat,
kaikki kelpaa, muttet mitää tunne, pari tunnetilaa jätin sulle,
sä viet ne mukanas helvettii, turhaa mua aattelet, en tuu sieltä ehtii'

mua pelottaa ku en oikeesti jaksa enää
nyt mä tiedän miltä tuntuu olla lasi joka hajoaa
ja tiedän mitä tarkottaa, ku alas vajoaa

mä luulin joskus että olisin ollu masentunu
mut nyt tajuun ku tältä ei oo enne tuntunu
vaan nyt tosissaa kärsin masennusta

en tiedä tunnenko vihaa itkuu suruu tuskaa
mietin vaan et miten sä pystyit tekee sillee
nyt on masennus huipus, tulee kuolema silmille